~Tarina~osa8

Tää tarina jatkuu nyt ainakin niin kauan kun keksin jatkoa.. Tarinoita tulee tästä lähtien varmaan useimmiten maanantaisin ja/tai tiistaisin
Onko teistä muuten parempi, että tarinan pätkät on pitkiä ja niitä tulee vähän harvemmin vai et ne on lyhyitä ja niitä tulee usein???
Tää on nyt ainakin PITKÄ.
Kirjottakaa edelleen palautetta ja mielipiteitä, niitä on aina niin kiva lukea!!!
Mulle voi mailata osotteeseen [email protected]

***

Heidän saapuessaan suureen saliin Harry näki ensimmäiseksi Draco Malfoyn, joka seisoskeli salin reunalla seurassaan säteilevä Pansy Parkinson. Tytön vaaleat hiukset näyttivät väkisin kiharretuilta ja hän hymyili ja sirkutti Dracolle verenpunaisilla huulillaan. Draco huomasi Harryn ja Ginnyn ja Harry kuuli hänen sanovan "Vai liikkuu Potter nykyään tuon Weasleyn tytön kanssa. Täytyypä pitää mielessä." Pansyn hymy hyytyi ja hän loi Dracoon ilmeettömän katseen. Harrykaan ei pitänyt laskelmoivasta ilmeesta Malfoyn kasvoilla ja hän johdatti Ginnyn nopeasti toiselle puolelle salia.

Herkullisen aterian jälkeen, jonka Harry ja Ginny söivät yhdessä Ronin ja Hermionen kanssa, rehtori Dumbledore heilautti taikasauvaansa ja kaikki salin pienet pyöreät pöydät lennähtivät huoneen reunoille, jättäen keskelle salia suuren tyhjän tilan. "Ja nyt-" Dumbledore sanoi "Juhlat alkakoon!" Hänen napsauttaessaan sormiaan valot himmenivät ja parvi eläviä lepakoita lehahti sisään. Musiikki alkoi ensin hiljaisena, mutta koko ajan voimistuen. Yhtään soittajaa ei näkynyt missään. Tuntui kuin musiikki olisi tihkunut seinistä. Harry tunsi Ginnyn tarttuvan hänen käteensä ja he kävelivät yhdessä tanssilattialle, jossa monet parit jo tanssivat musiikin tahdissa.

Aluksi he vain tanssivat eivätkä puhuneet mitään. Harry katseli vaivihkaa Ginnyn ohi väkijoukkoon, jos hän vaikka sattuisi näkemään Chon.
Mutta tyttöä ei näkynyt.
Ehkä hän on lähtenyt johonkin syrjäisempään paikkaan kuhertelemaan parinsa kanssa, Harry ajatteli synkkänä ja tunsi inhottavan möykyn vatsassaan. Ei, hän ei ssanut ajatella nyt Chota. Harry pakotti itsensä katselemaan Nevilleä ja puuskupuhin Susan Bonesia, jotka tanssivat vähän matkan päässä heistä. Neville oli ilmeisesti käynyt tanssitunneilla, ehkä hirmuisen mumminsa pakottamana, sillä hän ei enää ollenkaan tallonut parinsa jalkoja, niin kuin hän oli viime jouluna tallonut Ginnyn jalkoja.
"He ovat kaunis pari, eivätkö olekin?" Ginny sanoi yhtäkkiä. "Mitä? Ketkä?" Harry kysyi "Neville ja Susan?" "No, ehkä hekin." Ginny sanoi irvistäen vaivautuneesti, ehkä hänkin muisti litistyneet varpaat. "Mutta katso nyt Ronia ja Hermionea!"
Ron ja Hermione tanssivat hitaasti salin laidalla toisiinsa nojaten. Heidän erisävyiset siniset kaapunsa sointuivat todella hyvin toisiinsa.
"Outoa että he näyttävät niin hermostuneilta" Ginny sanoi katsellessaan Ronin jännittynyttä ilmettä ja Hermionen hämmentynyttä hymyä. "Hehän ovat olleet ystäviä iät ja ajat."
Juuri silloin joku törmäsi Ginnyn selkään niin että Harrylla oli täysi työ pitää tyttö pystyssä. Draco Malfoy kääntyi ja loi kylmän katseen suoraan Ginnyyn. "Katsoisit eteesi!" hän sähähti.
"Itse sinä häneen törmäsit!" Harry vastasi vihaisesti. Malfoy käänsi katseensa Harryyn.
"Mitä sinun piti maksaa että sait tuon näköisen tytön pariksesi, Potter?" hän sanoi ivallisella äänellä. "Eihän kukaan tanssi vapaaehtoisesti tuollaisen arpinaaman kanssa!"
Siitä olisi kehittynyt hirveä tappelu, ellei Pansy olisi tuhahtanut loukkaantuneena ja kiskonut Dracoa pois heidän luotaan. Pansy ei kestänyt sitä, että Draco kiinnitti huomiota muihinkin kuin häneen.
Loppuilta sujui ilman uusia välikohtauksia, kiitos Pansyn, joka piti huolen että hän ja Draco tanssivat aina hyvän välimatkan päässä Harrysta ja Ginnysta.

Keskiyön tienoilla, kun juhlat alkoivat päättyä, Harry ja Ginny lähtivät takaisin Rohkelikkotorniin, Ronin ja Hermionen jäädessä vielä tanssimaan suureen saliin.
Harry oli jo menossa kohti makuusaleja, kun Ginny pysäytti hänet. "Halusin vain vielä kiittää ihanasta illasta" tyttö sanoi ja hymyili kainosti. Hän katseli Harrya ja näytti odottavan jotakin. Ahaa, aivan..hyvänyönsuukko, Harry tajusi hätkähtäen.
Hän painoi huulensa nopeasti Ginnyn otsalle, toivotti hyvää yötä ja lähti kiipeämään kierreportaita ylös. Ginny seisoi yhä portaiden juurella. Hän näytti lievästi pettyneeltä, mutta toivotti kuitenkin hyvää yötä ja lähti sitten omaan makuusaliinsa.

Harry ei olisi saanut unta, vaikka hän ei olisikaan juuri suudellut parhaan ystävänsä pikkusiskoa. Cho oli nimittäin palannut hänen mieleensä. Harry olisi antanut mitä tahansa jos olisi vain saanut tietää, kenen kanssa tyttö oli tanssiasissa ollut.
Kyllästyttyään kääntämään kylkeä yrittäen nukahtaa, Harry päätti lähteä katsomaan oliko Ron jo kohta tulossa. Hän puki aamutakin pyjamansa päälle ja lähti äänettömästi makuusalista, varoen herättämästä Nevilleä, Seamusia ja Deania.
Kierreportaiden puolivälissä Harry pysähtyi kuin seinään. Hän näki Ronin ja Hermionen tyhjässä oleskeluhuoneessa kesken vähän perusteellisemman hyvänyönsuudelman. Vähin äänin Harry kipusi takaisin makuusaliin ja omaan sänkyynsä.
Hän valvoi ja odotti, mutta Ron ei tullut nukkumaan.