Kuinka pukeudut nainen 50v?

No tyylikkäästi tietenkin, kuinkas muuten...

Moi. Pitäiskö sulla olla joku luotettavampi tiedonlähde? Meinaan vaan, että voisinpa tässä esitellä itseni viisikymppiseksi ja kirjoittaa mitä tahansa.

En ole kaupallisella alalla, joten töissä minulta ei odoteta nk. business-pukeutumista. Pidän lähinnä pitkiä housuja, siistejä eri värisiä farkkuja ja avarakaulaisia neulepuseroita.

Nykyistä nuorten ryysyläismuotia inhoan. Siitä ei saa mitään esteettisiä fibroja. Ajatelkaa nyt, mitä nykyajan nuoret tytöt menettävät, kun nuorten miesten parhaat paikat eli pakarat hukutetaan lökäpöksyihin. Onneksi olin teini 70-luvulla. Toinen, mikä nykymuodissa myös ottaa pahasti silmään on se, että kaikenkirjavia toisiinsa värien ja kuosien mukaan sopimattomia asusteita yhdistellään toisiinsa.

En kaipaa nuoruuteni muotia. Se näytti silloin kivalta, mutta ei enää. Huvittaa, kun katsoo vanhoja valokuvia. Eli ei kiitos retroa minulle!

Olen rakenteeltani rintava ja reitevä pullukka ja ihan viime aikoina on tuo keskivartalokin päässyt päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta pyöristumään. Lähivuosina olen ostanut vatteita lähinnä ruotsalaisketjujen isojen tyttöjen osastoilta, koska siellä on tarpeeksi kokoja eikä isojakaan tyttöjä yritetä siellä laittaa tanttamuottiin, mitä inhoa. Valintakriteerinä ei ole ollut hinta muuten kuin osittain. Toisaalta en halua pukeutua niinkuin teinit, vaan samalla tavalla kuin kolmekymppiset.

Tavarataloissa ei ruotsalaisketjujen isoja kokoja vastaavia vaatteita löydy kuin poikkeustapauksessa. Isojen tyttöjen omat liikkeet tarjoavat mielestäni liian tätimäisiä vaatteita - ja vielä liian kalliiseen hintaan. Pienet putiikit eivät pidä suurempia kokoja kuin 40, korkeintaan joskus 42, joten sellaisiin on turha käyttää aikaa. Tulee vaan vihaiseksi moisesta kokosyrjinnästä. Sitähän se on, mutta pienen yksityisen putiikin omistajan kontolle ei vastuuta siitä voi sälyttää.

Vika vaatemaailmasa on yleensä sellainen, että meikäläisen kokoiselle (pituus vain 159, vaatekoko 46-48) tarjotaan joko liian kireitä vaatteita tai telttoja. Teltassa olen varmasti itseänikin lihavamman näköinen ja samoin makkarankuoressa, joka erittelee joka kerroksen erilliseksi michelinin renkaaksi.

Otetaan vaate-esimerkiksi jakku tai takki: Näyttäisin hoikimmalta yksivärisessä tai kuosiltaan pystysuuntaisessa, hiukan vyötäröltä kavennetussa mallissa, jonka hartialinja vastaisi omaani, eikä puuttuvien muotolaskosten takia kainalo olisi täynnä ylimääräistä kangasta. Vaatteen on kuitenkin ulotuttava rinnan ympäri, ainakin takissa (bleiseriä voi pitää auki). Mutta koska suomalaisessa valmisvaatteessa ei ole varattu tarpeeksi rinnoille tilaa, nousee vaatteen etumus ylös ja vastaavasti vetää takaosaa pakaroiden alle. Profiili on kaikkea muuta kuin kaunis. Kun tähän vielä lisätään se seikka, että vaatteen pituusmitat ovat liian pitkiä ja vaatteen vyötärö meikäläisen lantiolla, voitte kuvitella miltä matalajalkaiselta menninkäiseltä näytän, vaikka asuste olisi henkarissa ja mallin päällä kuinka ihana. Ja kohtalotovereita minulla on tässä maassa vaikka kuinka. Ei siis ihme, että jakkuja ostan harvemmin kuin kerran vuodessa ja pidän niitä vain poikkeustapauksessa. Koska ne eivät istu hyvin, eivät ne myöskään tunnu hyvältä!

Turha selitellä, että olisimme joku marginaaliryhmä. Meitä on jo nyt paljon, mutta tätä rataa, kuin mitä nuoriso lihoo, on kohta maamme enemmistö tätä marginaaliryhmää. Miksi meidän rahat eivät kelpaa vaatekauppiaille?!!! Jos meidän ostamattomiksi jääneet ostokset laskettaisiin yhteen, saisi sillä vaikka kuinka monta vaatealan työpaikkaa lisää.

Milloin Suomen markkinoille saadaan erilaisilla mitoituksilla tehtyjä vaatteita niinkuin USA:ssa? Siellä on erikseen tyttöjen koot ja aikuisten naisten koot, lyhennetyt koot (joita minä tarvitsisin) ja petit-koot. Ennen vaatteet tehtiin suurelta osin kotimaassa ja Suomi oli pieni markkina-alue. Sillähän on aina puolusteltu sitä, että erikokoisille ei kannata tehdä vaatteita. Totta on, etteivät tanakoituneeet ihmiset alasti kulje, mutta ostavat varmasti vähememmän vaatteita kuin jos olisivat normaalivartaloisia ja vain siksi, että sopivaa tarjontaa on aivan liian vähän!! Pulukka ei nauti vaateostoksista. Se on totista työtä ja taistelua, ja silti usein joutuu palaamaan kotiin tyhjin käsin. Jos tuolle ajalle laskettaisiin hinta, niin pullukan vaatteet ovat tosi arvokkaita.

Suomi ei enää ole yksin vaan vaatteet tehdään valtavissa erissä halvemmissa tuotantomaissa. Koko maailma on yhtä markkina-aluetta. Kyllä Euroopassa riittäisi lyhennetyn mallistojen ostajia vaikka kuinka, kunhan vaan niitä saisi. Euroopassa on ostajia runsaasti enemmän kuin USA:ssa.

äijä perusfarkut, missä päivisin saa olla aivan vapaasti, paita perus farkkupaita, tai muuten taskullinen paita missä on yleensä puhelin ja muuta. Iltaisin ravintolassa taas tummat, tai vaaleat housut taskullinen paita, musta liivi tai pikkutakki puolipitkä blaiseri.

Jep! Tutkimattakin näkee mitä kadulla menee!!??
Napapaitaa ja liian pieniä housuja. Syksy tulee ja nuoret tytöt painelee vyötärö pajaana, saaden munuaisviat, munasarjatulehdukset ja paljon muuta!Todella surkeaa katella, kun pullukka tytteli istuu johonkin, niin joka makkara kiristyy esiin ja persvako paljaana. Ei taida kotona olla peiliä.
Mihin on kadonnut kunnon A-linjaiset vaatteet???
Nykypäivänä olisivat todella monelle tarpeelliset,
koska ylipainoisia ihmisiä on joka ikäluokassa.

voit saada ihan hyvfiäkin vinkkejä

Moi!
Itse olen myös reilusti alle 40v, mutta paljon n.50 v.ystävättäriä joiden pukeutumista saanut katsella ja kuulla kommentteja vaatteista ja pukeutumisesta yleensä.

Ehkä on lähinnä kysymys ulkoapäin annetusta kaavasta tai ideasta, jonka mukaan 50v.naisen pitäisi pukeutua jollain tietyllä tavalla.

Joskus 1950-60 luvulla pidettiin itsestään selvänä että naisen piti näyttää "rouvamaiselta" mitä enemmän ikää kertyi ja jos 50 raksutti mittarissa ei kai ollut soveliasta kulkea hiukset auki tai näyttää liian seksikkäältä. Yhteiskunta oli toisenlainen ja arvotkin.

Jotkut ystävistäni pukeutuvat kuin 30-40v.naiset ja se pukee heitä erinomaisesti. Ainoastaan liian tiukoista napapaidoista kuullut jotain mutinaa, ettei se sovi kenellekään!

Sitten taas jotkut ovat jo pienestä pitäen halunneet näyttää ajattoman klassisia vaatteita. Ja jotkut pukeutuu juuri niinkuin huvittaa, harvemmin muodikkaasti.

Tuli mieleen myös, että 20 vuotiaan naisen päällä esim. klassikko jakku korostaa jotenkin konservatiivisia arvoja. Se juhlallistaa ja vakavoittaa hänen ulkonäköään. Sama jakku taas 50 vuotiaan naisen yllä jotenkin hyväksytään paremmin. Vaikka se ei aina puekaan parhaiten.

Miksei siis uskallettaisi pukeutua juuri niin persoonallisesti kuin huvittaa? Ikäähän ei todellakaan tarvitse hävetä. Sillehän biologiselle seikalle kukaan ei voi mitään mutta asenteille kyllä!

Vaikka toisaalta ei oo miehiäkään kyllä vieressä pyörinyt.Täytyy vaan syyttää miehiä kun ei tämmöiseen tasapaksuun ylipainoiseen nais ihmiseen saa seksuaalista kiihoketta.MIESTEN VIKA ME NAISET S:16 KERRON ENEMMÄN KUN TULEN BULEVAARDIN NAISTEN AGITOINTI ILLASTA.

50v. tulee täyteen tänä vuonna. Harrastan kestävyysliikuntaa, kilpaakin. Olen pienikokoinen ja usein löydän housut poikien osastolta, tosin lantion kanssa on hieman ongelmia. Koon 34 jakkupuvun housut tippuvat päältä. Pidän farkku- ja sporttisesta sekä selkeästä tyylistä. Farkut ja raidallinen venepääntiepaita- siinä lempiasuni. Päälle laadukas, hieman urheilullinen jakku tai neule. Italialainen tikkijakku on ollut mukana jo 15v, eikä ole vieläkään epämuodikas. Kiitos siitä kuuluu Piccola Donna- putiikille, joka on liian kaukana kotoani. Vaatekauppojen rekkitangot on sullottu hankalasti tupaten täyteen, silloin luovutan. En siis jaksa velloa tuntikausia vaateliikeissä, menen mieluummin lenkille! Milloin pääsen näkemään eri tyylisiä asukokonaisuuksia myös meille vähemmistökokoisille? Ostan heti hinnasta piittaamatta, kunhan näen sellaisen itselleni sopivan hyvän palvelun kera. Kalleimmat kuteeni ovat urheiluasuja.

Olen pieni, sopusuhtainen, vähän yli 50. Olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa vartalonmyötäistä mekkoa, joka ei kuitenkaan olisi nippanappa vesirajan peittävää. En muutenkaan käsitä naisten juhlamuotia, pikkulikatkin puettaisiin alatyylisiin asuihin, ei ole naisellista kenenkään päällä.

Pukeudun rennosti, mutta asiallisesti. Materiaalien suhteen olen kaikkiruokainen, mutta en käytä mitään missä on käytetty eläimen nahkoja.

Vastustan turkiksia!

ooen juuri viisikymmentä täyttänyt nainen. Vartaloltani olen sopusuhtainen nykyään. Olen saanut onnekseni muutaman lisäkilon ja tunnen itseni naiselliseksi. (Aina ennen olen ollut alipainoinen)
Rakastan kauniita naisellisia vaatteita. Tyylini on klassisen romanttinen. Teen jonkin verran myös itse vaatteita. Koska olen hyvin tummatukkanen ja tummat silmät omaava, minun on vaikea löytää suomalaisista kaupoista itselleni sopivia värejä. Minua ärsyttää myös liian paljastava muoti. En ymmärrä vesirajan yläpuolelle olevia mekkoja ja hameita ja rinnat paljastavia puseroita. Naisellisuus ja seksikkyys on mielestäni muuta kuin pelkästään paljasta pintaa.
Käytän laadukkaita, hyvinistuvia, naisellisia ja kauniita vaatteita. En todellakaan halua näyttää nuorelta naiselta, vaan kypsältä ja onnelliselta aikuiselta naiselta. En kaipaa 70 tai 80 enkä 90 -luvun muotia.
Suorat housut, kivat hameet, rennot puserot, villatakit ja jakut ovat suosikkejani. Arkena käy myös siistit farkut ja laadukas T-paita rennon paitapuseron kanssa.

En haikaile nuoruuteen - tämä on ihana vaateikä!