Miten viittaisin, kun en voi viitata...

Mulle on opetettu, että lopputyön tulisi olla entisen tiedon ja oman pohdintojen vuoropuhelua.Omaa pohdintaa entisen tiedon pohjalta ei tietenkään tarvi viitteillä merkitä, sen sijaan muilta peräisin oleva tieto tulee merkitä. Lähteiden merkintä on tärkeää siksi, että siten tiedetään mikä on omaa ja mikä muilta lainattua. Plussaa sulla on kyllä omien pohdintojen määrä. Sehän on tärkeää.

Jos jätät lähteitä merkitsemättä tieteellisessä työssä (en kyllä tiedä minkä alan lopputyötä teet)ei se ole oikein. Meillä ainakin historia-aineessa on hyvin tarkkaa merkitä kaikki lähteet tarkasti, myös senkin takia että tietoja voidaan tarkastaa myöhemmin.

Ajatteles jos joku käyttäisi sinun jotain kirjoitustasi lähteenä eikä merkitsisi mihinkään, että se on sulta ja toisi tiedot esiin kuin omana muotoilunaan. Eikö tympäisisi?

Tällaisissa lähdeviitejutuissa saatetaan päätyä helposti tapaus Vilenin kaltaisiin tapahtumiin.

Tietenkin pitää ja kannattaa olla viitteitä, ihan tekijänoikeuksien ("ideoiden oikeuksien") ja työn "tukevuuden" kannalta, viittaamalla muihin (suuriin nimiin) saat omalle työllesi pohjaa ja uskottavuutta. Varsinkin tieteellisissä töissä tämä on ihan olennaista ja itsestäänselvää, mutta varmaankin sama pätee kaikkiin lopputöihin suunnilleen.
Mutta mutta, ainahan ei yksi ja ainut ole keksinyt jotain ajatusta, ja sinulla on ihan itsenäisesti omassa päässä herännyt ajatus, jonka sitten löydät kirjoistakin (niinkuin sinulla on käynyt, olet selaillut kirjoja ja saanut vahvistusta käsityksillesi). Silloin kannattaa viitata niin, että laitat "vrt. Saarikoski 1992:35", siis osoitat, että ajatustasi on muuallakin esitetty, mutta et ole sitä sieltä poiminut vaan itse ajatellut.
Toivottavasti sait selville pointtini ja toivottavasti suunnilleen muistat mistä niita vahvistuksia käsityksillesi olet saanut, ja voit viitata niihin. Kaikkea ei toki tarvitse viittauksin todistella, mutta ne tietyt pointit kuitenkin, ja se kannattaa -antaa uskottavuutta!

Otetaan esimerkiksi juoru. Kuulet ikävän juorun henkilöltä A henkilöstä B
tai vaihtoehtoisesti
kuulet henkilön B kertovan sinulle jotain ikävää itsestään. Meneekö kumpikin täydestä?

Mikä on tarua ja mikä totta? Mikä on mielipidettä ja mikä on jotenkin todistettua? Mistä tieto on yleensäkin kotoisin? Kuka on pohtinut mitä ja minkä perusteella?

Otan esimerkin jostain itsellenikin vieraasta.
Jos kirjoitan, että aikuinen ihminen kuluttaa kaloreita vuorokaudessa X määrän ja kerron perään mitä ravinnosta tulisi saada hivenaineita vuorokaudessa ja siksi pitäisi syödä sitä ja tätä.
Juttuhan vaikuttaa mielipidekirjoitukselta!

Tutkijan D mukaan aikuinen ihminen kuluttaa kaloreita vuorokaudessa X määrän ja kerron vielä hivenainesuosituksista, jotka löytyvät kirjasta Ö ja perään kerron ajatuksiani hyvän ruokavalion koostumuksesta. Tällainen vaikutta jo huomattavasti tukevammalta!

Lähteet auttavat lukijaa löytämään mielenkiintoisia teoksia. Ne kertovat myös siitä, miten paljon olet aiheeseesi perehtynyt.

Voit vaikka nipistellä klemmareita sivuihin sitä mukaa, kun luet ja löydät hyvän kohdan. Niitä kohtia voisi olla täysin yhteneväiset ajatukset tai täysin poikkevat.

Jos Sinulla on mahdollisuuksia tutkia muiden tekemiä lopputöitä esim. kirjastossa, tee se, mutta tutki vain hyviä töitä. Jos Sinulla on lopputyöllesi kirjoitusohjeet, tutki ne vielä kerran. Puutteellisten tai puuttuvien viittauksien vuoksi ei kannata ottaa huonoa arvosanaa!

Lykkyä tykö!

Lopputyö - gradukin - on tieteellinen tutkielma. Tieteen tekemisen yksi kriteeri on yhteisöllisyys, joka ilmenee mm. tutkimuksen sijoittamisessa muiden tutkimusten joukkoon. Se edellyttää käyttämiesi käsitteiden ja mahdollisen oman teoriasi vertailua muihin alan tutkimuksiin. Jos jätät kaikki viittaukset pois, poistuu myös tutkimuksesti "yhteisöllisyys", eikä sitä voida tiukasti tulkittuna pitää enää tieteellisenä tutkimuksena. Tällön myöskään lopputyön kriteerit eivät täyty.

Lähteiden tarkoituksena ei suinkaan ole viedä pääroolia lopputyössäsi vaan vahvistaa, kumota tai asettaa eri näkökulmaan omia mielipiteitäsi - ja samalla myös lähteitä. Huom! sinun ei tarvitse olla samaa tai eri mieltä lähteiden kanssa, kunhan vain osoitat omien hypoteesiesi ja aikaisemman tutkimuksen välisen yhteyden. Joku (varmaan Eco) on sanonut että tutkimuksen tekijän on tutkimuksessaan keskusteltava muiden tutkijoiden kanssa. Lähteillä ja viittauksilla tämä hoituu.

Jos kirjoittamasi on todellakin omia ajatuksiasi vertaile niitä muiden saman aiheen tutkijoiden ajatuksiin ja katso voitko vielä silloin välttää lähteiden/viittausten käytön. Lopputyön yhtenä tarkoituksena lienee paitsi täyttää tuo tieteen yhteisöllisyyden kriteeri, myös houkutella tai jopa pakottaa sinut tutustumaan alan kirjallisuuteen ja tutkimukseen.

Tsemppiä!

Jos teet tieteellistä tutkimusta, sinun pitää viitata lähteeseen, mikäli joku toinen on joskus aikaisemmin keksinyt/esittänyt samansuuntaisia ideoita. Ei siis auta, että ajatukset ovat "itse keksimiäsi". Jos ajatus on samansuuntainen, muttei aivan samanlainen, voit laittaa myös maininnan "(ks. myös Lehtonen 1999, 256)".

Toisaalta asiaa kannattaa ottaa asia siltä kannalta, että on pelkästään hyvä, jos joku toinenkin on ollut samaa mieltä. Sehän vain vahvistaa omaa käsitykstäsi! Tässä on myös oiva paikka kerätä lisäpisteitä ja kehitellä toisen esittämiä ajatuksia edelleen tai kritisoida niitä perustellusti.

viitekehystä ollenkaan? Missä koulussa olet?

Se on hyvä, että esität runsaasti omia ajatuksia työssäsi. Yleensä kaikki esittävät lopputöissään muiden ajatuksia ja omia ajatuksia ei ole juuri ollenkaan. Tee se homma niin, että ensin teoriaosuudessa esittelet lähdekirjallisuudessa esiintyviä ajatuksia, sitten teet oman osuuden jossa vertailet lähdekirjallisuutta ja esität siinä samalla omia ajatuksia.

Tuli mieleen että jos gradusi on jotenkin teoreettinen, niin voisit etsiä samansuuntaisia ajatuksia muilta ja vertailla niitä omiisi.

Kerro!