PIPPURIMYLLY
kolun pihalla oli paljon ihmisiä. mietin että mitähän noidenkin päässä liikkuu. aloin nuuskia ilmaa se oli raikasta mutta silti siinä haiskahti pilaantunut omena ja vahva viina. huomasin että jotkut katsoivat oudosti puuhiani. enkä minä ymmärtänyt mitä outoa niissä oli. entä sitten vaikka haistelin ilmaa. mulkoilin vain niille jotka rupesivat tölläämään oudosti kun minä otin itseeni vähän raikasta ilmaa. mitä vikaa minussa muka oli minussa Karma jaaskisessa muka oli?
` eli jatkakaa tästä.
kolun pihalla oli paljon ihmisiä. mietin että mitähän noidenkin päässä liikkuu. aloin nuuskia ilmaa se oli raikasta mutta silti siinä haiskahti pilaantunut omena ja vahva viina. huomasin että jotkut katsoivat oudosti puuhiani. enkä minä ymmärtänyt mitä outoa niissä oli. entä sitten vaikka haistelin ilmaa. mulkoilin vain niille jotka rupesivat tölläämään oudosti kun minä otin itseeni vähän raikasta ilmaa. mitä vikaa minussa muka oli minussa Karma jaaskisessa muka oli?
` eli jatkakaa tästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eihän minussa mitään vikaa ole totesin. reippaana jatkoin matkaani kuvisluokkaan päin. käytävässä oli tungosta. en saanut yhtään raikasta ilmaa sillä kaikki haisivat pieruille. kuvisluokassa kysyin opelta erikeeperiä. opettaja ojensi minulle pullon erikeeperia. haistelin sitä ensin varovasti. sitten menin yhteen luokan nurkkaan että sain olla rauhassa. imppasin liimaa ja se tuntui aivoissa ihanalta. vielä yksi nuuhkaise erikeeperiä. ja sitten olisin täynnä.
KARMA IMPPAA LIIMAA!luokan suosituin tyttö, Netta kirkui. "imppari,imppari!" Pojat lällättivät. hetkessä kuvisope oli vieressäni ja veti liiman kädestäni. Hän käski minun mennä reksin luo. Lähdin luokasta. Reksille en kuitenkaan mennyt, vaan juoksin koulun taakana olevaan synkkään metsään. Siellä saisi olla rauhassa. Siellä ei ollut reksejä, kuvisopettajia, Nettoja tai lällättäviä, lapsellisia poikia. Siellä oli vain minä. Minä ja maailmani.
Aloin mielipuolisesti hakata päätäni puuhun. Sylkinoro valui suusta kun iskujen välit tihenivät.. mutta itsetuhoinen harjoitukseni keskeytyi, kun metsään tuli matskanmaikka Hannu Hannula ja Miniella-niminen kouluavustajatar. He naivat toisiaan täyttä häkää.
-Kas Karma! Kuvistahan sinulla pitäisi olla? Hannula lausui juhlallisesti samalla kun veti liituraitahousuja jalkaansa.
-Kyllä... mutisiin tuijottaessani Miniella.. Hän oli kaunis.