Törmäsin sattumalta kirjastossa muutama viikko sitten Lauri Sallisen kirjaan Sundarananda ja olin kuin ällikällä lyöty. En ole koskaan lukenut niin syvällistä ja kaunista kirjaa. Tuo kirja sai minut levottomaksi, se toi ikuisuuden aikaan, kauneuden ja jumaluuden tähän hetkeen. Näin oman sieluni tuossa kirjassa niin kirkkaana, että liikutuin perinpohjaisesti.
Kun sitten googlasin Sunndaranandaa, niin löysin kirjasta Turun Sanomissa olleen arvostelun. Kirjan arvostelijakin nosti tuon teoksen Himalajan korkeuteen.
Onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Jos ette ole, niin lukekaa ihmeessä, nähkää kauneudessa jumaluus, nähkää omaan sieluunne. Ja tulkaa lohdutetuksi
Mutta haluasin mielellään kuulla, onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Millaisia ajatuksia se herätti?
Kun sitten googlasin Sunndaranandaa, niin löysin kirjasta Turun Sanomissa olleen arvostelun. Kirjan arvostelijakin nosti tuon teoksen Himalajan korkeuteen.
Onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Jos ette ole, niin lukekaa ihmeessä, nähkää kauneudessa jumaluus, nähkää omaan sieluunne. Ja tulkaa lohdutetuksi
Mutta haluasin mielellään kuulla, onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Millaisia ajatuksia se herätti?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin törmäsin hiljaittain kyseiseen teokseen, ja kovin samantapaisia ajatuksia sen syvällisyys ja kauneus on minussa herättänyt. Harva nykykirjailija onnistuu tuossa määrin, suoraan osumaan ihmisen sisimpään; liikuttamaan sitä.
Kerroit myös kirjan saaneen sinutkin levottomaksi - oletan, että positiivisella tavalla. Sekin kertonee siitä, miten ainutlaatuinen poikkeus Sundaranda on valtavirrasta.
Oletko sattumoisin tutustunut myös Sallisen aforismituotantoon? Ja jos, niin mitäpä pidit niistä?
SundaraNANndahan oli tietysti teoksen nimi. Lienen unen tarpeessa. :)
Kuka ihme on Lauri Sallinen, En ole koskaan kuullutkaan siitä...
Olisko se vähän tommy hellstenin tyyliä, vai? Itse luin kirjakaupassa pari ekaa sivua ja kirja jäi hyllyyn. Jotenkin vähän liian mahtipontisen oloinen oli alku ainakin minun makuun. Mutta olis varmaan pitänyt lukea koko kirja että kannattaisi kommentoida...
Olen itsekin lukenut tuon Sallisen kirjan. Kyllä se on paljon Tommy Hellstenin kirjoja parempi ja syvällisempi. Sallinen ei tyydy helppoihin vastauksiin, mutta hänen antamansa vastaukset voivat kuitenkin olla paradoksaalisen helppoja, kunhan vain niihin jaksaa keskittyä. Kirjan tyyli on tietyllä tavalla mahtipontinen, mutta kirjan sanoma on niin painava ja kirja on kielellisesti niin kaunis, että se tuntuu mahtipontiselta pelkän syvyytensä perusteella. Se tunkee väkisinkin sisään, jos sen äärelle vaan pysähtyy.
Eläköön Sundarananda!
Vai on Sallinen sitten päättänyt säästää markkinoinnissa ja kehua retostelee kirjaansa täällä.
Onkohan tuo ees lukenu koko kirjaa ku tollasta kirjottelee. Kyllä se pani oikeesti miettimään.
Kävisikö kyseinen kirja myös nuorelle luettavaksi, vai onko sisältö liian vaikea? Kävisikö se mm. kouluun esitelmäksi? Kirjan pituus olisi kans kiva tietää:)
Kylhän tuo kirja periaatteessa käy nuoremmillekin. Olisi kuitenkin hyvä jos olisit ainaski 15-vuotta. Ja jos sitä sit lukee useemmanki kerran, ni rupee avautuu paremmin. Pituus oli muistaakseni jotai 130 sivuu.
Jassoo. vähän pelottaa tuon teoksen sisältö. olen lukenut jotain arvosteluja niin tuntuu että saattaa olla vaikeasti tulkittavissa 15-vuotiaalle, vaikka kyllä olen vaikeita teoksia lukenutkin...
Onko muuten muita ehdotuksia hyvistä kirjoista jotka kelpaisivat referaateiksi kouluun?
Kyllä toi Sallisen kirja voi olla liian vaikee 15-vuotiaalle. Ite oon 22vee ja ymmärrän sitä kyllä kohtuullisesti. Mutta en ois varmaan tossa 15vee iässä ymmärtäny kovin hyvin.
Jotenki samalla lailla ku Sallinen kirjottaa Kahlil Gibran. Hänen ehkä helpoiten ymmärrettävä kirjansa on sen niminen kuin Särkyneet siivet. Sen kyllä ymmärtää 15vee ihminenkin. Se on semmonen surullisen kaunis rakkaustarina. Syvällinenkin.