walesinspringerspanielista

On älykäs ja oppiva, mutta "vöyhkää". Eli tämä ylivilkkauspiirre tosiaan rodulle ominainen. Meillä koira "rauhoittui" vasta n. 10 vuotiaana ;) karvaa lähtee myös todella paljon ja turkki vaatii trimmausta ja hoitoa. Sopii lapsille, ehdottomasti.

terveyden suhteen, nimittäin me jouduimme lopettamaan oman welskumme 9 kk:n ikäisenä koiran epilepsian takia... Koira oli erittäin ylivilkas, saattaa olla yhteyttä tuohon sairauteen? Mutta lämmöllä kuitenkin muistelen...

Plussaa
Sopeutuu uusiin tilanteisiin hyvin. Myös arkirutiinin vaihteluun
On energinen ja "iloinen" jos koirasta niin voi sanoa
Rakastaa omistajaa yli kaiken. Tuttavallinen
Älykäs ja oppivainen
Hyvä harrastuskoira
Sopii lapsiperheeseen
Meillä ainakin pysyy metsälenkillä irti. Ottaa välillä kontaktin omistajaan (sprinkuille ominaista)
Tulee muiden koirien kanssa toimeen


Miinusta
-Haluaa olla aivan kaikessa mukana eli mukana touhuaminen käy välillä hermon päälle ;)
-Oppii huonoja tapoja joskus yhtä nopeasti kuin hyviäkin...Osaa avata ovet yms.
-Rodulle ominainen jo opitun "unohtaminen" on meillä ainakin huomattu
-Osaa olla liiankin energinen.Hökelö :D
-Löytyy draamakuningattaren piirteitä ja osaa murjottaa!
-Meillä saalistusviettiä niin paljon että kaikki on koiralle saalista lemmikkigerbiileistä oraviin

Sprinkku tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä. Meillä tosin ei aktivointipalloa tajua :D Itselläni arka yksilö->hankaloittaa normielämää mutta treenillä helpottuu.Kaikki koirathan yksilöitä, mutta tällaisia kokemuksia meillä welssistä :)

Meillä koti&metsästyskoirana...alkutaival näyttää tuon metsästyksen kannalta varovaisen lupaavalta . Kotikoirana aivan mahtava .
Lapsista pitää todella paljon..(riesaksi asti..kun ei voi aina neiti ymmärtää että kaikkia vastaan tulevia lapsia ei saa tervehtiä..) , tämä on asia mikä on paljonkin kiinni siitä että kotona laitetaan selvät rajat lapsille ja koirallekin tietty miten keskenään käyttäytyvät...

koulutuksessa kannattaa käyttää ensisijaisesti diplomatiaa..:)..itellä on aika kovapäinen narttu ja se kyllä sietää "kovempiakin" otteita..(näin ei kaikkien welssien kohdalla välttämättä ole (?)) onneksi niitä ei ole juuri tarvinnut..koulutus on sujunut suht helposti , perusasiat on oppinut helposti..ainoa sitten tietty on haluaako niitä aina muistaa..tai kuulla..

pentuikänä tuli ainakin tälle iltaisin "welssinriiviötauti"..:)...se riehui ja haukkui..söi kaikkea yms..siinä ei normaali niskasta maahan ja toruminen tällä auttanut pikemminkin päinvastoin..eristin sen aina kylppäriin hetkeksi jäähylle , välillä useinkin illan aikana se auttoi..kai..(no siellä pääs saunaan ja saunan jakkara sitten sai osansa..)..mutta muuten ei ole pahemmin mitään tuhonnut..

ei toi ainakaan kovin pahoillaan ole vaikka joku päivä viikosta menisi vähän pienemmällä lenkityksellä , mutta mitä enemmän aktiviteettia ja liikuntaa sen rauhallisempi on kotona...

juu että sählääkö..no toisinaan ei tiedä onko kyse sähläyksestä vai liiasta vauhdista..mutta sattuu ja tapahtuu on tippunu veneen ja laiturin väliin ainakin neljä kertaa..viimeksi tossa viikko sitten (veden lämpö kokonaiset 3astetta) , no se on vielä keskeneräistä koulutusta (voi omistaja katsoa peiliin myös) , mutta ei näistä "tapaturmista" ole ollut milläskään..

jos lapsi rakasta kotikoiraa haet niin hyvinkin se voisi olla welssi..mutta se on alkuperältään käyttö(metsästys)koira ja joillakin yksilöillä voi olla hyvinkin vahvat riistavietit (onneksi omalla on..:) ) ja tämä voi olla hankalaa tietyissä tilanteissa...

Meillä oli jo edesmennyt welshinarttu, Allu. Alex oli pentuna aivan kammottava, ei totellut mitään ja juoksi irtipäästyään kaksi tuntia yhteen menoon. Sitten vanhemmaksi rouvaksi ehdittyään se oli hyvinkin hillitty, komensi pentuja ja oli lauman kuningatar. Aivan ihastuttava koira.