Tää on sit mun eka. Seksi vähäisessä osassa.
_________________________
Aleksin juttu osa 1
Voi ***tu mä en jaksa tätä **tun paskaa!! Kiukun kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista, kun Aleksi laahustaa kohti kotia. Taas oli niin helvetin hauska päivä koulussa. Jenni oli tehnyt mun elämän vaikeaksi! Tai oikeastaan sen kaverit. Mun ja Jennin juttu oli alkanut hyvin, mutta sitten mun kiinnostus lopahti. Mä en tiedä mikä mulla on, se on kaunis, ruskeasilmäinen brunette, koulun suosituin kimuli. Ihan mielettömän hyvännäköinen. Aluks mä olin ihan mukana jutussa, yllättynyt, että joku hänenlaisensa kiinnostuu minusta. Käytiin leffoissa ja shoppailemassa kahdestaan. Oli tosi hauskaa, mutta ilmeisesti vain kaverina. Sitten kun olisi sääntöjen mukaan pitänyt edetä pidemmälle, mä en halunnutkaan. Tuntui jotenkin niin platoniselta se homma.
Viime perjantaina mä sille sit sanoin, ettei mua kiinnosta. Yritin sanoa sen nätisti, niin että voisimme kuitenkin olla kavereita edelleen. Mut sehän veti kunnolla herneen nenään. Tänään sit on maanantai ja koulussa sain huomata, että jutusta oli nostettu älytön haloo. Kaikki olivat odottaneet innolla tätä romanssia. Mä en ole koskaan ollut mitään koulun suosituimpia, viihdyn enemmänkin omassa porukassa ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton. Minua kuitenkin pidetään suhteellisen hyvännäköisenä, vaaleat pörröiset, hiukan ylikasvaneet hiukset, vihertävät silmät ja mikä tärkeintä, älyttömän rikkaat vanhemmat. Kaikista näistä ominaisuuksista huolimatta, olisin ollut edelleen se huomaamaton nörtti, ellei Jenni olisi kiinnittänyt huomiotaan muhun. Sehän on selvä, että se mikä on Jennin mielestä kiinnostavaa, on kiinnostavaa myös muiden silmissä.
Nyt Jennin kavereiden elämäntehtävä on siis tehdä musta idiootti kaikkien silmissä. Ihan niin kuin en olisi muutenkin, varsinkin sen jälkeen kun skippasin Jennin. Koko päivän olen saanut kuulla pilkallisia nimityksiä ja homottelua. Lisäksi Maarit kamppasi mut ruokalassa ja lensin makeessa kaaressa nokalleni, hernekeiton levitessä ympäri ruokalaa. Ja Maarit pääsi pälkähästä. Väänsi vaan naamalleen niin viattoman kauhistuneen ilmeen, ettei sitä kukaan voisi uskoa syylliseksi.
Kävelen ajatuksissani pihatietä pitkin kohti kuistia kun kompastun yhtäkkiä johonkin. Voi ***tu, voi **tun ***tu!! Löydän itseni maasta jo toisen kerran samana päivänä. Polveen sattuu. Kuulen jonkun huudon, joku juoksee minua kohti.
”Kävikö pahasti?” Kuuluu yläpuoleltani. Käännyn katsomaan ja näen erittäin hyvännäköisen ruskeasilmäisen pojan katselevan minua huolestuneena.
”Mitä luulet? Eikö sulla oo sen vertaa valoa päässä, että voisit jättää rojusi jonnekin muualle?” Mä raivoon ja nousen seisomaan. Kyyneleet eivät ole enää kaukana. Voi vittu, en mä silti haluaa alkaa nyyhkimään, mietin hädissäni ja yritän nousta seisomaan.
”Varovasti” Poika sanoo ja tarttuu mun käsivarresta kiinni auttaakseen mut ylös. Päästyäni jalkeilleni, riuhtaisen äkäisenä käsivarteni irti. ”Ei tarvitse lääppiä!” Tiuskaisen. Poika päästää irti ivallisen näköisenä ja kehtaa vielä tehdä kunniaa, ”miten vain, pikku prinssi,” se naurahtaa ja kääntyy pois harava matkassaan.
Pojan kävellessä poispäin, mietin, kukan hän on ja mitä hän tekee täällä. Varmaankin uusi työntekijä. Missähän Veikko on, meidän puutarhuri. Se täällä yleensä haravoi. Tuo poika on varmaan urheilija, sen verran timmissä kunnossa. Huomaan katselevani pojan takamusta ja punastun. Miksikähän se ei ole voinut laittaa edes paitaa päälle. Äitini on varmaan iloinen tuollaisesta silmänruuasta. Sitten muistan kuinka ivallisesti hän oli mua katsonut. Loukkaannun hieman ja lähden nilkuttamaan sisään.
”Siinähän sä oot, huomasitko sen??” Äiti kiirehtii vastaan supattaen kiihtyneenä. ”Eikö olekin loistava?” Hän kikattaa. ”Häh?” Olen aivan ymmälläni. Polveen sattuu ja itsetuntoni on nollassa. ”Tuo meidän puutarhuri, Veikko joutui sairaslomalle ja saimme Markuksen tilalle.” Ahaa, nyt mä tajuun, olen juuri aikeissa tentata lisää tietoa, kun äiti huomaa verillä olevan polveni ja alkaa hössöttäen viedä minua keittiöön. ”Missä sä kaaduit? Onko se kipeä? Se pitää puhdistaa..” Huokaan ja seuraan alistuneena perässä. Vaikka olen 18 ja lukion kolmannella, joudun sietämään ihanan äitini jatkuvaa huolenpitoa. Olen ainut lapsi, äitini ja isäni kultapoika. Joskus musta tuntuu, että olen saanut yliannoksen rakkautta, ainoan lapsen osa on rankka.
Annan äidin puhdistaa polveni, koska en jaksa alkaa kinastelemaan. Samalla voin tentata lisää siitä Markuksesta. Saan tietää, että se on 22-vuotias, opiskelee yliopistossa valtiotieteitä ja tienaa tästä lähin opiskelurahoja hoitamalla meidän puutarhaa. Ja ikävä kyllä homo, äitini naurahtaa. Katson häntä huvituneena. Ihan kuin äiti jotain hyötyis, jos se olisikin hetero. Se rakastaa isää enemmän kuin ketään. ”Niin mutta se on menetys naisille,” äiti selittää.
Otan kokiksen jääkaapista ja lähden loikoilemaan pihalle, tarkoituksenani lukea hissan kokeisiin. Istun takapihalle aurinkotuoliin ja selailen haluttomana kirjaa. Miks lukeminen täytyy aina jättää viimeiseen päivään. Jonkun aikaa luettuani jokin häiritsee näkökenttääni. Huomaan Markuksen vetävän vesiletkua ruusupensaille. Jään tuijottamaan poikaa mietteliäänä. Pitäisikö pyytää anteeksi?
Markus:
Aikamoinen kultapoika tuo perheen ainokainen. Uskomattoman kaunis, mutta myös ilmiselvästi pilalle lellitty ja törkeä. Not for me, mietin ja vedän vesiletkua kelalta. Huomaan pojan istuvan aurinkotuolissa ja tuijottavan minua. Katseessa on jotain joka saa ihoni kuumenemaan. Kiskaisen äkäisenä vesiletkun perille ja lähden aukaisemaan hanaa. Poika saa minut ajattelemaan Miskaa, mun edellistä poikaystävää. Sydäntäni vihlaisee edelleen kun mieleeni nousee kuva Miskasta ja Laurista, mun entisestä parhaasta kaverista, panemassa MUN kämpällä, MUN sängyssä. Ajatuskin alkaa kuvottamaan. Kuinkahan monta niitä oli ollut, mietin taas, niitä joiden kanssa se sika petti mua.
”Hei puutarhuri!” Kuulen äänen takaani ja käännyn. ”Kas kultapoika, tulitko antamaan käskyjä?” Tokaisen ilmeettömänä. Pojan iloinen hymy laskee pari astetta ja katse kulkee jossain mun olkapään tienoilla. ”Mä vaan ajattelin pyytää anteeksi sitä aikaisemaa käytöstäni,” poika hymyilee välittämättä tylyydestäni ja katsoo mua. ”Mä oon Aleksi,” se sanoo katsoen mua nyt herkeämättä silmiin ja ojentaa kätensä. Kättelen vastahakoisesti ja mietin mistä päin nyt tuulee. ”Markus,” sanon lyhyesti. Aleksi tuijottaa mua vihreillä mantelisilmillään, enkä voi olla tuijottamatta takaisin.
”Niin sä opiskelet yliopistossa?” Aleksi kysyy ja alkaa kävelemään perässäni katsoen välillä suihkuavaa vettä ja välillä mua. Vastaaan yksitavuisesti ja mietin mistä tämä kiinnostus. Poika näyttää vaihtaneen tyyliään täysin. ”Ootko tehnyt kauan näitä hommia? Kiinnostaako sua tää muuten kuin rahan takia? Kauhean kuuma muuten!” Aleksi vaan jatkaa. En voi olla nauramatta pojan innostukselle. ”Haluatko viilentyä?” Kysyn ja virnistellen ja suuntaan samassa vesiletkun poikaan päin. ”Hullu! Mitä sä teet, ei mulla näin kuuma oo!!” Aleksi hengästyy kylmästä vedestä ja hyökkää odottamatta kimppuuni. Kaadumme molemmat maahan kun Aleksi yrittää saada vesiletkun minua kohti.
”Hahaa voitin” Aleksi istuu lopulta päälläni ja virnuilee. Ihmeen sitkeä pikku kundi. Yhtäkkiä Aleksin ilme vakavoituu ja se tuijottaa minua taas. Ihoni alkaa kuumentua jälleen, enkä saa silmiäni irti Aleksista. ”Saanko mä suudella sua?” Aleksi kysyy ja samalla painaa huulensa tiukasti huulilleni. En pysty ajattelemaan. Poika hyväilee huulillaan huuliani, hänen kätensä vaeltelee vartalollani saaden minut kihelmöimään täysin. Mulla seisoo jo ankarasti ja vastaan suudelmaan hellästi ja kiihkeästi. Kielemme koskettelevat toisiaan ja päässäni humisee. Vajoamme aina vain syvemmälle toisiimme.
Lopulta mä tajuan jotain ja vetäydyn nopeasti kauemmas. ”Mitä sä teet?” Kysyn hiljaa. ”Älä tee tota enää.” Sanon ja käännän katseeni sivuun, yrittäen saada tunteeni tasaantumaan.
Aleksi:
Mä vetäydyn kauhistuneena taaksepäin, tunnen edelleen valtavan kiihkon, mikä valtasi minut. ”Mä en tiedä mitä mä teen,” sopertelen. Olen järkyttynyt mutta haluaisin edelleen suudella Markusta. Se ei halua mua! Mä inhotan sitä.. ajatus tulee ensimmäisenä mieleen huomatessani sen torjuvan asennon. Eihän mun pitänyt olla homo.. Pääni on aivan sekaisin ja yritän koota itseni. Vilkaisen Markusta vielä kerran ja lähden juoksemaan talolle päin kyyneleet silmissäni.
________________________________________
Kannattaako edes jatkaa? Palautetta kiitos.
_________________________
Aleksin juttu osa 1
Voi ***tu mä en jaksa tätä **tun paskaa!! Kiukun kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista, kun Aleksi laahustaa kohti kotia. Taas oli niin helvetin hauska päivä koulussa. Jenni oli tehnyt mun elämän vaikeaksi! Tai oikeastaan sen kaverit. Mun ja Jennin juttu oli alkanut hyvin, mutta sitten mun kiinnostus lopahti. Mä en tiedä mikä mulla on, se on kaunis, ruskeasilmäinen brunette, koulun suosituin kimuli. Ihan mielettömän hyvännäköinen. Aluks mä olin ihan mukana jutussa, yllättynyt, että joku hänenlaisensa kiinnostuu minusta. Käytiin leffoissa ja shoppailemassa kahdestaan. Oli tosi hauskaa, mutta ilmeisesti vain kaverina. Sitten kun olisi sääntöjen mukaan pitänyt edetä pidemmälle, mä en halunnutkaan. Tuntui jotenkin niin platoniselta se homma.
Viime perjantaina mä sille sit sanoin, ettei mua kiinnosta. Yritin sanoa sen nätisti, niin että voisimme kuitenkin olla kavereita edelleen. Mut sehän veti kunnolla herneen nenään. Tänään sit on maanantai ja koulussa sain huomata, että jutusta oli nostettu älytön haloo. Kaikki olivat odottaneet innolla tätä romanssia. Mä en ole koskaan ollut mitään koulun suosituimpia, viihdyn enemmänkin omassa porukassa ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton. Minua kuitenkin pidetään suhteellisen hyvännäköisenä, vaaleat pörröiset, hiukan ylikasvaneet hiukset, vihertävät silmät ja mikä tärkeintä, älyttömän rikkaat vanhemmat. Kaikista näistä ominaisuuksista huolimatta, olisin ollut edelleen se huomaamaton nörtti, ellei Jenni olisi kiinnittänyt huomiotaan muhun. Sehän on selvä, että se mikä on Jennin mielestä kiinnostavaa, on kiinnostavaa myös muiden silmissä.
Nyt Jennin kavereiden elämäntehtävä on siis tehdä musta idiootti kaikkien silmissä. Ihan niin kuin en olisi muutenkin, varsinkin sen jälkeen kun skippasin Jennin. Koko päivän olen saanut kuulla pilkallisia nimityksiä ja homottelua. Lisäksi Maarit kamppasi mut ruokalassa ja lensin makeessa kaaressa nokalleni, hernekeiton levitessä ympäri ruokalaa. Ja Maarit pääsi pälkähästä. Väänsi vaan naamalleen niin viattoman kauhistuneen ilmeen, ettei sitä kukaan voisi uskoa syylliseksi.
Kävelen ajatuksissani pihatietä pitkin kohti kuistia kun kompastun yhtäkkiä johonkin. Voi ***tu, voi **tun ***tu!! Löydän itseni maasta jo toisen kerran samana päivänä. Polveen sattuu. Kuulen jonkun huudon, joku juoksee minua kohti.
”Kävikö pahasti?” Kuuluu yläpuoleltani. Käännyn katsomaan ja näen erittäin hyvännäköisen ruskeasilmäisen pojan katselevan minua huolestuneena.
”Mitä luulet? Eikö sulla oo sen vertaa valoa päässä, että voisit jättää rojusi jonnekin muualle?” Mä raivoon ja nousen seisomaan. Kyyneleet eivät ole enää kaukana. Voi vittu, en mä silti haluaa alkaa nyyhkimään, mietin hädissäni ja yritän nousta seisomaan.
”Varovasti” Poika sanoo ja tarttuu mun käsivarresta kiinni auttaakseen mut ylös. Päästyäni jalkeilleni, riuhtaisen äkäisenä käsivarteni irti. ”Ei tarvitse lääppiä!” Tiuskaisen. Poika päästää irti ivallisen näköisenä ja kehtaa vielä tehdä kunniaa, ”miten vain, pikku prinssi,” se naurahtaa ja kääntyy pois harava matkassaan.
Pojan kävellessä poispäin, mietin, kukan hän on ja mitä hän tekee täällä. Varmaankin uusi työntekijä. Missähän Veikko on, meidän puutarhuri. Se täällä yleensä haravoi. Tuo poika on varmaan urheilija, sen verran timmissä kunnossa. Huomaan katselevani pojan takamusta ja punastun. Miksikähän se ei ole voinut laittaa edes paitaa päälle. Äitini on varmaan iloinen tuollaisesta silmänruuasta. Sitten muistan kuinka ivallisesti hän oli mua katsonut. Loukkaannun hieman ja lähden nilkuttamaan sisään.
”Siinähän sä oot, huomasitko sen??” Äiti kiirehtii vastaan supattaen kiihtyneenä. ”Eikö olekin loistava?” Hän kikattaa. ”Häh?” Olen aivan ymmälläni. Polveen sattuu ja itsetuntoni on nollassa. ”Tuo meidän puutarhuri, Veikko joutui sairaslomalle ja saimme Markuksen tilalle.” Ahaa, nyt mä tajuun, olen juuri aikeissa tentata lisää tietoa, kun äiti huomaa verillä olevan polveni ja alkaa hössöttäen viedä minua keittiöön. ”Missä sä kaaduit? Onko se kipeä? Se pitää puhdistaa..” Huokaan ja seuraan alistuneena perässä. Vaikka olen 18 ja lukion kolmannella, joudun sietämään ihanan äitini jatkuvaa huolenpitoa. Olen ainut lapsi, äitini ja isäni kultapoika. Joskus musta tuntuu, että olen saanut yliannoksen rakkautta, ainoan lapsen osa on rankka.
Annan äidin puhdistaa polveni, koska en jaksa alkaa kinastelemaan. Samalla voin tentata lisää siitä Markuksesta. Saan tietää, että se on 22-vuotias, opiskelee yliopistossa valtiotieteitä ja tienaa tästä lähin opiskelurahoja hoitamalla meidän puutarhaa. Ja ikävä kyllä homo, äitini naurahtaa. Katson häntä huvituneena. Ihan kuin äiti jotain hyötyis, jos se olisikin hetero. Se rakastaa isää enemmän kuin ketään. ”Niin mutta se on menetys naisille,” äiti selittää.
Otan kokiksen jääkaapista ja lähden loikoilemaan pihalle, tarkoituksenani lukea hissan kokeisiin. Istun takapihalle aurinkotuoliin ja selailen haluttomana kirjaa. Miks lukeminen täytyy aina jättää viimeiseen päivään. Jonkun aikaa luettuani jokin häiritsee näkökenttääni. Huomaan Markuksen vetävän vesiletkua ruusupensaille. Jään tuijottamaan poikaa mietteliäänä. Pitäisikö pyytää anteeksi?
Markus:
Aikamoinen kultapoika tuo perheen ainokainen. Uskomattoman kaunis, mutta myös ilmiselvästi pilalle lellitty ja törkeä. Not for me, mietin ja vedän vesiletkua kelalta. Huomaan pojan istuvan aurinkotuolissa ja tuijottavan minua. Katseessa on jotain joka saa ihoni kuumenemaan. Kiskaisen äkäisenä vesiletkun perille ja lähden aukaisemaan hanaa. Poika saa minut ajattelemaan Miskaa, mun edellistä poikaystävää. Sydäntäni vihlaisee edelleen kun mieleeni nousee kuva Miskasta ja Laurista, mun entisestä parhaasta kaverista, panemassa MUN kämpällä, MUN sängyssä. Ajatuskin alkaa kuvottamaan. Kuinkahan monta niitä oli ollut, mietin taas, niitä joiden kanssa se sika petti mua.
”Hei puutarhuri!” Kuulen äänen takaani ja käännyn. ”Kas kultapoika, tulitko antamaan käskyjä?” Tokaisen ilmeettömänä. Pojan iloinen hymy laskee pari astetta ja katse kulkee jossain mun olkapään tienoilla. ”Mä vaan ajattelin pyytää anteeksi sitä aikaisemaa käytöstäni,” poika hymyilee välittämättä tylyydestäni ja katsoo mua. ”Mä oon Aleksi,” se sanoo katsoen mua nyt herkeämättä silmiin ja ojentaa kätensä. Kättelen vastahakoisesti ja mietin mistä päin nyt tuulee. ”Markus,” sanon lyhyesti. Aleksi tuijottaa mua vihreillä mantelisilmillään, enkä voi olla tuijottamatta takaisin.
”Niin sä opiskelet yliopistossa?” Aleksi kysyy ja alkaa kävelemään perässäni katsoen välillä suihkuavaa vettä ja välillä mua. Vastaaan yksitavuisesti ja mietin mistä tämä kiinnostus. Poika näyttää vaihtaneen tyyliään täysin. ”Ootko tehnyt kauan näitä hommia? Kiinnostaako sua tää muuten kuin rahan takia? Kauhean kuuma muuten!” Aleksi vaan jatkaa. En voi olla nauramatta pojan innostukselle. ”Haluatko viilentyä?” Kysyn ja virnistellen ja suuntaan samassa vesiletkun poikaan päin. ”Hullu! Mitä sä teet, ei mulla näin kuuma oo!!” Aleksi hengästyy kylmästä vedestä ja hyökkää odottamatta kimppuuni. Kaadumme molemmat maahan kun Aleksi yrittää saada vesiletkun minua kohti.
”Hahaa voitin” Aleksi istuu lopulta päälläni ja virnuilee. Ihmeen sitkeä pikku kundi. Yhtäkkiä Aleksin ilme vakavoituu ja se tuijottaa minua taas. Ihoni alkaa kuumentua jälleen, enkä saa silmiäni irti Aleksista. ”Saanko mä suudella sua?” Aleksi kysyy ja samalla painaa huulensa tiukasti huulilleni. En pysty ajattelemaan. Poika hyväilee huulillaan huuliani, hänen kätensä vaeltelee vartalollani saaden minut kihelmöimään täysin. Mulla seisoo jo ankarasti ja vastaan suudelmaan hellästi ja kiihkeästi. Kielemme koskettelevat toisiaan ja päässäni humisee. Vajoamme aina vain syvemmälle toisiimme.
Lopulta mä tajuan jotain ja vetäydyn nopeasti kauemmas. ”Mitä sä teet?” Kysyn hiljaa. ”Älä tee tota enää.” Sanon ja käännän katseeni sivuun, yrittäen saada tunteeni tasaantumaan.
Aleksi:
Mä vetäydyn kauhistuneena taaksepäin, tunnen edelleen valtavan kiihkon, mikä valtasi minut. ”Mä en tiedä mitä mä teen,” sopertelen. Olen järkyttynyt mutta haluaisin edelleen suudella Markusta. Se ei halua mua! Mä inhotan sitä.. ajatus tulee ensimmäisenä mieleen huomatessani sen torjuvan asennon. Eihän mun pitänyt olla homo.. Pääni on aivan sekaisin ja yritän koota itseni. Vilkaisen Markusta vielä kerran ja lähden juoksemaan talolle päin kyyneleet silmissäni.
________________________________________
Kannattaako edes jatkaa? Palautetta kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jatkoa ehdottomasti! Tarina oli hyvä ja eteni sopivaa vautia. Odotan innolla jatkoa! =D
joo, jatkoa!!!
Hyvältä vaikuttaa, jatka ihmeessä! =)Tahtoo tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tykkäsin tästä aika kovasti, semmosta söpöä ja ujoa!
Tahtoisin kyllä lukea lisääkin.
Uusia kirjoittajia todellakin kaivataan ja aloitit loistavasti. Mitä pikemmin jatkat sen parempi ja toivottavasti useamman osan verran.
Kannattaa ehdottomasti jatkaa..
täähän on loistava alku! kannattaa jatkaa!
hieno alku, laita lisää tulemaan, odotan jo!