selailin huvikseen näitä sivuja ja näin tällasen ikäkausipalstan ja teki mieli vähän kysyy lapsellisuudesta.
Mietin että onko lapsellisii viiskymppisiä? Tuli vaan mieleen että tekeeko kellään mieli polkea pihlajanmarjoja liiskaksi, rikkoo lammikon jää ja kuunnella kun se ratisee, keinuu lujaa, laskee liukurilla yms lapsellista?
Vaan onko yli viiskymppiset jo täyskalkkiksia jotka viimeisillä voimillaan janoaa vielä elämää niinku huvikseni luin yhestä tekstistä.
Miten muuten viiskymppinen nainen voi olla kiinnostunu nuorista miehistä ja päinvastoin ku aattelle että omat lapset voi olla vanhempia kun ne?
Mietin että onko lapsellisii viiskymppisiä? Tuli vaan mieleen että tekeeko kellään mieli polkea pihlajanmarjoja liiskaksi, rikkoo lammikon jää ja kuunnella kun se ratisee, keinuu lujaa, laskee liukurilla yms lapsellista?
Vaan onko yli viiskymppiset jo täyskalkkiksia jotka viimeisillä voimillaan janoaa vielä elämää niinku huvikseni luin yhestä tekstistä.
Miten muuten viiskymppinen nainen voi olla kiinnostunu nuorista miehistä ja päinvastoin ku aattelle että omat lapset voi olla vanhempia kun ne?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ja "aikuisuuden" huipulta
EI liene muuta suuntaa kuin
ALAS LAPSELLISUUTEEN
VAIKKA KUKA
JA MITÄ
MUUTA YRITTÄISI VÄITTÄÄ
NIIN ASIA ON
PIFFI!
..hmm
jos ajattelisi tuota ihmisen menttaalipuolta
niinkuin lokeroina
lapsellisuus
himot rakkaus
aikuisuus
järkevyys
jos ne sijaitsevat eri lokeroissa, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään
eli esim. järki ei konsultoi mitään sektoria
niin olisiko uskottava selitys???
tekee mieli, ja tekee..
Mitä nuoriin miehiin tulee, juttuseurana ja ystävänä ovat ihan mukavia ja piristäävät kummasti, - mutta en voisi kuvitella seurustelevani omien lasteni ikäisen kanssa.
Seurustelu olisi varmaan vähän kiusallista, mutta entäpä pieni salainen koukkaus jossakin jumalanselän takana?
pedofiilinen olo siitä tulisi. Voitko käsittää?
...en pysty kuvittelemaan ns. koukkaustakaan...
Entä ite, tuntisitko itsesi luontevaksi vastaavassa tilanteessa - vai onko se miehelle erilainen juttu, menisikö se panon piikkiin?
Ei nuoruus ole paha vika, se korjaantuu ajan myötä itsestään. Kymmenen vuotta on minulle ehdoton ikäeron raja seurustelusuhteessa - suuntaan tai toiseen - mutta mieluummin viisi. Seksi taasen on seksiä, ei seurustelua, ja se on eri juttu.
Sukupuolten välinen kuilu riittää, sukupolvien välinen on jo liikaa.
ilo tulkitaan aina lapsellisuudeksi? Ainakin murkkuikäiselle se tuottaa ongelmia. Joidenkin mielestä vain lapset saavat leikkiä ja ilmaista avoimesti iloa. Miksi?
Toivon, että saan säilyttää lopun elämääni kyvyn iloita myös todella "lapsellisista" asioista ja välillä häiritä hupsuttelemisellani ympäristön vakavien arvokkaiden aikuisten rauhaa. Onneksi omat läheiseni suhtautuvat asioihin samalla tavoin ja lähtevät usein leikkiin mukaan. Voimme leikkiä, vaikkei olisi edes lapsia mukana.
Mieleeni on jäänyt esim. yksi tapaus:
Kun tyttäreni asui vielä kotona, hän tuli kaverinsa kanssa sisään ja kertoi nähneensä, että olin tehnyt lumienkeleitä pihalle ystävättäreni kanssa ulkoillessamme. Hänen ei tarvinnut yhtään miettiä "syyllistä", vaan tiesi sen heti ja oli oikeassa.
Kirjoittaessani tulee monia muitakin sattumuksia mieleeni ja huomasin, etteivät perheenjäseneni ole koskaan hävenneet hupsuttelujani vaan ovat useimmiten mielellään osallistuneet ilooni.
Muutamia kertoja on käynyt niin, että lapseni on hieman etäämpää nähnyt jonkin hupsuttelutilanteen tai kommellukseni, mutta se ei ole estänyt häntä ilmestymästä ystäviensä kanssa luokseni tai ainakin vilkuttamasta ja kertomasta kavereilleen kuka on kyseessä. Usein olemme sitten yhdessä naureskelleet tapaamiselle yllättävässä tilanteessa ja omalle "kiinni jäämiselleni".
Miksi pitäisi aina miettiä, mitä naapurit tai vieraat ajattelevat? Ellei tee kenellekään pahaa, mielestäni pitäisi käyttää kaikki houkuttavat tilaisuudet hyväksi ja toteuttaa hupsut mielitekonsa. Elämässä on niin paljon vakavaksi vetäviä asioita, että kaikista ilonaiheista kannattaa nauttia - pienistäkin.
Ehdotan, että löysätään pipoa, eletään omaa elämäämme ja annetaan toisten elää.;))
on juuri oikea nimitys, jota uskon itsellänikin olevan. Kiinnostus uudesta, ja kyky toimia niin, ettei anna pipon liikaa kiristää.
Lapsellisuus on niin lapsi-lähtöinen sana, että en ihan sitä liitä itseeni. Mutta tuo luova leikkimieli on jotain, joka toisilta tuntuu rapisevan iän myötä. Ja kyllä avioliittokin toisen veitikan kanssa on paljon hauskempaa, kuin kovin totisen torvensoittajan.
Toivon perineeni uuden tiedon nälän mummoltani, jonka käskystä lapsuudessani oli kaikkien hiljennyttävä, kun radiosta alkoivat uutiset.
oli samanlainen, uutisten aikaan piti olla hiljaa, ja sanomalehdet eivät saaneet hävitä - ja ne piti muistaa tuoda koulusta tullessa kotiin, tai tuli armoton käsky takaisin sitä hakemaan.
Tunnistan itsessäni samoja piirteitä; uutiset pitää saada kuunnella ainakin kerranpäivään kunnolla, ja kaikki tieto kiinnostaa.
on onnellinen kun sukellan mökillä hänen kanssaan kilpaa, tai veistämme nuolia ja kilpailemme kumman nuolet lentää parhaiten.
Voi tautinen, huomasin että kohta tulee 60 täyteen, mutta lapsellinen oon aina.
mummi hupsuttelee aina, kun esim. kun pesen lattiaa, tanssin mopin kanssa :))
Isästäni minulla on samanlaisia lapsuusmuistoja, niitäkin hyviä siis mahtuu joukkoon, - esim. juuri hänen tällaiset pelleilynsä, ja lasten reaktioiden tuoma huvi niiden aikana.
Minua naurattaa jo nyt se ajatus mitähän he kertovat mummista omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen :))
Viimeksi piti antaa mopollaajonäytös, eivät uskoneet, että mummi osaa ajaa papiksella - ja voi niitä ilmeitä :))
kun poika pääsi kerran tutustumaan mummun työpaikkaan, ensimmäiseksi hän huomasi suuret sähkömoottorit ja sanoi että isi tekee tuommosia, ja sitten kun näki mummun työkalut, ruuviväännin kuin pyssy ja kuinka monenlaisia ruuvimeisseleitä mummulla oli. Pienen pojan silmissä mummu saavutti lähes isin taidot.
Nyt kun ikää on karttunut, rikkinäinen pyörä tuodaan ennemmin mummun luokse korjattavaksi kuin isille, mummu ei "murise".
pojanpoikani ilmekin minun mopoajeluni jälkeen - hänellä kun on sellainen "ekamopo", oikea mopo tosin, jolla hän rassailee päivät pitkät, ja nyt mummikin pääsi näytöksellää samaan "joukkoon" :)
minä rakastan pulkalla mäenlaskua. koira juoksee mäen alle oottamaan ja tuntuu kuin sekin naurais minun kanssa.
lapset kiusaa et taas meejän mummo on laskennut mäkkee kun tanner on sen näkyinen.
tämä elämä kun muuten on joskus niiiiin vaikeaa, niin saapi sitä välillä hullutella.
värikästä syksyä kaikille
olla lapsellinen,vanhana
on lapsellinen, jos on lapsellinen.
voitto numerot
kato telkusta - ja sie mikkää kuuluttaja..:)
1,5,18,25,28, 38,39
sattui sinulle noilla numeroilla? :)
Lapsellisuus on mulle välillä nuorennusterapiaa! Toimii! Ryppyjän paaaaljon vähemmän kuin suurimmalla osalla ikäsiskoista. On tosi rentouttavaa antaa mennä vain ja nauraa ja hauskuutella oikein sydämensä pohjasta. Hyvä stressinhoitokeinokin.
Onkohan tämä kauhea paljastus johonkin omituisen sieluni syvyyksiin:
Jos menen lasten kanssa huvipuistoon, nautin siellä siitä samasta jännityksestä kuin lapsetkin, en ole ollut koskaan vain sivustaseuraaja ja kuulema en näytä edes yhtään oudolta siellä kersojen joukossa...
Ne jäälammikot sun muut ovat edelleen yhtä kiehtovia. Puuhunkin voisi olla joskus kiva kiivetä... (ja tehdä kaikenlaista muutakin ns.tyhmää)
Elämän ja rakkauden miettiminen on yhtä pulmallista ja kiehtovaa kuin teininä...
Hevosharrastukseni on yhtä jännityshakuista kuin teineillä yhä edelleen ja odotan, koska minusta tulee se turvallisuushakuinen täti, jollaisilta suurin osa muista tädeistä näyttää.
Lapsellinen olen mielestäni vain siinä suhteessa, että minulla on myös omia lapsia.
Mitä sitä suotta itseään muuttamaan joksikin aikuisen aikuiseksi, jos ei sitä pohjimmiltaan tunne olevansa vain sulautuakseen joukkoon? Miksi seurata elämää sivusta, kun kaikenlaista voi tehdä vielä ihan itsekin?