Kultaiset kahleet sitovat minut maahan. Ne kiertyvät ranteisiini, hiertävät ne rikki.
Häkin ovi kalahtaa kiinni. Kasvot, joita rakastin, ilkkuvat minulle. Olen orja, maailmaan kahlittu olento, hän tietää sen, hänhän minut vangitsi, toi kotiin sotasaaliinaan. Hänen rakkautensa takia uhrasin vapauteni, vain todetakseni rakkauden olevan valetta. kasvot katoavat, häipyvät ihmismereen. Silmät tuiottavat minua kuin näyttelyeläintä. Vieraat tutkivat minua, enkä pääse minnekkään pakoon. Painaudun vasten kalteria, vapisen pelosta ja raivosta.
Ihmiset katoavat, jättävät minut kuolemaan, kahleisiin kiedottuna. Suljen silmäni ja odotan vapautusta, jotta sieluni saa vihdoin olla vapaa.
Häkin ovi kalahtaa kiinni. Kasvot, joita rakastin, ilkkuvat minulle. Olen orja, maailmaan kahlittu olento, hän tietää sen, hänhän minut vangitsi, toi kotiin sotasaaliinaan. Hänen rakkautensa takia uhrasin vapauteni, vain todetakseni rakkauden olevan valetta. kasvot katoavat, häipyvät ihmismereen. Silmät tuiottavat minua kuin näyttelyeläintä. Vieraat tutkivat minua, enkä pääse minnekkään pakoon. Painaudun vasten kalteria, vapisen pelosta ja raivosta.
Ihmiset katoavat, jättävät minut kuolemaan, kahleisiin kiedottuna. Suljen silmäni ja odotan vapautusta, jotta sieluni saa vihdoin olla vapaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hienoa...!parempi kuin minun runot.siihen ei paljoa tarvitakkaan:D
...on ehdottaman upea runo...=)
Hyvä runo....kolahti!