Olen nyt opiskellut ammattikoulussa 2vuotta.Ensimmäinen vuosi meni viellä hyvin koulussa kun asuin yksin.Mutta kun olin aloittamassa 2vuottani koulussa (paras) kaverini päätti tulla samaan kouluun opiskelemaan muutimme sitten viellä samaan opiskelu kämnppään.Aluksi kaikki sujui hyvin kummallakin meni koulussa hyvin ja uusia kavereita tuli.3viikkoa koulun alkamisen jälken kaveristani tuli outo hän oli kouluun jälkeen masentunut ja en enää tuntenut häntä.Hän rupesi väittämään "en jaksa elää enää opiskelu ei kiinnosta" "en tiedä enää mitä haluan" "kaikki on turhaa" yritin puhua hänelle järkeä mutta vaikeaa se oli.käskin hänen mennä koulun kuraattorin puheille hetkeksi tilanne mielestäni helpotti.Mutta viikon päästä kaveri rupesi enemmän sekoomaan iltaisin kun yritän mennä nukkumaan kaverini rupesi itkemään ja sanomaan "mua ahdistaa" "haluan tappaa itseni sänkyyn" itsellä alkoi siinä sydän lyömään täysiä ja iski paniikki mitä teen.Menin kaverin luo halasin ja rauhoittelin häntä.Hän rauhottui parissa tunnissa.Seuraavana päivänä tulin normaalisti koulusta kämpille kaveri istui sängyllä menin normaalisti katsomaan telkkaria.Kaveri rupesi sängyllään huuhtamaan kaikkea sairasta "apua kuolen" ja välillä kiljui täysiä myös hakkasi seinää.Katsoin vaan vierestä särkyttyneenä mitä kaveri tekee en osannut mitään tehdä.Seuraavana päivänä kaveri kertoi normaalisti eilisestä päivästä "että hän sen takia oli kiljunut koska häntä ahdisti niin paljon" se kuulemma auttoi hän oli meinannut koulussa ruveta myös kiljumaan ja hakkaamaan.Mutta hän ei ollut viitsinyt koska pelkäsi että häntä luultaisiin hulluksi.Naapurimme kerran oli nähnyt kun kaverini oli seonnut ja siitä lähtien katsonut vihaisesti kaveriani.En vaan pysty auttamaan kaveriani.Koska en tiedä mikä hänellä on.Monet jotka ovat nähneet tämän tilanteen ovat kysyneet multa "onko kaverisi ihan terve" en ole osannut vastata olen vaan mennyt sanottomaksi.Olen miettinyt että parasta oli muuttaa yksin asumaan mutta taas en uskalla jos kaveri asuu yksin hän voi tehdä itselleen jotain pahaa.Tämä kaverini oli siis ennen ihan normaali ihminen meillä oli ennen aina hauskaa niinkun kavereilla yleensä.Olimme "parhaat kaverit" nykyisin en voisi sanoa samaa.Välillä tuntuu että tekisi mieli laittaa välit poikki.Mutta se on törkeä tapa "ystävät pettää jos joku kaveri sairastuu" Mutta olen loputtoman väsynyt kaveriini ja haluaisin sen saman ihminen takaisin kuka hän oli ennen.
Kaverin järkyttävä muuttuminen
Tiina-liina89
61308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olikohan tämä provo? Mutta oli tai ei, niin tuommoinen käytös kyllä vaikuttaa siltä, että kaverisi saattaa käyttää, hyvin mahdollisesti, huumeita..
Joo,ei mullakaan tullu muuta mieleen kuin
1. se pimahti
2. se käyttää huumeita
Se siis suostu menemään kuraattorin puheille?
entä oletko kokeillu jotain tyyliin terapeuttia yms.
Onnea teille!
toivottavasti onnistuu!
Ystäväsi on selvästi avun tarpeessa, ja sinä et ole pystynyt häntä auttamaan, joten nyt on aika hakea apua muualta.
Onko kaverisi yhä alaikäinen? Jos näin, niin äkkiä kertomaan hänen vanhemmilleen mistä on kyse. Toki sen voi tehdä myös vaikkei alaikäinen olisikaan.
Seuraavaksi menet itse keskustelemaan asiasta jonkun aikuisen kanssa (esim. koulusi kuraattori/terkkari). Voit myös soittaa maksuttomasti ja nimettömänä lasten ja nuorten puhelimeen puh. 0800-120 400 (ma-pe 14-20, la-su 17-20). Paras olisi, jos saisit myös ystäväsi keskustelemaan asiastaan jonkun aikuisen kanssa uudelleen (kävihän hän varmasti juttelemassa kuraattorille, vai luuletko vain hänen käyneen?).
Nyt pian apua hakemaan. Et varmaankaan halua olla siinä tilanteessa, että kaverisi toteuttaa itsemurhasuunnitelmansa etkä koskaan yrittänyt hakea hänelle apua muilta ihmisiltä.
Ystäväni on vasta 16v...
Nyt on tärkeää että sinä pidät huolen itsestäsi ja pääsi kylmänä. Sinä ET ole terapeutti, jota ystäväsi tarvitsee- sinulla ei ole siihen taitoa, kokemusta, jaksamusta eikä velvollisuutta, ja jos joudut lohduttelemaan häntä päivittäin - tai edes viikottain - tunteja, et tule jaksamaan sitä pitkään Sinä kulut ja väsyt loppuun. Voit sanoa sen ystävällesi. Jos hän on ystäväsi, hän ymmärtää.
Ja jos hän ymmärtää edellisen, hänen tulisi ymmärtää myös, että hänen on haettava apua joltain muulta kuin sinulta. Sinun ei silti tarvitse "pettää ystävää", kuten asian ilmaisit. Voit varata hänelle (luvallaan) ajan kuraattorilta, teraputilta ja jos hän haluaa, mennä hänen mukaansa. Tai voit kertoa hänen vanhemmilleen asiasta hänen puolestaan: jos hänellä todella on hätä, konkreettinen apu auttaa enemmän kuin jokailtainen hyssyttely, joka vie sinulta voimat. Sinulta vaaditaan nyt rohkeutta ja jämäkkyyttä, jos päätät auttaa häntä. Sinulta vaaditaan nyt rohkeutta siirtää asia niille, joille se kuuluu ja jotka sitä osaavat hoitaa, siten on paras sekä ystävälle että sinulle.
Ja totta puhuttuna minä olenkin nyt enemmän huolissani sinusta kuin ystävästäsi. Saanko kysyä, olitteko paljonkin yhdessä ennen yhteen muuttoa ja oliko hänellä taipumusta dramaattisuuteen? Tuo nimittäin saattaa olla silkkaa vedätystä jolla hän kokeilee sinua (ja muita), uskollisuuttasi, huomiotasi ja rajojasi. Varo: saatat huolestua niin että sairastut itse! Tiedän, että itsemurhalla uhkailevaa ystävää ei uskalla jättää hetkeksikään yksin, ei varsinkaan kokeillakseen huijaako hän. Sitä pelkää, että hän kokee sen hylkynä ja tekee sen, mistä puhui, satuttaa itseään. Mutta sinä et voi antaa hänen vetää itseäsi kuin pässiä narusta koska häntä "ahdistaa." Ole selvä, järkevä, jämäkkä ystävä, sillä sitä hän tarvitsee.
Voit myös sanoa, että jos hän ei suostu tarjoamaasi apuun, sinun on ehkä pakko muuttaa pois koska et jaksa tällaista elämää. Mutta jos hän ei suostu apuusi, epäilen onko sairas lainkaan. Minusta ihmisen ei pitäisi mennä oikeaan itsemurhakuntoon muutamassa viikossa, ellei kyse ole ihan oikeasta äkkiä puhjenneesta psykoosista, mielisairaudesta. Kuuntele itseäsi: tuntuuko ystävän tila oikealta mielisairaudelta? Minusta tuo, näin luettuna, kuulostaisi silkalta showlta.
Joskus paras asia tehdä on vain palauttaa toinen maan pinnalle, tehdä selväksi, että jos hätä on, niin autat miten taidat, mutta jollei ole, et siedä vakavalla asialla pelleilemistä. Tähän loppuun toivotan voimia nimenomaan sinulle, Tiina-liina, en niinkään ystävällesi. Sinä tarvitset sitä.
Ps. mitä tahansa päätätkin tehdä, ja oli ystäväsi vedättäjä tai oikeasti hädässä, minustakin olisi myös hyvä kertoa ystäväsi vanhemmille asiasta. Heille tämä kuuluu enemmän kuin sinulle, ja he haluaisivat tietää. Siten osoitat myös ystävällesi, että välität.
mulla on ollut vähän samankaltainen tilanne mut se ei ollut ihan noin paha ja mä meinasin hukkua siihen...
kun olin kasilla/ysillä mulla oli kaveri jolla oli iha sika heikko itseluottamus koska se oli hengaillu sitä alistavien ihmisten seurassa ala-asteen.. en tiiä mitä kaikkee se keksi silloin ja ehkä ihan hyvä etten.. epäilen syömishäiriöö ja vaikka mitä mut en ehkä uskalla ees arvaa.. Kun alettiin oleen kavereita se sai rohkeutta ja se uskalsi jopa sanoo johonki väliin mielipiteitä ja muuta mut sit tuli yhtäkkii hillitön alamäki..
eka asia oli et se oli kännis kaikki päivät.. ei sitä oikestaan edes huomannut kukaan muu ku mä ja mun paraskamu joka leikki ettei tilannetta ole ku se oli sille yksinkertasempaa.. Mut en minäkään sitä tillannetta osannu muuttaa.. koitin olla vaan tukena mut en viitsiny valittaa ettei sille ois tullu sellanen olo et se ei voi kertoo ku saa vaan naamallensa... se tilanne oli oikeesti riistäytyy käsist..
sitte se olko varmaa vetelee vähän kaikkee muutaki mut se selvis mulle aikareilusti myöhemmin.. Ja siin kohtaa mulla oli jo tosi ahdistavaa koska siltä saatto tulla vaikka tekstiviesti joskus 11 illal tyylin et: voi ei paljon verta... nii että menkää siin vaihees nukkuu ku se ei enää vastaa puhelimee ja ku koittaa soitaa nii se saatto vastaa sillee sekunnin verran ja sielt kuulu vaa hulluu huutamist tai sit se pisti vaa samantien puhelimen kii.. Se oli ihan seka pelottavaa ja stressaavaa varsinki ku siitä tyypistä välitti ihan sikana.. ja hienointa oli ku ei voinut vanhemmille kertoo tai kellekää ku ne aikuset oikeesti vaan sotkee kaiken ja se on oikeesti totta.. en oo ikin pyytäny niilt mitään apuu ja paremmin on menny ku muil.. ja sit otti päähän ku se mun toinen kaveri ei vaan suostunu näkee tilannet nii koita siin pitää kaikki jutut sisäl.. Siin vaihees muaki masensi mut ei se ollut nii iso juttu ku ei sitä ehtiny miettimää ku toisel meni viel huonommin..
koko paska sit levisi lopullisesti käsiin ku mollemmat kaverit rupes juomaa tosissaa ja mä olin se joka kanto niit ku ei omat jalat kantanu ja sit ne vaa haukku mut aina pystyy humalas ja eivät sit oikee osannu suhtautuu siihen oikein seuraavana päivänä vaa nauroivat vaan et ei vittu ku oltii taas nii kännis eile.. sit siin oli jo kaks joilla oli pakkomielle juoda.. ne kusetti toisiltaa juomat ja muuta ihan paskaa ja mä en niille ikin mitää pahaa halunnu mut niist en menis vannoo samaa mulle..
sit meni vaa totaalisesti hermot mä romahdin ja en enää hallunnu nähä niit.. sit tuli joku ihan sairas tilanne ku kuvioon luikerti ihan sairas ihminen joka sekoili vähän aikaa kaikkialla ja puhu hieman omia juttujaan ja sit kaikki aatteli et oon ihan paska ja tykkään vaa nipottaa ja haukun kaikkii joka välis ja mul viiraa pääs ku ihan ilman mitää syyt vihaan parhait kavereitani ja haukun ja vihaan kaikkii.. mut oikeesti oli vaa ihan sika paha olla ku oli sika ikävä kavereit mut ei niitä vaa kestäny.
siinä vaihees oli aikuisten oikeesti rankkaa ja siitä kostautu se myöhemmin et ku tillanne on nyt vaa niin paljon parempi et kaikki on sovittu ja haudattu.. tai ainaki melkee.. en oo kertaakaa kuullu minkää muotoista anteeksi pyyntöö mut ollaa kaikki kolme taas hyvii kavereit... En mä kyl varmaa ikin unohda ihan kaikkee ja se ei ole hyvä homma.. mutta roskiski täyttyy aina ku sinne vie roskat ja jos sitä ei tyhjennä tulee aina välil roskat yli.. Mulla on tunteet vähä pinnas ja se ei ees oo aina hyvä homma koska jos sattuu olee tosi vittumaisel pääl niin sitä sanoo kaiken laista.. siis saatan ihan vaa ihmisillekki jotka on mun kamui ruveta aukoo jotai iha outoo paskaa ilman mitään syytä.. ja tapahtuneista on jo paljon aikaa.. mut niin se vaan menee..
mut voin sanoo et kamusi on niin nuori et se voi olla myös huomion kerjäämistä mutta jos tilanne on oikeesti se milt kuulostaa nii älä jää yksin
Et hanki jostain apua.. kaverilta tai jostain hommaa tukee ku voin kokemuksel sanoo et jos toi tilanne jatkuu tarpeeksi pitkään niin sä sekoot myöhemmin et älä yritä jaksaa liikaa.. voimat loppuu kuiteski joskus ja siin kaikki alkaa viimeistää aattelee et "vitun tyhmä ku jättää kaverinsa tollee" mut sun pitää jaksaa itekki elää elämäsi nii varo burn outtia koska siin vaihees on jo kaks sairasta yhen sijasta ja sinä olet se jota katotaa pahalla koska ihmiset on tyhmiä ja on kattonu liikaa leffoi ja ne ei vaan tajuu et ei voimat riitä kaikkee
Voisit koittaa saada sen muuttaa takas kotiin.. tai kertoon sulle mikä sitä ahdistaa.. älä jätä sitä yksi mut suojele itteeski
koita selvii
käy viemässä roska