miten kestän

no sanohan ukolles, että meneekin sivariin. Saa illat ja viikonloput vapaaks.. vuokra ja safkat maksetaan, ja päivärahakin on sama kun inttipojuilla. Ei sitä pakko o pusikkoon mennä riehumaan.

Kyllä se siittä, ei aikoinaan ainakaan tyttöystävälleni ongelmia tuottanut, eikä pitäisi tuottaakaan, mikäli rakkautta todella riittää (eivät ala nuo sivarit kiinnostaa). Tsemppiä vaan !

Jatkat rakastamista...eikä se siellä ikuisesti oo...=)onnea odottamiseen..ja tietenkin rakastamiseen..

näitä..oma jätkä pääs just pois intistä vuoden siellä olon jälkeen.:)
kannattaa pitää mielessä,että sillä on kuitenkin se omakin elämä..eli ei kannata vetää herneitä nenään,jos kultas ei heti intistä tultuaan hyökkää sun luokse ja oo valmis joka paikkaan.
Jos se taas hajoaa aamuihinsa niin ole tukena..:)
muista,MIES EI OLE MIES jos ei ole käynyt armeijaa!!!Tai se ainakin on mun mielipide.=)
Pärjäile!!Pieni tai välillä suurikin ikävä kuuluu asiaan....:)

Etköhän sinä tuon ajan kestä rakkauden voimalla :) Sinun miehesi on muuten todella onnekas, joillakin lähtijöillä kun ei ole ketään kuka odottaisi lomille pääsyä..

poikaystävä lähti heinäkuussa armeijaan ja olin kanssa ihan paniikissa. Vaikka meillä tosin isompana ongelmana oli se, että hän rakastaa minua paljon siis todella paljon enemmän kuin mä häntä, vaikka rakastan mäkin paljon. Hänellä oli huono olla siellä ja kun pääsi lomille, vietti ne mun luona, eikä edes käynyt omassa kodissaan. Pisteli mulle joka ainut ilta tekstareita, että rakastaa mua ja haluaa mun luokse.

Oma aika meni lähinnä koulussa ja opiskelussa, ja viikonloput sitten poikakaverin kanssa, kun se pääs lomille. Ne parin viikon leirit otti välillä koville, kun ei viestejä eikä mitään, mutta kyllä siitä selvittiin. Pääs nytten muutama päivä sitten kokonaan pois ja ollaan yhä yhdessä. Se on kyllä kunnon testi mietiskellä kummankin osalta, että toimiiko suhde vai ei. Kai se 6kk oli sitten odottamisen arvosta, kun siitäkin selvittiin =)