Ahdistaa.

Kannattaa ihmeessä ainakin kokeilla terapiaa tai muulla tavoin mennä puhumaan ulkopuoliselle aikuiselle (esim. terkkari, jos se on teidän koulussa sellainen henkilö, jolle voi puhua.. Kuraattori tai joku muu).
Itselläni oli yläasteellä vähän sama ongelma, tai ei niin vähääkään. Taustalla oli jo valmiiksi huono itsetunto, perhehelvetti, syömishäiriö ja muuta. Ensin tuli kamalat vatsakivut aina kun yritin lähteä kouluun. Sitten alkoi kouluitkut, saatoin revetä kesken tunnin tai milloin missäkin. Siinä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt mennä hoitoon, mutta vastustin kaikkea vaan ihan periaatteen vuoksi. Hullua nyt kun ajattelee. Lopulta kouluahdistus sai aikaan paniikkikohtauksia, joiden takia jouduin välillä lähtemään kesken päivän pois. Ysiluokan loppupuolella olin jo räjähtämispisteessä ja hakeuduin paikalliseen kriisikeskukseen. Sieltä päivystykseen ja psykiatriselle osastolle. Siellä menikin sitten seuraavat kahdeksan kuukautta. Se oli kylläkin todella hyvä asia, pelastus minun kohdallani. Sen jälkeen vietin kymmenen kuukautta nuorisokodissa. Sinä aikana asiat järjestyi siihen malliin, että pääsin muuttamaan omilleni. Tässä ollaan nyt oltu kaksi vuotta ihan hyvällä menestyksellä. Nykyisin viihdyn koulussa hyvin ja olen ihan perusonnellinen, tavallinen ihminen muutenkin. =) Siltikin olen välillä miettinyt, että koko juttua ei olisi välttämättä tarvinnut mennä noin pitkän kaavan kautta jos olisin silloin joskus ajoissa hakeutunut hoitoon.
Eli mene ihmeessä puhumaan jollekin. Et sinä siinä mitään ainakaan häviä.
Voimia ja jaksamista sinne paljon ja muista että itkeminenkään ei ole kiellettyä.
En tiedä auttoiko tämä sekainen selitykseni mitään, mutta... x)

Kysy itseltäsi esimerkiksi:
- millaisissa tilanteissa ahdistus iskee?
Onko tilanteilla jotain yhteistä?
- miltä ahdistavissa tilanteissa tuntuu?
Kuvaile itsellesi, millaisia tuntemuksia mielessäsi liikkuu ja millaisia fyysisiä oireita ahdistus kenties aiheuttaa.

Minkä ikäinen olet? Murrosiässä on aika tavallista, että on aina joskus hyvin kyllästynyt kouluun ja ahdistuu koulussa. Voisiko olla kysymys tällaisesta?

Ei aina tarvita terapioita. Terapiat voivat olla hyvin aikaaviepiä ja raskaita.

Usein riittää, jos löytää jonkun luotettavan aikuisen, jonka kanssa voi keskustella asioista.

Tällainen aikuinen voi olla esim. koulukuraattori, terveydenhoitaja tai joku luotettava aikuinen omasta lähipiiristä.
Ennen keskustelujen aloittamista on sovittava siitä, että kaikki keskustelut jäävät kahdenkeskisiksi ja luottamuksellisiksi.