Eilen illalla mieleni valtasi kamala ajatus: entä jos en löydäkkään tyttöä, jota rakastan ja jonka kanssa vietän elämäni onnellisena loppuun.
No eihän sen ihan noin tarvitse mennä, elämään mahtuu onnellisia hetkiä ja sitten niitä vähemmän onnellisia. Toivoisin kuitenkin jokaiselle enemmän niitä onnellisia hetkiä.
Viime yönä tunsin itseni niin yksinäiseksi. Makasin sängyllä vielä kolmen jälkeen ja tuijotin puhelinta (jota en saanut soimaan ajatuksen voimalla). Tunsin itseni yksinäiseksi vaikka olin viettänyt koko päivän ystävieni seurassa.
Kaipasin jotain. Toivoin että tyttö, johon olen ihastunut olisi ottanut yhteyttä. Hän asuu niin kaukana että tilanteemme alkaa ahdistaa. En osaa elää kaukosuhteessa :( Ja itse asun niin pienellä paikkakunnalla että pitää peitellä kokoajan lesbouttaan...
Onneksi aina ei tarvitse olla näin ahdistunut asioista...ja toisaalta onneksi välillä saan rypeä hieman itsesäälissä ja surkutella tilannettani :P
No eihän sen ihan noin tarvitse mennä, elämään mahtuu onnellisia hetkiä ja sitten niitä vähemmän onnellisia. Toivoisin kuitenkin jokaiselle enemmän niitä onnellisia hetkiä.
Viime yönä tunsin itseni niin yksinäiseksi. Makasin sängyllä vielä kolmen jälkeen ja tuijotin puhelinta (jota en saanut soimaan ajatuksen voimalla). Tunsin itseni yksinäiseksi vaikka olin viettänyt koko päivän ystävieni seurassa.
Kaipasin jotain. Toivoin että tyttö, johon olen ihastunut olisi ottanut yhteyttä. Hän asuu niin kaukana että tilanteemme alkaa ahdistaa. En osaa elää kaukosuhteessa :( Ja itse asun niin pienellä paikkakunnalla että pitää peitellä kokoajan lesbouttaan...
Onneksi aina ei tarvitse olla näin ahdistunut asioista...ja toisaalta onneksi välillä saan rypeä hieman itsesäälissä ja surkutella tilannettani :P
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on viime vuosina pyörinyt samanlaisia ajatuksia päässäni, kuin sinulla viime yönä.
Minä en edes enää harrasta ravintolassa käyntejä, joten on miltei mahdotonta löytää ketään.
Harrastuksissa törmään toinen toistansa ihanaan naiseen, jotka ovat heteroita. Toki voihan olla, että jollakulla on biseksuaalisia taipumuksia, mutta ne pidetään salassa. Eihän kukaan itseään arvostava uskalla vaihtaa miestä naiseen; mitähän muutkin siitä sanoisivat?
Tuntuu tosi kurjalta, jos joutuu elämään yksin koko helv. elämän. Olen jopa sairastunut masennukseen jatkuvan yksinäisyyden ja rakkaudettomuuden vuoksi. Kaipaa syliä johon mennä, huulia joita suudella jne...
Onkohan meitä pajon, jotka ajattelevat tämänkaltaisia ajatuksia?
ilmoittautuu joukkoon(:
Niin kannataisko sun, soittaa sille. Eikä vaan jäädä haaveilemaan. Millon se toinen, otaa yhteytä.
Lopettaisitko noiden pilkkujen käytön - ihan vaikka kokonaan. Vai onks sulla joku satunnaispilkkugeneraattori vai mistä niitä sikiää? Ihan oikeesti, ei pysty lukemaan moista!
Juu, olen soittanut hänelle usein ja hänkin minulle. Eilen tiesin että hän viettää aikaa ystäviensä kanssa, joten en halunnut häiritä. Ja tuli se yhteydenotto sitten ;P
Mutta niinkuin sanoin, välimatka ahdistaa. Ei se ole sama puhelimessa puhua ja lähetellä viestejä kuin olla sylikkäin tai vaikka edes samassa huoneessa.
Itselläni edellinen suhde muuttui muuton takia kaukosuhteeksi ja tunteet hiipuivat sitten. Tässä suhteessa en haluaisi käyvän samoin vaikka tämä on nyt jo alkujaankin kaukosuhde. Miten te muut pidätte kaukosuhdetta yllä??
miettinyt minäkin ;) Ei millään pahalla, mutta ei niitä tosiaan ihan joka väliin kannata laittaa...
Aikasemmin. Valitettiin kun rn käytä pilkuja, pisteitä, isoja alkukiraimia olenkaan. :)
itse, haluun, pilkuni, ja, pisteeni. Vaikka. näin, jos, näin, tuntuu. Menikö? kaaliin? niin?.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,.,., :)
Tehdä asian eteen, jotakin jos tää toinenkin??? rakastaa sua. Niin mikä on esteenä?
mutta sun viestejä on oikeasti tosi hankala lukea. Täytyy varmaan jättää lukematta.
jos oot niin sitä mieltä, Ei ole pakko lukea. :)
valitettasti sille ei voi mitään jos killillä on kirjoitushäiriö.
millekkään voi.Son voi voi ja lämminleipä jos on häiriöaltis toisten häiriöille,valittelisin ennemminkin sellaista häiriötapausta.
Justiinsa. Minusta on urheaa, että luki-jutuista ja muista mahdollisista kenkuista koettelemuksista huolimatta ihmiset eivät surkastu niiden vangiksi, vaan reippaasti kirjoittelevat. Ei viitsitä huomautella toisillemme oikeakielisyydestä, se ei ole tän palstan fokus. Seinällä on kivaa aktiivisuutta ja myötämieltä. No juu, ne yksityiskeskustelut vois jättää vähemmälle, varmaan hän jossain vaiheessa niin tekeekin. Joten päin seiniä vaan, palstakaverit!
Tolkuton pilkutusko lukihäiriöstä johtuvaa? Enpä ole moisesta kuullut. Voishan ne pilkut jättää kokonaan pois jos ei niiden idis oo selvillä.
... kuin häiriö. Maailmassa on paljon tolkuttomampaakin. Mä ajattelen näin, koeta kestää.
sinun on jossakin vaiheessa tehtävä elääkö miten loppuelämänsä.
mitä siitä jos menetät kaiken lähtiessäsi rakkauden perään. Jäämällä paikalleen voi miettiä sitten loppuelämänsä tehtyjä tekoja.
Joskus saa paljonkin luopumalla kaikesta vanhasta toisinaan siitä ei saa mitään kuin paskat niskaansa. Ei sitä voi tietää ellei kokeile jotakin voi jopa onnistaa.