Joo joo arvoisa seriffi, on tuolla se Sinkku-palsta ja Yksinäisyys-palstakin, mutta ei tämä mun juttuni nyt sinne kuuluisi. Siellä kun ikäihmisiä ei juurikaan liene...Joten sallinet minun porista nämä täällä? Kiitos.
Niin, rupesin tarkistamaan oman sinkkuuteni perustaa ja mieltä. Lujalla pohjalla tunnun olevan. Minulla on hyvä olla näin. Olen aikoinaan saanut elää avioliitossa 30 vuoden ajan, olen rakastanut ja ollut rakastettu. Minun elämäni miehet ovat minun naisen identtiteettini ja naisellisuuteni lujaksi vahvistaneet.
Jatkan sinkkuna hautaan asti. En enää ole halunnut/osannut/uskaltanut/viitsinyt uutta miessuhdetta rakentaa. Joskus minun osaani tunnutaan kadehdittavan: On sinulla niin hyvä, ei oo sitä juoppoa/kuorsaavaa/laiskaa/yksinapaista/menevää jne jne miestä siinä kyljessä. Joo -o, voisivat toki tämän osan itsekin itselleen järjestää. No, eivät niin tee, koska ei oo PAKKO kuten minulla oli. Tai eivät jaksa, sillä kova tai erittäin kova hinta avioerosta yleensä maksetaan. Aviero on elävältä hautaamista, on joku sanonut.
Tottakai tässä itsellisessä elossa on varjopuolensa, mutta niinhän kaikessa. Ei täällä taivasta tavoita kukaan.
Onko siellä toisia pakkosinkkuja? Mitäpä kuuluu?
Niin, rupesin tarkistamaan oman sinkkuuteni perustaa ja mieltä. Lujalla pohjalla tunnun olevan. Minulla on hyvä olla näin. Olen aikoinaan saanut elää avioliitossa 30 vuoden ajan, olen rakastanut ja ollut rakastettu. Minun elämäni miehet ovat minun naisen identtiteettini ja naisellisuuteni lujaksi vahvistaneet.
Jatkan sinkkuna hautaan asti. En enää ole halunnut/osannut/uskaltanut/viitsinyt uutta miessuhdetta rakentaa. Joskus minun osaani tunnutaan kadehdittavan: On sinulla niin hyvä, ei oo sitä juoppoa/kuorsaavaa/laiskaa/yksinapaista/menevää jne jne miestä siinä kyljessä. Joo -o, voisivat toki tämän osan itsekin itselleen järjestää. No, eivät niin tee, koska ei oo PAKKO kuten minulla oli. Tai eivät jaksa, sillä kova tai erittäin kova hinta avioerosta yleensä maksetaan. Aviero on elävältä hautaamista, on joku sanonut.
Tottakai tässä itsellisessä elossa on varjopuolensa, mutta niinhän kaikessa. Ei täällä taivasta tavoita kukaan.
Onko siellä toisia pakkosinkkuja? Mitäpä kuuluu?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tällaista sanontaa käytän usein.
Tarkoitan sitä, että jos kaikki hyvä saataiskin samaan pakettiin, niin hinta muodostuisi korkeaksi.
Siksi joudutaan useimmiten etsimään vähiten huonoa vaihto-ehtoa. kukin omista lähtökohdistaan.
Kerran eräässä jo vähän iäkkäämmässä naisporukassa valitettiin miehistä oikein olan takaa. Jokainen kehui kuinka mukavaa on elää ilman sitä ukkoa.
Tällöin eräs nainen huokasi, että niinhän te, mutta kun minä en ole vielä edes päässyt leskeksikään.
..tai ehkä olisi parempi sanoa, että jäin 28 vuotta sitten. Itse en ole valinnut nykyistä olotilaani. Ennätimme olla avioliitossa 13 vuotta.
Alussa oli vaikeaa, oli ikävä miestäni ja pelotti olla yksinhuoltaja. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Tämänhetkinen elämäni on juuri sellaista, millaista haluan sen olevan, jos ikääntymisen tuomia kolotuksia ei lasketa.
Miehettömyys ei ole minua haitannut, päinvastoin! En ole tilivelvollinen tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä kenellekään. Muutamia hyviä ystäviä on ja he tekevät elämästäni rikkaan.
Luulisin olevani myös noita vahvoja naisia, joita miehet arastelevat, mutta onneksi ystäviini on valikoitunut joku vahva ja hyvän itsetunnon omaava älykkö-mieskin.
,,,
pakkosinkku, mulla on vielä yks lapsi kotona ja en ihan yksin elämisestä vielä tiedä mitään.
Kuopukseni lähtee pian pois kotoa, se tuntuu kuitenkin ihan hyvältä ajatukselta.
Olin 19 vuotias kun sain ensimmäisen lapsen ja nyt melkein neljäkymmentä vuotta on kulunut täyteen lasten kanssa, olen varmaan jo osani kasvattajana suorittanut.
Ja sitten alkaa mun oma elämä, saan tulla töistä kotiin silloin kun haluan, voin syödä työpaikalla, kun ei ole enää pakko keittää kotona.
Voin lähteä ex-tempore jonnekkin matkalle, ei tarvitse huomioida muita.
Mahtuisko tähän "poikaystävää"?
Ainoastaan täydellinen sielunkumppani ja kun hän tulee vastaani, en epäröi tippaakaan.
Miksi puhut pakkosinkkuudesta, kun vaikuttaa siltä, että olet ihan tyytyväinen oloosi?
Sinkku olen minäkin, mutta en ehdottomasti mikään pakkosinkku. Tämän osan olen itse itselleni valinnut lähes kymmenen vuotta sitten, viisikymppisenä.
Minkäänlaiseen sitoutumiseen en elämääni enää vaihtaisi, en millään. Olla ja elää niinkuin itse tahtoo, ympärillä lapset, ystävät, sukulaiset, entiset työtoverit, ihanat naapurit. Vuorovaikutusta kyllä on ihan riittämiin.
Minun elämästäni ei puutu mitään. Ei yksinolo tarkoita yksinäisyyttä, tekemistä on vaikka kuinka paljon, mukavaa ja välillä ei-niin-mukavaa. On ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut. On kertakaikkiaan vapauttavaa puuhata asioita vain itsensä iloksi, sillon kun sattuu huvittamaan. Jos ei joku asia huvita, ei sitten, eikä minun tarvitse selitellä sitä kenellekään.
Aina tämä asia ei kieltämättä ole ollut näin selkeä ja mutkaton. Parisuhteeni päätyttyä silloin kymmenisen vuotta sitten, päätin, että nyt alkaa tämä tyttö elää itsekseen, ilman tunnekuohuja, odotuksia, selityksiä, kyselyjä.
Hyvin on mennyt. Olen sinut itseni kanssa ja olen sinut sinkkuuteni kanssa. Vapaaehtoisen sinkkuuteni.
En minä tarvitse miestä pönkittämään identiteettiäni tai naisellisuuttani, ne ovat minussa myös sinkkuna ollessa.
Tuo sanaa kuvaa hyvin minusta juuri sellaista ihmistä,joka on ymmärtänyt elämän oikein.Haihattelijat ja uneksijat ovat erikseen. Kuka 60 tosissaan uskoo puolison löytyvän?
Ois tarttenu tietenkin panna tuo pakkosinkku sitaatteihin. Siis tarkoitan sitä, että minulle aviero oli hyvin kipeä pakkotilanne ja toipuminen siitä kesti vuosia. Minusta tuli sinkku pakon edessä. Ja koska olin jo yli puolivuosisatanen, en omalle kohdalleni ole voinut/osannut/uskaltanut/halunnut/jaksanut uudestaan sitoutua.
Melko pian avioeron jälkeen pakotin itseni hautaamaan kaikki haaveet jostain tulevasta sielun ja mielen veljestä (sitä kautta minun sydämeni miehen puoleen sykähtää). En toki mitään pakkopaitaa enää harteillani kanna, se kaapu vain on käväissyt ylläni muutaman kerran. Tuolla se on varastossa, jos joskus sattuisi tarttemaan.
Varsin samanlaisin miettein olen sitoutumisten suhteen kuin sinä ja varsin samanlaisin kokemuksin. Miehiä en vihaa enkä inhoa, olen vain todennut olevani kehno kumppani, koska tykkään päättää ja tehdä ihan itse sekä haluan ison reviirin eli olla itsekseni pitkiäkin aikoja... Kaltaistani vahvaa naista eivät useimmat miehet kestä tai minä en kestä mielestäni heikkoa miestä - kuinka vaan.
Yksityiselämäni miehet eivät ole identiteettiäni vahvistaneet,sen ovat tehneet työkavereina olleet miehet, joita en voi kuin kiittää. Sekä hyvästä että huonosta kohtelusta. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Omien kokemusteni puitteissa miehet ovat olleet työkavereina reilumpia kuin naiset.
Tuttuni ja ystäväni eivät kadehdi minua - tiettävästi - sen sijaan he ovat ansiokkaasti yrittäneet järjestää minulle ukkokultaa jos toista. Joskus on vähän näränpoikastakin ollut ilmassa, kun en ymmärrä kuulemma hyvän päälle.
En nyt tiedä tuosta pakko-sanasta sellaisenaan, valinnastahan tässä on kyse. Pakkotilanteessa ei valita, otetaan se, mitä on - oli hyvää tai huonoa. Olen kuitenkin itse valinnut tämän elämäntavan ja pidän sitä hyvänä minulle. Ei siis ole ollut pakko tyytyä sinkkuuteenkaan.
Kaikkea ei elämässä saa. Sinkkuudessa on puolensa ja puolensa, mutta yksin ja yksinäinen ei siinä tarvitse olla, jos tarkoitetaan masentunutta, surkeaa ja olotilaa vailla tärkeitä ja rakkaita ihmissuhteita. Koen yksinäisyyden ja yksinolemisen asiana, jota tarvitsen. En kaipaa aina enkä useinkaan seuraa. Ystävät kaivavat minut esiin loukostani, jos mökkiydyn heidän mielestään liikaa. Hyvä niin.
Mielestäni elän hyvin ruhtinaallista elämää. Tällaisiin valintoihin harvalla on mahdollisuus, kun asiaa oikein miettii. Tietyllä tavalla siinä on vapauden olemus vietynä niin pitkälle kuin mahdollista, jos haluaa kuitenkin elää ja olla sivistyneessä yhteiskunnassa (mitä se sitten tarkoittaneekaan).
Monet naiset kaipaavat miehen syliä, kainaloon ottamista ja hellyyttä, huomiota. Miehen syliä olen kyllä saanut ja kaikkea muutakin tuota, mutta kaikki tuo on yhtä katoavaista kuin koiran uni. Rakkaus ja tykkääminen on sittenkin vain hetkellistä. Ehkä en osaakaan rakastaa - se on mahdollista. En ole nähnyt lähipiirissäni sellaista miehen ja naisen välistä suhdetta, jossa kumpikin saa olla oma itsensä. Sen sijaan olen nähnyt uhrautujia, hoitajia sekä aikuisen miehen tai naisen äitejä/isiä puolison hahmossa.
Miten paljon kuuluu rakkauteen ja mikä kuuluu rakkauteen?
Kiitokset siulle Huuha,
muistutit mieleeni se tärkeän asian, joka joskus miulta unehtuu.... kuinka ruhtinaallista elämää vietänkään -sinkkuna- !!! Saan/voin tehdä mitä haluan kuten tein, pakkasin omaisuuteni ja muutin maaseutukaupunkiin :)
Syliä ja kosketusta saan, kun on hyviä ystäviä. Niitä on olemassa, eikä siinä ystävyyssuhteessa loukata kolmatta osapuolta.
Uskon että osaat rakastaa, niinkuin toivottavasti myös minä, mutta se että osaa myös rakastaa itseään oikeassa suhteessa ja tehdä sen mukaan valinnat - kuten nauttia sinkkuudesta... sitä tässä vielä vähän opiskelen.
Mikä kuuluu rakkauteen ja miten paljon -siinäpä kysymys mietittäväksi
Kynttilän valoa syksyn pimeyteen
Hienoa, etten ole erikoisuus tyytyväisyydessäni. Elin vuosikymmenien erittäin hyvän perheellisen elämän. Miehen otettua eron olen elänyt nyt itsellisenä naisena luksuselämää pienestä eläkkeestäni huolimatta. Kyllä ikänainen nauttii myös seksistä ja toisesta sukupuolesta siinä kuin ikämiesin. Luksusta on, että siitäkin puolesta saa rusinat pullasta. Yhtenäkään päivänä yksin oleminen ei ole tuntunut yksinäiseltä, ei edes juhlapäivinä. Olen ilmeisesti riittävästi passannut elämäni aikana muita, nyt nautin joka hetkestä.
kaikkihan ovat 'olleet' kaikenlaisten kanssa, viina on seksitavat jollainlailla epänormalisoinut lisäksi.
Vaikka olen sinkku ollut jo muutamia vuosia, en sorru keneen vain, yököttää jo huono suuhygieniakin.
KaiKENlaisia sitä on.
Tyytyväinen ja ikionnellinen,nam!
En saa namipullastani aidsia tai muuta tautia, eikä hän minulta. Nauttimme toisistamme terveempinä kuin koskaan. Emme pidä edes oluesta ja lasillisen viiniä juomme hyvin harvoin aterian kanssa. Miksi sinkun pitäisi ryypätä?
Seksi on hauskaa, antoisaa, virkistävää sekä hyvät unet antavaa. Mikä siinä olisi epänormaalia? Peseydytään hyvin ja hampaatkin ovat kunnossa ja puhtaat. Eivätkö sinkut huolehdi hygieniastaan juuri heillähän on siihen paremmin aikaa.
Nautin sinkkuudestani ja nautimme toisistamme, kummastakin on pelkkää iloa. Olen sunnuntailapsi ja rusinapullan syöjä ja vielä iloitsen siitä joka päivä.
Mutta toisenlaisia on myös.