Tällä keskustelupalstalla näyttää minun nimeni olleen esillä ja jotkut ovat esitelleet ajatuksiani. Keskeisin ehdotukseni, puun pystykauppatavan lopettaminen, on jäänyt vähälle käsittelylle.
Pystykauppa on metsäalan perusvääristymä. Se ei ole puukauppaa lainkaan vaan metsän vuokrausta. Pystykaupan sopimuksessa ei lue, että myyjä luovuttaa puuta, vaan siellä lukee pienellä, että myyjä luovuttaa hakkuuoikeuden. Pystykauppa on samaa metsänvuokrausta, jota käytetään Venäjän ja kehitysmaiden metsien hakkuissa.
Pystykauppa on kilpailulain vastaista puun ja korjuupalvelun kytkykauppaa. Pystykaupassa metsäyhtiö myy omaa korjuupalveluaan puukaupan kylkiäisenä piilotetulla hinnalla. Yhtiö perii korjuupalvelun hinnan vähentämällä sen jostakin puun tienvarsihinnasta. Pystykaupan sopimukseen kirjoitetaan vain jäännös, jota nimitetään kantohinnaksi. Tienvarsihintaa ja vähennysten määrää puun myyjä ei tiedä.
Pystykauppa tekee korjuutyön myynnistä metsäyhtiöiden monopolin. Korjuupalvelun markkinoita, joilta puunmyyjät voisivat ostaa korjuutyötä, ei ole lainkaan olemassa.
Pystykaupan tekee perusvääristymäksi se, että se estää yrittämisen ja kilpailun koko metsäalalla. Metsäkoneyrittäjät eivät ole itsenäisiä yrittäjiä, sillä heillä on työsuhteen luonteinen sopimussuhde yhteen metsäyhtiöön. Se seikka, että koneyrittäjä vastaa sosiaalimaksuista ja veroista samoin kuin yrittäjä, ei tee hänestä yrittäjää suhteessa työnantajaan.
Pystykauppa estää yrittämisen myös metsänhoitotöissä. Yrittäjä tarvitsee ympärivuotista työtä ja, kun puunkorjuun talvityötä ei ole tarjolla, ei yrittäminen pelkkien kesätöiden varassa kannata. Metsäalalta siis puuttuvat yrittäjät täydellisesti. Yrittäjien tilalla on kaksi monopolilaitosta, yhtiöiden metsäosastot korjuutyön myyjinä ja metsänhoitoyhdistykset metsänhoitotöiden myyjinä.
Pystykaupat (metsänvuokraus) voidaan lopettaa äärimmäisen yksinkertaisella keinolla. Lopetetaan kytkykauppa eli tehdään erilliset sopimukset puun ja korjuutyön kaupoista. Ensin metsäyhtiö ja puun myyjä tekisivät sopimuksen tienvarteen hinnoitellun puun kaupasta (”hankintakaupasta”) ja sen jälkeen sopimuksen korjuupalvelun kaupasta. Pystykauppojen lopettaminen ei siis lopettaisi metsäyhtiöiden puunkorjuuta, kysymyksessä olisi vain paperilla tapahtuva muutos.
Erillinen korjuupalvelun sopimus avaisi korjuupalvelun markkinat yrittäjille ja kilpailulle. Niillä markkinoilla metsäyhtiöiden puunkorjuu olisi samalla lähtöviivalla yrittäjien ja metsänhoitoyhdistysten tarjoaman korjuupalvelun kanssa. Puun myyjä valitsisi korjuupalvelun toimittajan, ellei tekisi korjuutyötä itse.
Oleellisinta metsänvuokrauksen lopettamisessa ja oikeaan puukauppaan siirtymisessä olisikin se, että metsänomistajalle palautuisivat omistajan oikeudet omaan metsäänsä. Metsänomistaja pääsisi harjoittamaan metsätaloutta yrittäjänä.
Pystykauppa on metsäalan perusvääristymä. Se ei ole puukauppaa lainkaan vaan metsän vuokrausta. Pystykaupan sopimuksessa ei lue, että myyjä luovuttaa puuta, vaan siellä lukee pienellä, että myyjä luovuttaa hakkuuoikeuden. Pystykauppa on samaa metsänvuokrausta, jota käytetään Venäjän ja kehitysmaiden metsien hakkuissa.
Pystykauppa on kilpailulain vastaista puun ja korjuupalvelun kytkykauppaa. Pystykaupassa metsäyhtiö myy omaa korjuupalveluaan puukaupan kylkiäisenä piilotetulla hinnalla. Yhtiö perii korjuupalvelun hinnan vähentämällä sen jostakin puun tienvarsihinnasta. Pystykaupan sopimukseen kirjoitetaan vain jäännös, jota nimitetään kantohinnaksi. Tienvarsihintaa ja vähennysten määrää puun myyjä ei tiedä.
Pystykauppa tekee korjuutyön myynnistä metsäyhtiöiden monopolin. Korjuupalvelun markkinoita, joilta puunmyyjät voisivat ostaa korjuutyötä, ei ole lainkaan olemassa.
Pystykaupan tekee perusvääristymäksi se, että se estää yrittämisen ja kilpailun koko metsäalalla. Metsäkoneyrittäjät eivät ole itsenäisiä yrittäjiä, sillä heillä on työsuhteen luonteinen sopimussuhde yhteen metsäyhtiöön. Se seikka, että koneyrittäjä vastaa sosiaalimaksuista ja veroista samoin kuin yrittäjä, ei tee hänestä yrittäjää suhteessa työnantajaan.
Pystykauppa estää yrittämisen myös metsänhoitotöissä. Yrittäjä tarvitsee ympärivuotista työtä ja, kun puunkorjuun talvityötä ei ole tarjolla, ei yrittäminen pelkkien kesätöiden varassa kannata. Metsäalalta siis puuttuvat yrittäjät täydellisesti. Yrittäjien tilalla on kaksi monopolilaitosta, yhtiöiden metsäosastot korjuutyön myyjinä ja metsänhoitoyhdistykset metsänhoitotöiden myyjinä.
Pystykaupat (metsänvuokraus) voidaan lopettaa äärimmäisen yksinkertaisella keinolla. Lopetetaan kytkykauppa eli tehdään erilliset sopimukset puun ja korjuutyön kaupoista. Ensin metsäyhtiö ja puun myyjä tekisivät sopimuksen tienvarteen hinnoitellun puun kaupasta (”hankintakaupasta”) ja sen jälkeen sopimuksen korjuupalvelun kaupasta. Pystykauppojen lopettaminen ei siis lopettaisi metsäyhtiöiden puunkorjuuta, kysymyksessä olisi vain paperilla tapahtuva muutos.
Erillinen korjuupalvelun sopimus avaisi korjuupalvelun markkinat yrittäjille ja kilpailulle. Niillä markkinoilla metsäyhtiöiden puunkorjuu olisi samalla lähtöviivalla yrittäjien ja metsänhoitoyhdistysten tarjoaman korjuupalvelun kanssa. Puun myyjä valitsisi korjuupalvelun toimittajan, ellei tekisi korjuutyötä itse.
Oleellisinta metsänvuokrauksen lopettamisessa ja oikeaan puukauppaan siirtymisessä olisikin se, että metsänomistajalle palautuisivat omistajan oikeudet omaan metsäänsä. Metsänomistaja pääsisi harjoittamaan metsätaloutta yrittäjänä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuohan on Lauri Vaaran tekstiä. Ei silti, ainahan
tuohon puun korjuutyön pakkosyöttöön on aiheellista palata. Eihän maidollakaan ole utarehintaa, tai
viljalla sänkihintaa. Ei meijerit tule lypsylle
eivätkä myllärit puimaan.
Miksi sitten metsäteollisuuden tultava puun kaatoon?
Miksi?
Ei viljan ostaja kysele millä viljan korjasit, riittää kun se täyttää ostajan laatuvaatimukset.
Sama se on meijeille maidossa, aivan sama, miten on lypsetty, käsin, kannukoneella, putkilypsimellä tai lypsyrobotilla.
kolisee eniten! Tämä pätee erittäin hyvin tähän Ekometsätalouden Liiton porukkaan.
Viime viikolla oli Maaseudun Tulevaisuudessa, että keski-euroopassa maksavat tukkipuun tienvarsihintana jopa yli 85 euroa kuutio.
Suomessa hankintahinta ei ole sen korkeampi kuin pystykauppahinta, joten metsäyhtiöillä on monopoliasema puunkorjuussa, joten mitään puunhinnan kilpailua Suomessa ei ole.
miten Suomessa on vielä pitkä matka markkinatalouteen. Tälläinen on tulos kun kaikki tuntee kaikki ja tyhmä kansa on kuin lammaskatras.Sitä voi viedä mihin vain...
Tätähän täällä on urputettu jo vuosia asiasta, mutta kaikenkarvaiset mti:t on aina selittäneet mustan valkoiseksi ja päinvastoin..
Halveeraten on kirjoitettu, että Venäjällä ostetaan hakkuuoikeuksia, mutta ei kukaan ole lausunut(ettei keisarilla ole vaatteita), että niinhän tehdään myös täällä.
Nämä sanat"myyjä luovuttaa hakkuuoikeuden", voi sisältää myös, että ostajalla on muitakin metkuja hihassa, joilla se käärii voittoja hakkuuoikeudesta(joista ei saa kirjoittaa).
Läpinäkymättömyys puunkorjuun hinnoittelussa ja se ottä ostajan edustaja mittaa ostamansa ei saa luottamustani, väittipä "viralliset" tahot mitä tahansa.
aihetta.
mielenkiintoinen näkemys ja mielestäni oikea myös. on vaan niin paljon jo rakennettua että vaikea purkaa. tosin hajoshan neuvostoliittokin, mutta suomalaiset on sitkeämpiä.....valitettavasti.
ja ku niin moni haluaa osansa metsistä ja myös saa sen. harva näkee kuinka monta pyörää puukuutio pyörittää, ja vielä jää rahaa kulttuuriin ja urheiluun ja viinanjuontiinki.
...millainen ketju on siinä kannon ja valmiin lehden pudotessa postiluukusta?
Tällä pystykaupan suosimisella varmistetaan osaltaan se että sahat/paperitehtaat saavat oikeaan aikaan oikeaa puuta.Jos puuta ei saada oikeaan aikaan->koko ketju häiriintyy.Ja jos vaikkapa M-realin toimitus paperitukkurille myöhästyy voi iskeä todella isot myöhästymissakot,puhutaan miljoonista.
Jos kaikki puukauppa perustuisi hankintaan ei tulisi hommasta mitään.Lisäksi syntyisi lisää väliportaita jotka kuitenkin vaativat oman osansa,ei kai kukaan halua ilmaiseksi tehdä?
Hankintaa nytkin kannattaa tehdä sopivissa harvennuskohteissa,tarkkaan MYÖS kuidun apteeraamalla saa tarkemmin myyntipuun talteen.Mutta tulevaisuudessa käynee niin ettei taida olla metsänomistajia jotka tekisivät itse hankintakauppaa,suurin osa metsistä sellaisilla omistajila jotka eivät edes tiedä mitä metsissään on.
Aivotyöläinen kirjoitti:
"Lopetetaan kytkykauppa eli tehdään erilliset sopimukset puun ja korjuutyön kaupoista."
Juuri näin pitäisi menetellä. Luulen kuitenkin, että huomattava osa metsänomistajista ei oikein ymmärrä, mistä tässä on kysymys. Kun yhtiöt maksavat tukista pystyyn jopa useita euroja enemmän, kuin valmiiksi tehdystä ja tien varteen ajetusta,pystymyyjän kannalta tilanne voi tuntua hyvältä.Ne, jotka eivät kykene tai halua hankintapuuta tekemään, tai teettämään, eivät ehkä pidä nykytilannetta ongelmana.
Puunostajien tahollakin löytyy aivokapasiteettia hoitaa asiat oman etunsa mukaisesti eikä keinot aina ole edes rehellisiä. Kun ostaja hakkaa ja maksaa siitä oikeudesta jopa useita euroja, niin jostakin se ottaa takaisin, tämä on päivänselvää.Eli pystyhinta on näennäisesti hyvä.
tai ostaa paperipuuna,tekee kuitenkin pikkutukkia,pylvästä,aitatolppaa jne. Ei muuten ajelisi joka vuosi uudella 600 sarjan S-Mersulla ylinopeutta ja vielä on vara maksaa sakkoja kymmeniätuhansia! Mutta hankintamiehelle maksaa vähemmän kun pystyyn, voi vittu mitä tolloja metsänomistajat ovatkaan!!!?? Ja missä on kilpailuasiamies, poliisi,verottaja?
Hankintamiehet on tolloja.
Fiksut myy pystykaupalla hyvään hintaan ja saa vielä motomitalla raakeistakin tukin hinnan.