Kasvosi

Kun vetää vähän apeaksi näitä lukiessa: Olen vierelläsi- ja loistaa poissaolollaan. Siiss olen vierelläsi kulta ja ajatuksissani sua pitelen, tähän on sun tyytyminen. Pitäähän SE jossain tuntua. Ja rakastan sua kovin niin, näin mennään loppuun asti, luoksesi tuun joka ilta, ajatuksissain....

ihme kirjoitti:

Kun vetää vähän apeaksi näitä lukiessa: Olen vierelläsi- ja loistaa poissaolollaan. Siiss olen vierelläsi kulta ja ajatuksissani sua pitelen, tähän on sun tyytyminen. Pitäähän SE jossain tuntua. Ja rakastan sua kovin niin, näin mennään loppuun asti, luoksesi tuun joka ilta, ajatuksissain....

Sellaiseen fiilikseen minäkin kait eläydyin kun yöllä puoli kahden aikaan kirjoitin runon "Kun aamu saapuu". Palstalle kirjoitin mutta en sitten kuitenkaan lähettänyt, hetken aikaa mietein poistanko koko tekeleen, tallensin tiedostoihin kuitenkin. Vähän banaalilta tuntuu tällainen tunnelma kovin pitkälle mennessään, kertautuu toistuessaan ja vaikuttaa itsesäälinomaiselta vatvomiselta. Juu. No, laitan sen nyt tähän. Ja taisin nyt olla vähän liian ankara tätä fiilistä kohtaan. Kun kuitenkin kyseessä voi olla todellinen kaipaus, todellinen tunne - tunteensa pukeminen sanoiksi tai kun huomaa jonkun pukeneen sanoiksi samankaltaisen tunteen joka itselläkin on ollut, on terapeuttista, ymmärtää ettei ole mikään friikki tunteinensa vaan on muitakin jotka on kokeneet saman.
Kyseinen runo ei ole oman elämän todellisuutta, ainakaan sillä tavalla kuin ehkä antaa ymmärtää, ei ainakaan tässä elämäni vaiheessa ja tilanteessa, miksi sitten sellaisen kirjoitin, enpä tiedä, vaan kyllä tätäkin on joskus tullut koettua, ettei täysin silkka fiktio...

KUN AAMU SAAPUU

Kun aamu saapuu
olet poissa
valo tulee, sinä menet
Unten utuisista kuvista
jäljellä vain peiton reunaa
puristava käsi

Poskelta kyynel lakanalle vierähtää
kuin häpeillen
otteeni peiton reunasta irrotan
Saat mennä, hei hei

Aamu saapui
olet poissa, suljen silmäni
ja vaivun vielä uneen
Älä tule uneeni enää, ethän
herääminen aina
paljon vaikeampaa
Kun lähdet

Pysy unestani poissa

Anna minun nukkua
tämä yö
yhtä yksin,
niin kuin herään,
ja aamun saapuessa ei kukaan
lähde

Kun ei ole ketään joka lähtisi
pois
vain minä
aamun saapuessa herään
Yksin -

( 24 09 06 noin 1:30 - 1:45 )

Ja hyvää huomenta sulle, muillekin!
Elämään kuuluu surua, joskus kipua joka sillä hetkellä tuntuu lähes murskaavalta, niitä itsesäälinomaisia ja kouristuksen kaltaisia purkauksiakin, huutavaa ikävää ja haaveita, mutta ei tuska ja ikävä ja haaveilu ja niistä kirjoittaminen tarkoita etteikö myös iloa ja vapautunutta hengitystä olisi, ei elämä tuskaan ja ikävään murskaudu, ei silloinkaan kun hetken aikaa tuntuu siltä - joskus masentaa omat tai toisten sanat, mutta niiden keskellä voi nostaa päänsä ja hymyillä, vaikka suruisastikin:

Toiset voivat eläytyä ja lohduttaa
mutta itse taakkani kannan,
tämän sieluni muotoisen
En sitä sysätä voi enkä tahdo -
vaikka joskus haluankin -
sinun harteillesi

En elää voi sielusi kautta, rakkaani,
vaikka sieluni sieluasi hapuilee kurottuen kohti
Olen yksin ja matkani yksin teen,
vain yksin ehkä voin
viereesi tulla

Ja kun vierekkäin olemme,
lähes toisissamme, oman sydämemme sykkeen
tunnemme toistamme vasten, se ei ole
itsestä pois -

Itseni kun kohtasin yksin
ja sieluni otin vastaan, suostuin
vastuuseen lahjastani, minulle annetusta
elämästä - myös vierellesi ehkä
voin tulla vetämättä sinua vastuuseen
elämästäni

Vetämättä sinua ja itseäni lokaan
jollaiseksi rakkaus
niin äkkiä
voi muuttua ylettömien kuormien alla
jos emme taakkaamme hyväksy

Niin sielusi tuntea tahdon, rakkaani,
sydän sydäntä vasten
sinuun liittyä sitomatta -
vierellesi tulla ja olla
Kaksi jotka itseytensä kantaen
toinen toisensa kuormaa
voivat keventää

( 11:25 - 11:45 )

- -

"Kantakaa toistenne kuormia - " Gal.6:2.
"sillä kunkin on kannettava oma taakkansa." Gal.6:5.

ihme kirjoitti:

Kun vetää vähän apeaksi näitä lukiessa: Olen vierelläsi- ja loistaa poissaolollaan. Siiss olen vierelläsi kulta ja ajatuksissani sua pitelen, tähän on sun tyytyminen. Pitäähän SE jossain tuntua. Ja rakastan sua kovin niin, näin mennään loppuun asti, luoksesi tuun joka ilta, ajatuksissain....

vielä unohtuu.