PIENTEN lasten harrastuksista

välttämättä tarvitse, muksut on yleensä aika liikkuvaisia muutenkin. Meillä lapset (5v) käyvät jumpalla, koska itse sinne halusivat. Muuta harrastusta ei ole, musta kerta viikossa on ok.

Itse olin alle kouluikäisenä mm; Jonkinlaisessa voimistelussa,Muskarissa.. Ja temmpukerhoja ja kaikkia tämmöisiähän kyllä löytyy.. :) Kysyppä itse lapselta tykkäisikö se jotain harrastaa.. Pakottaminen ei kannata! Lapsi vain stressaantuu siitä.. Jos lapsi on musikaalinen voi aloittaa vaikka pianokoulun.. Tai jos liikunnallinen niin jotain muuta.. Mutta jos hän itse jotain erityistä haluaa niin sitä kannattaa kokeilla! :)

Yleensä alle kouluikäisille on kehnosti harrastuksia tarjolla. Otsikossa mainitsemani harrastukset voi olla ok. Kaikkea kannattaa kokeilla, mutta on lähdettävä siitä mikä sopii aikuisten aikatauluun, muuten siitä tulee stressi.

Jos lapsi on päivähoidossa, harrastus voi olla lapselle vastenmielistä, jos se tarkoittaa lisää eroa vanhemmista. Esikoiseni kävi Kids Clubin englannin kielen kerhossa 3-vuotiaana ja 4-vuotiaana telinevoimistelussa, muttei viihtynyt kummassakaan ja ne jätettiin kesken. Uskon, että suurin syy oli juuri se, että hän olisi varmasti harrastanut niitä, jos minä olisin ollut hänen mukanaan.

Nuoremman lapsen kanssa kävin äiti-lapsi -jumpassa, joka oli ihan kivaa puuhastelua. Myös vauvauinti on ollut kummankin lapsen ohjelmistossa. Vauvauinnista löytyi kivoja perheitä perheemme kavereiksi esim. puistoreissuille. Vauvauinti meillä jatkui sitten ihan omatoimisena uintina noin 2 kertaa kuukaudessa.

Minusta kannattaa muistaa, että harrastuksen ei tarvitse aina olla ohjattua ja maksullista. Kukaan ei varmaankaan sano, että harrastuksena olisi kirjastossa käynti ja kirjojen lukeminen tai musiikin monipuolinen kuunteleminen, koska niitä ei pidetä oikeina harrastuksina.

Esikoiseni aloitti jalkapalloilun 5-vuotiaana ja ekat 2 vuotta seisoin kaikki treenit kentän laidalla katsomassa ja juomapulloa pitämässä. Nykyään muista jalkapalloilijoiden äideistä on tullut kivoja kavereita ja yhdessä seurataan matseja ja treenejä sekä höpötetään niitä näitä.

Jos lapsi on kotihoidossa, harrastus voi olla hyvä keino nähdä muita lapsia. Muskari ja jumpparyhmät ovat aika tavallisia.

Joissakin lajeissa esim. viulunsoitto ja baletti varhainen aloitusikä on välttämätön, mikäli haluaa lapsen huippuammattilaiseksi.

Noin yleisesti ottaen kahden vilkkaan lapsen äitina sanoisin, että liikuntaan totuttelu on hyvä aloittaa joka tapauksessa, vaikkei ohjattuun liikuntaan menisikään. Ainakin meillä molemmat lapset oppivat ajamaan ilman apupyöriä 4-vuotiaana, uimaan oppivat 5-vuotiaana ja luisteluakin kokeiltiin ensi kerran 4-vuotiaana (tosin luistimilla eteenpäin pääsy tapahtui varsinaisesti vasta 5-v iässä). Myös metsässä samoilu ihan vaikka pururadan yhteydessä kehittää tasapainoa ja pienillä kallioilla kiipeily on ainakin meidän lapsille ollut tosi mieluista.

Tosiaan kannattaa pitää mielessä, että harrastus voi olla muutakin kuin liikuntaharrastusta. Piirtäminen, askartelu, musiikki, lastenteatteri tai vaikka eläintenhoito voi olla kehittäviä ja hyödyllisiä juttuja, vaikkei niitä ihan harrastuksiksi mieltäisikään.

Minulla on kolme tytärtä, 3kk,3v ja ensi kuussa 6v.
Siskoni vei vanhimman aikoinaan vauvauintiin mikä oli kiva mutta käsittääkseni kallis harrastus.
Noin vuoden ikäisenä aloin viedä häntä serenaan missä on lämmintä vettä jossa uida.Sitten kuulin että vantaalla ja helsingissä (itse asun espoossa mutta täälläpäin ei uimataidottomat ole tervetulleita terapia-altaisiin)on uimahalleja joissa on sopivan lämpöistä vettä sen ikäiselle,jolloin myös uintikerrat lisääntyi kuin harrastus pikkasen halpeni.
Nykyään yritän käydä isompien tyttöjen kanssa viikoittain uimassa, usimmiten he ehdottavat sitä.

Molemmat tytöt ovat olleet kaupungin kerhossa 3 tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa (voi itse valita monena päivänä haluu käydä, hinta riippuu tuloista.)
Vanhempi tykkää askartelusta ja muusta taiteilemisesta niin hän on käynyt kuvataidekerhossa nyt toista vuotta. 1 tunti viikossa hinta noin 100 euroa lukukausi (MLL:n järjestämä. halvempiakin kuullema löytyy jostain)

Siinä on harrastukset jotka me ollaan lapsille hankittu.Onhan sit olemassa kaikenlaisia muskareita sirkuskouluja jalkapalloa jääkiekkoa ym. mutta mielestäni on turha ottaa hirveätä stressiä asiasta. Uskon että lapsi ite kertoo mitä tykkää tehdä ja riippuu tietysti myös kavereista mitä ne tekee. Itse tahdon panostaa lasteni kanssa olemiseen sen sijaan että järjestäisin kaikkea ohjattua toimintaa. (se 3tuntinen kerho riittää mielestäni ystävyys-suhteiden luomiseen....

Tässä vain oma mielipide ja toisilla varmaan on oma..