...Aikani kuljin baareissa etsien tyttöä itselleni. Tutustuin muutamaan ja kävin treffeillä. Joka kerta tapahtui sama juttu: ensin tapailtiin hetki (käytiin ehkä kaks kertaa kahivlla ja leffassa) ja sitten juttu lopahti. Mietin, että mikähän mahtaa olla vialla. Olen usein kuullut olevani kivannäköinen ja fiksu ja myös itsetuntoni on kohdallaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin alkanut murentua. Kun olen kysellyt "juttujeni" perään, olen saanut vastauksiksi vain ylimalkaisia tekosyitä (kiireinen elämä, tietynlainen elämänvaihe, ettei etsi mitään vakavaa, juuri eronnut jne...).
Noh, sitten päätin aloittaa yhden illan jutut, kun kerta deittailusta ei tullut mitään. Niistä kuitenkin jäi minulle paha mieli. Seksi ventovieraan ihmisen kanssa ei sopinut minulle. Viime kerralla päätin olla rehellinen ja kertoa mitä todella kaipasin ja sanoin baarissa tapaamalleni tytölle, että "kaipaisin vain hetken hellyyttä, en seksiä. Voisitko pitää minua sylissäsi tämän yön?"...Tyttö katsoi minua hetken hölmistyneenä ja tokaisi:"Voi jumalauta, onko seksin saaminen nykyään näin helvetin hankalaa?". Sen jälkeen tyttö käänsi minulle selkänsä ja painui matkoihinsa. Häntä en sen koommin kaivannut, mutta paha mieli tuosta toki jäi. Mietinkin vain, että tähänkö on tosiaan nykymaailmassa tultu, että harrastetaan irtosuhteita eikä kukaan enää kaipaa hellyyttä...jos näin todella on, olkoon yksinäisyys kohtaloni..
Noh, sitten päätin aloittaa yhden illan jutut, kun kerta deittailusta ei tullut mitään. Niistä kuitenkin jäi minulle paha mieli. Seksi ventovieraan ihmisen kanssa ei sopinut minulle. Viime kerralla päätin olla rehellinen ja kertoa mitä todella kaipasin ja sanoin baarissa tapaamalleni tytölle, että "kaipaisin vain hetken hellyyttä, en seksiä. Voisitko pitää minua sylissäsi tämän yön?"...Tyttö katsoi minua hetken hölmistyneenä ja tokaisi:"Voi jumalauta, onko seksin saaminen nykyään näin helvetin hankalaa?". Sen jälkeen tyttö käänsi minulle selkänsä ja painui matkoihinsa. Häntä en sen koommin kaivannut, mutta paha mieli tuosta toki jäi. Mietinkin vain, että tähänkö on tosiaan nykymaailmassa tultu, että harrastetaan irtosuhteita eikä kukaan enää kaipaa hellyyttä...jos näin todella on, olkoon yksinäisyys kohtaloni..
Vastaukset 23
Vanhimmat
No,oletko ajatellut että suhteet on ns."kahden kauppaa"? Ts. Molemmat osapuolet nauttivat/tms. siitä.
""että "kaipaisin vain hetken hellyyttä, en seksiä. Voisitko pitää minua sylissäsi tämän yön?"...Tyttö katsoi minua hetken .."""
mutta kun en itse seksista mitään saa tuntemattoman kanssa...
Liian pääle käyvä. Jos vielä katsoit, sitä naista liian intiimisesti. Niin se varmasti, piti sua epätoivoisena. Tapauksena vinkki, älä' mee iskee naista. Kyyläämällä sen vartaloo. Sääntö numero 1 älä ole liian naivi . Mieti asia mistä alat keskustelemaan. Mistä aiheesta se innostuu, jos juttu ei natsaa. Niin älä, edes yritä tehdä väkisin keskustelua. Ihmiselle joka ei oo kiinostunut.
..menit vähän metsään. En mennyt iskeen sitä. Hymyiltiin toisillemme ja hän tuli luokseni. Öö...en tosiaankaan kyylää vartaloa tai ole päälle käyvä, enemmänkin pikkasen ujo. Voi olla, että naiivius on syntini, sitä en kiellä..
Itse lähdin aikoinaan tyttöystäväni mukaan juuri tuolla kysymyksellä: "Haluaisin nukkua sun sylissä tämän yön, tulisitko?"
Et metsästä baareista seksiä, ja mun mielestäni se oli erittäin suloista ja vetoavaa. Eli älä luovu toivosta! ;)
Aivan, kun minun kirjoittamani aloitus muttei kuitenkaan ole. Miten joku voikin kokea samoin?
Myönnettäköön etten ole harrastanut yhden yön juttuja, enkä niitä kaipaa, vaan todellista OIKEAA suhdetta: hellyyttä, rakkautta, huomaavaisuutta jne.
Mutta taitaa olla niin, että rakkaudeton elämä on minun kohtaloni. Harmi vaan, kun kaipaan mielettömästi syliä johon mennä.
En nauti yhden illan jutuista, mun exälläni on nytkin 3 naista kierroksessa, joita hän ei kunnolla tunne, mutta seksi maistuu, en pysty enkä kykene ymmärtämään häntä..Mut sinkkuna täs täytyy elellä ja toivoa, että löydän sylin johon käpertyä, kun ikääkin alkaa tulla, nii liekkö hankalampaa löytää "omaa" kultaa?
Tosi ikävä lukea tällaista yksinäisyysläppää kun tietää ettei kukaan nyt niin epämiellyttävä voi olla etteikö toisen hellyyttä ansaitsisi. Tekisi ihan mieli rohkaisuhali antaa!
Mutta kun tätä palstaa lukee, niin syntyy mielikuva:
1. Ensin tunnustaudutaan lesboksi, mutta kaikki lesbot pitävät heterona kun kerta on liian femme.
2. Sitten saadaan suhde (ennen kuin täyttää 20 vee), mutta tämä lähtee toisen matkaan. Näitä suhteita tulee sitten useampia.
3. Existä rupeaa tulemaan ongelma.
4. Kaikki haluavat vain yhden yön suhteita.
5. Ikää karttuu. 25 ikävuoden jälkeen onkin liian vanha, eikä kukaan enää kiinnostu.
6. Yksinäisyys, halipula, selibaatti. Elinvuodet 25-85. Sateenkaaren väreissä kuljetaan ylpeästi toisin kuin kaveri, joka meni aslaniin ja "eheytyi" ja kärsii nyt yksinäisyydestä, halipulastta ja selibaatista elinvuotensa 25-85.
ainakin lähteny sun mukaan sieltä baarista! ;) Harmi vaan, kun et tullut pyytämään just mua... Ehkä joku toinen kerta sit, vai mitä? :) Enkä niin vähällä päästä, enemmän haluan minäkin! Jatkuvuutta, keskinäistä luottamusta, elämän mittaista rakkautta... Sellaisen kun jonain päivänä vielä löytäisi! :) Mutta jaksan uskoa ;)
..sulla on sitten samanlaiset ajatukset. Ehkä mä vaan vedän puoleeni seksihaukkoja...olen niille hyvää riistaa tai jotain...
Mä haluaisin ainoastaan sen yhden sylin johon käpertyä. Mutta tällä on taas muita sylejä joihin haluaa käpertyä. Välillä hän antaa minulle toivoakin käyttäytymällä mua kohtaan niin kuin olisi musta kiinnostunut sillä tavalla, eikä pelkästään kaverina.
Itseäkin ärsyttää kun yks mukava nainen mulle tuli juttelemaan. Aihekin olisi yleensä mua kiinnostanut. Mutta seurasin vain tätä toista naista, ja että mitä se tekee.
Vaikka tiedän että meillä ei koskaan tule olemaan mitään, en siltikään tajua jättää sitä omaan arvoonsa ja keskittyä muihin mukaviin ja kiinnostaviin naisiin.
Oot siis retkussa pahasti johonkin? Mulla ei ole ketään erityistä mielessä, mutta haluaisin tavat sellaisen...
En kyllä haluaisi olla. Se tuntuu aika turhauttavalta. Vielä kun tämä tietää että olen retkusssa häneen.
Olis vaan helmpompaa jos jossain (eikä välttämättä baarissa) tapaisi jonkun ihanan, mukavan naisen jonka kanssa kemiat toimisi heti. Oltaisi rehellisiä heti, eikä olisi sellaista monimutkaista säätämistä. Eikä ihastuttaisi epätoivoisesti.. Ei tarvitsisi miettiä ja kaivata epätietoisena toisen tunteista.
Miksei voitais olla rehellisiä toisille tunteistaan??
väliin että mitä olet tehnyt asialle? Tiedän, aavistan kyllä, ehkä, erään..
tarkotatko että mitä oon tehny tän likan suhteen kenet epätoivoisesti haluan, vai sen suhteen että unohtaisin sen?
syliä. Harva haluaa olla vapaaehtoisesti yksinäinen ja erakko ja kokonaan vailla toisen ihmisen kosketusta. Rehellisyys ja avoimuuskin voivat johtaa pettymyksiin, kuten olet joutunut kokemaan. Surullista! Itsekin haluaisin vaan olla toisen lähellä ilman mitään säätämistä ja koukeroita. Mä en etsi suhdetta, vaan todellisista ystävistä olis huutava pula. Minä voin olla hyvän ystävän kanssa sylikkäin ihan vaikka vaan lohduttamassa toista tai vain siksi, että se tuntuu kummastakin hyvältä. Perusongelma on jäljellä: miten saada kohtaamaan syliä kaipaavat? Kokoontumisajot jossain?
kaduilla sylit avoimina, lue: kädet sivuille levitettyinä ja iloinen hymy naamalla, niin löydettäis paremmin toistemme syliin?! ;D
otan osaa..
tää maailma on kylmä ja kolkko..
jokainen meistä kaipaa hellyyttä ja rakkautta - on hienoa että sen sanoit ääneen..
toivon todella että löytäisit oikean rakkauden
tsemppiä etsimiseen:)
No baarithan ovat pelkkiä iskupaikkoja, eikä niissä kunnon naisia käy, vaan niitä iskiöitä ja sellaisia, jotka haluaa tulla isketyiksi.
Mitä sitä baareista menee hellyttä tai rakkautta etsimään! Baarit on iskupaikkoja ja siellä käyvät naiset seksin takia, oli ne nyt lesboja tai heteroita.
Et sinä baarista kunnon naista löydä. Muualta se löytyy. Pidä vaan aistisi ja silmäsi avoimena, harrasta ja liiku muaalla kuin baareissa. Kyllä se oikea kohdalle osuu. Mihinkään hehkuun tai kaisikseen ei kannata erhetyä. ne on pahimpia iskupaikkoja ja niissä käy naiset vaan iskemässä tai menevät sinne iskettäviksi.
Jos olet kunnon nainen, niin älä mene sellaisiin paikkoihin itsellesi hellyttää tai rakkautta etsimään.
Suurin osa meistä lesboista ei sellaisissa paikoissa käy. Älä siis masennu.
Ihastuin harrastuksen parissa aivan ihanaan naiseen ja hänen katseestaan näin hänenkin tuntevan samoin. Pyysin kanssani kahville, kuinkas kävikään.... Nainen totesi minun ymmärtäneen hänen käytöksensä väärin ja, että hänellä on miesystävä.
Ihmettelen vain miksi ko. nainen vieläkin katselee minua "sillä silmällä" ja kääntää katseensa pois, kun katson takaisin.
hän ei katsele sinua vaan sinusta vain tuntuu siltä (jonnekinhan sitä on harrastaessakin katsottava;). Ja katseen pois kääntäminen kertoo vaan siitä, että hän yrittää nyt olla ylivarovainen, kun tietää susta.. Eli mun silmään kovasti heterolta vaikuttaa.
Sehän kun menee niin, että ihminen näkee, mitä haluaakin nähdä.. Olen itsekin usein erehtynyt luulemaan, että joku on kiinnostunut, mutta olenkin vain niin kovasti itse halunnut hänen olevan sitä, että olen alkanut tulkita joka ikisen katseen, hymyn ja ystävällisen sanankin väärin. Ne ovat olleet vain puhtaasti ystävyyttä tai tuntemattomampien ihmisten kohdalla ystävällisyyttä..
Tilannetta pitäisi pystyä tarkastelemaan tavallaan ulkopuolisen roolissa, että näkisi totuuden. Voisitko pyytää esim. jotakin ystävääsi kiinnittämään huomiota tähän ihastukseesi ja hänen käytökseensä? Käyttäytyykö hän ystäväsi mielestä jotenkin poikkeavasti (muuten kuin yrittää tietenkin pitää etäisyyttä sinuun, välttää antamasta vääriä käsityksiä)?
Tuli vain omalta kohdaltani eräs esimerkki mieleen, jossa todellakin olin tulkinnut ihastukseni kohteen katseet, hymyt yms. väärin. Lähes puolisen vuotta yritin hakeutua samoihin paikkoihin, kuin hän ja yleensä ne olivat baareja, joskus sattumalta kadulta törmäsimme. Sain hänen katseistaan ja hymyistään uskomattoman paljon energiaa, mutta pidemmän päälle turhauduin, kun tilanne jumitti paikoillaan. Odotin hänen tekevän jatkuvasti aloitteen suuntaani. Päätin kuitenkin tarttua itse härkää sarvista ja lähestyin rohkeasti menemällä juttusille. Hän oli hämillään, mutta ilmeisen tyytyväinen sillä suhdehan siitä poiki. Huvittavan asiasta tekee se, että sen puolen vuoden aikana kun olin hymyjä ja katseita keräillyt, hän ei ollut edes tiedostanut olemassa oloani ja "näki" minut ensimmäistä kertaa kohtalokkaana iltana. Mielikuvitukseni siis temppuili, mutta ilman sitä tuskin olisin ollut tarpeeksi rohkea tekemään aloitetta =O
voi olla, että olet oikeessa, mutta miksi tämä ko. nainen panikoi silloin, kun juttelemme ja punastuu?
osaatko selittää sen?