Mä rakastuin vuosi sitten niin etten koskaan ennen. Olin ihan onneni kukkuloilla kun sain olla tän pojan kanssa yhdessä. Olin kirjaimellisesti hullun lailla rakastunu. En ois halunnu olla hetkeekää erossa hänestä ja sain hirveitä ahdistuskohtauksia, jos ei nähty. Se oli mun elämäni ihaninta aikaa, vaikka tuska olikin ihan sietämätön. Me ehdittiin olla yhdessä 3kk, kunnes hän jätti mut sanomalla, ettei tunne mua kohtaan mitään. Mä rusennuin. Pystyin vaan itkeen ja tunteen aivan mieletöntä tuskaa. Laihduin nopeesti ja lopulta painoin enää 42kg. Kylkiluut paisto, mut ei tehny mieli syödä. Kaverit "lohdutti" ja kerto millanen kusipää se on ollu aikasemminki (sen tasosii juttui, etten ois ees alkanu oleen koko tyypin kans jos oisin aikasemmin tienny). Lopulta yks kaveri raahas mut psykologille. Diagnoosi oli masennus. Yritin tappaa itseni lääkkeillä ja melkein onnistuinkin. Sain ajan psykiatriselle osastolle ja olisin päässyt sisälle, mutta en halunnut. Sain masennuslääkkeet, mutta nyt vuosi tuosta on kulunut, enkä ole vieläkään terve. En uskalla liikkua missään, koska pelkään näkeväni hänet! Sattuu vieläkin, enkä ymmärrä, miksi!
Mä toivon, ettei kukaan teistä joudu kokemaan samaa kuin mä. Mä oon hengissä, mut yhtä hyvin voisin olla kuollut.
Oon muutes 19wee, ettei tää oo mitää murrosikään kuuluvaa.
Lisäks haluisin sanoo, että masentunu ihminen ei oo hullu.
Mä toivon, ettei kukaan teistä joudu kokemaan samaa kuin mä. Mä oon hengissä, mut yhtä hyvin voisin olla kuollut.
Oon muutes 19wee, ettei tää oo mitää murrosikään kuuluvaa.
Lisäks haluisin sanoo, että masentunu ihminen ei oo hullu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sait lääkkeet, mutta saithan myös keskusteluapua? Ei tuska purkaannu lääkkeillä, sen aiheuttaja ei häviä. Jos et tällä hetkellä tapaa ketään terapeuttia tai psykologia tms. ole kiltti ja varaa sellaiselle aika. Asiasta puhuminen kunnolla asiansa osaavan henkilön kanssa auttaa varmasti. Kaupunkisi palveluista saa neuvoa terveydenhuollon henkilöstöltä, kriisikeskuksilta, mielenterveystoimistosta (masentunut ei ole hullu, mutta apua löytyy täältä) etc. etc.
Ulkona paistaa aurinko!
Juu käyn nyt psykologilla ja psykiatrilla. Siihen et masentunu ei oo hullu.. Tarkotin sitä, et ihmiset yleisesti luulee, et se tarkottaa hulluutta.
Sait lääkkeet, mutta saithan myös keskusteluapua? Ei tuska purkaannu lääkkeillä, sen aiheuttaja ei häviä. Jos et tällä hetkellä tapaa ketään terapeuttia tai psykologia tms. ole kiltti ja varaa sellaiselle aika. Asiasta puhuminen kunnolla asiansa osaavan henkilön kanssa auttaa varmasti. Kaupunkisi palveluista saa neuvoa terveydenhuollon henkilöstöltä, kriisikeskuksilta, mielenterveystoimistosta (masentunut ei ole hullu, mutta apua löytyy täältä) etc. etc.
Ulkona paistaa aurinko!
Että jollain on noin samanlaiset tunteet ja kokemus. Mulla tää tapahtu ihan äskettäin, eilen sovittiin että ollaan vaan ystäviä...
Vähän vajaa 3kk sitten alettiin ja mä olin kans ihan onnesta sekasin ja aina kun lähdin niiden luota tuli paha olo ja halusin takas niille.
Sitten vaan tuntu niin ykspuoliselta se homma et kysäsin siltä et miten meillä menee ja se ei oikein tienny...Sitten se sai sanottua että meillä ei vaan ole sitä juttuu ettei tästä voi tulla mitään...;(
En oikein ymmärrä sitä vieläkään ku mun mielestä meillä meni hyvin ja mä oisin tehny sen puolesta mitä vaan! Koitin olla mahdollisimman kiltti ja ystävällinen sille, mut sillä ei vaan sit ollu/tullu tunteita...
Tuntuu melko pahalta, mutta keksin koko ajan jotain ilonaiheita että me ollaan nyt hyviä ystäviä tai sitten et joskus sille tulee tunteita ja sit me saadaan toisemme...
Mulla se ei kuitenkaan menny noin äärimmäisyyksiin että lääkkeitä pitäs ottaa. Vaikka tuntuukin tosi pahalta eikä mikään huvita...
Oon 16v kundi, en sit tiedä et oliks tää joku teini pöhköily...;(
Teinipöhköily tai ei, sattuu se silti. Et tiedäkää miten onnekas oot, jos pystyt löytään positiivisia puolia tosta asiasta. Mä en vieläkää pysty ees tapaan sitä kundia, ku sattuu niin. Se ois kyl halunnu olla kaveri, mut mä en siihen pysty.
Toivottavasti sun eroprosessi tulee oleen helpompi. Tää nimittäin on yhtä helvettiä.
Kyllähän ne hetkeks auttaa ne iloset ajatukset, mut sit ku alkaa taas miettii sitä mitä mä olin "suunnitellu"... Mietin miten me oltas kesällä oltu niitten mökillä ja pidetty hauskaa...
En ollu niillä ees kertaakaan yötä enkä tehny sille aamupalaa...:( Niin paljon mä olisin halunnut tehdä ihan vaan että sillä ois hyvä olla...Mut ei niin ei...;(
"En ois halunnu olla hetkeekää erossa hänestä ja sain hirveitä ahdistuskohtauksia, jos ei nähty."
Istuhan hetkeksi miettimään mikä on rakkauden ja riippuvuuden välinen ero.
Ymmärrän nyt et olin täysin riippuvainen, eikä se ollu normaalia. Olin vaan ekaa kertaa ihan in love, enkä halunnu menettää sitä, joten takerruin lujaa kii. Se ehkä oli se syy, miks sen tunteet kuoli... Mene ja tiedä..
Kanssa 19v ja ihastuin pari vuotta sitten kanssa yhteen poikaan, joka jumaloi mua ja mä sitä. Ainoa ongelma vaan oli, että asuttiin aika kaukana toisista ja nähtiin todella harvoin. Rakastin hän siis todella paljon, en voinut elää päivääkään ilman tekstaria tai puhelua häneltä. 4kk yhdessä olon jälkeen hän jätti syynä liian pitkä välimatka. Nooh otin sen miten otin.. yritin kanssa itsaria lääkkeillä ja oli syvä masennus. Oisin kyllä päässy siitä yli, mutta tää jätkäpä ei sitten enää jättäny mua rauhaan. Vainosi ja seuraili, en saanu olla kenenkään kanssa, en hänen enkä kenenkään muun. Huusi ja raivosi kaikesta mitä tein, soitteli kännissä ja pyysi luokseen ja vastaavaa, mutta ei halunnut palata yhteen. Meni ainaki vuos sellasta sotkua ja sotaa, että hyvä ettei pää hajonnu. En tienny yhtään missä mentiin. Sitten otin ite ohjat käsiin katkasin kaikki yhteydet, vaihdoin numerot ja muuta. Meni 2-3 kk ja tapasin uuden ihanan miehen, jonka kanssa olen nyt ollut yhdessä päälle vuoden.
Itse asiassa olen todella iloinen että tuo eka jätkä pisti välit poikki. Vaikka vielä välillä haikailenkin hänen peräänsä, niin en kyllä mistään hinnasta ottaisi sellasta paskapäätä takaisin, vaikka hän on vielä pari kk sitten pistänyt kavereitaan soittelemaan mulle. Tämä uusi mies on pitänyt musta hyvää huolta ja kohdellu täydellisesti. Kyllä sitä osaa arvostaa oikeaa suhdetta tollasen helvetin jälkeen.
Voimia sinulle! Valitettavasti ainoa tapa päästä vanhan ihastuksen//rakkauden yli on etsiä uusi..
Mä en mistään hinnasta ottais sitä takas! Se on niin paljon valehdellu mulle ja muille. Kuulin yheltä mun kaverilta et se oli aiemmin yrittäny iskee yhtä tyttöö ja kertonu tälle et sen faijapuoli hakkaa sitä. Tiedän, et se ei oo totta. Tää kundi juoksee vaan pillun perässä.
En ees tiiä, miks mua enää sattuu, ku en ees rakasta kundia enää....
Oon onnellinen sun puolesta! =)