Silmarillion

Silmarillion kertoo paljon Sormuksen Sotaa aikaisemmista tapahtumista, mutta se on myös saanut kirjana alkunsa paljon ennen Hobittia ja Taru Sormusten Herraa. Ensimmäiset kirjoitukset Tolkien teki jo 1917. Kirjan kokosi valmiiksi neljä vuotta J.R.R. Tolkienin kuoleman jälkeen hänen poikansa Christopher Tolkien. Silmarillion on tavallaan kuvitteellinen tarukokoelma, varsinaisen Silmarillionin (Quenta Silmarillion) lisäksi siihen sisältyy neljä lyhyempää teosta. Ainulindalë ja Valaquenta ovat kirjan alussa ja kertovat enimmäkseen jumalista ja maailman luonnista. Akallabêth kertoo Númeronin saarivaltakunnan noususta, loistosta ja tuhosta. Koska se kertoo ihmisistä, sen tapahtumat kerrotaan ihmisten tarinassa. Mahtisormukset kertaa sen mitä Hobitissa ja Taru Sormusten Herrassa kerrottiin ja kertoo Kolmannen Ajan alun tapahtumat.

Silmarillionia on verrattu jopa raamattuun. Mitäpä jos se olisi kirjoitettu parituhatta vuotta sitten, uskoisimmeko me nyt valariin?

Ainulindalë

Ensin oli Ilúvatar, "ylijumala" ja hän teki ainurin, jumalat joita kutsutaan myös valariksi ja maiariksi. Valar ovat näistä voimakkaampia. Sitten he alkoivat luoda kaikkea, mikä on ja on oleva. Ilúvatar oli pitkään tyytyväinen, sillä Maailmaan ei tullut virheitä; mutta kun luominen edistyi, alkoi Melkor kutoa mukaan omia kuvitelmiaan, jotka eivät sopineet yhteen Ilúvatarin ajatusten kanssa.

Silloin näkivät ainur näyn ja he näkivät Maailman edessään, kun se tuli tyhjyyteen ja pysyi siinä. Ja niin ainur näkivät mitä olivat luonneet. Ihmetellen he katsoivat, kun maailman tarina alkoi toteutua heidän edessään. Ja he näkivät Ilúvatarin Lasten tulon, ne ovat haltiat ja ihmiset, Esikoiset ja Seuraajat. Se oli kuitenkin vasta näky ja kun maailma tuli olevaksi, oli se tyhjä ja autio. Ne ainurista, jotka halusivat, menivät maan päälle ja alkoivat muovata maailmaa Ilúvatarin Lapsia varten. Ja kaiken minkä valar tekivät Melkor tuhosi, mutta siitäkin huolimatta Arda muovautui vähitellen.

Valaquenta

Niitä, jotka ovat voimakkaampia henkien joukossa, kutsuvat haltiat nimellä valar. Ihmiset kutsuivat heitä usein jumaliksi. Seitsemän on valtiasta valarin joukossa, kuten myös valtiatarta. Valtiaitten nimet järjestyksessä ovat: Manwë, Ulmo, Aulë, Oromë, Mandos, Lórien ja Tulkas; ja Valtiattarien nimet ovat: Varda, Yavanna, Nienna, Estë, Vairë, Vána ja Nessa. Nämä olivat heidän nimensä haltiain kielellä Valinorissa, mutta Keski-Maassa heillä oli myös lukuisia muita nimiä. Melkorin ei enää katsota kuuluvan valariin, eikä hänen nimeään lausuta Maan päällä. Tässä on lyhyt kuvaus kahdeksasta voimakkaimmasta valasta.
Manwë on valarista mahtavin ja hän parhaiten ymmärtää Ilúvatarin ajatuksia. Hänet määrättiin Ardan valtiaaksi ja kaiken siellä olevan ja asuvan hallitsijaksi.
Ulmon elementti on vesi ja hän on kaikkien Vesien Valtias. Vesi kuuluu hänelle kaikissa muodoissaan, niin sade kuin valtameret, niin purot kuin vuolaat joet. Ja kaiken minkä vedet saavat rannoiltaan tietää tulee aikanaan Ulmon tietoon.
Aulë Seppä on maan valtias ja hänellä on valta yli kaikkien aineiden mitä Ardassa on. Hän on tehnyt vuoret ja laittanut niihin jalot kivet. Hän tekee mielellään käsillään ja jakaa taitojaan myös muille, häneltä noldorin haltiat oppivat eniten.
Oromë, metsämies ja eläintenkesyttäjä. Kun hän ratsastaa, pakenevat pahat olennot hänen edellään, ja syytä onkin, sillä hän metsästää hirviöitä.
Mandos on valarin tuomari ja hän parhaiten tietää, mitä tuleman pitää. Hän on tuomiossaan järkkymätön ja säälimätön, mutta lausuu tuomionsa vain Manwën pyynnöstä. Kaikkien kuolleiden henget kutsuu Mandos luokseen odottamaan Maailman loppua.
Varda on Manwën puoliso, Tähtien Kuningatar. Varda teki tähdet ja siksi haltiat palvovat häntä ennen muita ja ovat antaneet hänelle nimen Elbereth, Tähtien Kuningatar.
Yavanna, Hedelmien antaja on Aulën puoliso, Maan Kuningatar. Hän on luonnut kaiken mikä kasvaa ja siksi kaikki maan hedelmiä tarvitsevat palvovat häntä. Hän suojeli Keski-Maan elämää voimallisella loitsulla Pimeyden Aikoina.
Nienna Itkijä, Suru on hänen valtakuntansa, mutta epätoivo hän ei ole.


'Hän on Sääli ja Kärsimys, joka tuo viisautta ja kestävyyttä sinne missä ei toivoa ole. '

Tolkienin Maailma s. 257



Viimeisenä mainitaan valarin joukossa Melkor, Mahdissa Nouseva, mutta se nimi on otettu häneltä pois ja häntä kutsutaan Morgothiksi, Maailman Mustaksi Viholliseksi. Hän oli alun alkaen ainurista mahtavin, koska hänelle on suotu osa kaikkien muiden valojen mahdista. Melkor halusi tehdä Ardasta oman valtakuntansa ja monta sotaa käytiin häntä vastaan. Yksi jo ennen kuin Ilúvatarin lapset olivat heränneet. Kahdesti hän pimensi maailman ensin kaatamalla Suuret Lamput, jotka valar olivat tehneet valaisemaan Keski-Maata; ja toistamiseen kun hän yhdessä hämähäkki Ungoliantin kanssa tuhosi Valarin Kaksi Puuta, jotka valaisivat Valinoria. Mutta Vihan Sodassa hänet syöstiin Tyhjyyteen, kun valar lähtivät yhdessä Valinorin haltioiden kanssa auttamaan Keski-Maan kärsineitä kansoja.

Maia-henkiä tuli Ardaan valarin mukana ja nekin ovat saaneet alkunsa ennen Maailmaa, mutta ovat mahdissa valaria alempana ja heidän palvelijoitaan. Haltiat eivät tiedä heidän lukumääräänsä ja harvalle heistä oli nimeä Keski-Maassa. Kaikki maiar eivät ole hyviä. Melkor turmeli monia. Kauhein näistä turmelluista hengistä oli Sauron, Melkorin luotettu kenraali, joka myöhemmin hallitsi itse Mustana Ruhtinaana.

Quenta Silmarillion

Tämä on varsinainen Silmarillion, se kertoo kuinka korkeasta ja kauniista vajottiin pimeyteen ja hävitykseen (Quenta Silmarillion, viimeinen sivu). Käyn nyt tapahtumat läpi hyvin ylimalkaisesti. Alussa kerrotaan kuinka haltiat heräsivät ja Melkor kukistettiin ja otettiin vangiksi ja kuinka valar kutsuivat haltiat Kuolemattomille Maille. Sen jälkeen kun suurin osa haltioista oli saapunut Kuolemattomille Maille, kaikki tapahtumat kietoutuvat jotenkin Silmarilien ympärille. Silmarilit teki Fëanor ja ne olivat jalokiviä, jotka loistivat omaa valoa. Morgoth varasti ne ja noldor vannoivat, että seuraisivat Morgothia ja ottaisivat Kivet takaisin. Tämän valan velvoittamina he lähtivät vastoin valarin tahtoa Keski-Maahan ja saivat päälleen valarin vihan.

Noldor tulivat Keski-Maahan, osa meren yli, osa pohjoisesta Jäärauman yli. Jäärauma oli jäätikkö, joka yhdisti Keski-Maan ja Kuolemattomat Maat toisiinsa ennen Maailman muuttumista. He tapasivat harmaahaltiat, jotka olivat jääneet Keski-Maahan. Doriathin valtakunta Keski-Maassa oli tuon ajan mahtavin. Kun noldor saapuivat Keski-Maahan syttyi Kivien Sota, joka riehui Keski-Maassa koko Auringon Ensimmäisen Ajan.

Monia suuria ja mahtavia valtakuntia perustivat noldor Beleriandiin, maahan jossa lähes kaikki Keski-Maan haltiat tuohon aikaan asuivat. Ja kaikki nämä valtakunnat tuhoutuivat. Aikanaan myös ihmiset ilmaantuivat Beleriandiin; ja vaikka he olivat paljon heikompi kansa kuin haltiat, tekivät he silti monia suuria tekoja. Suurimmat teot teki Beren Yksikäsi ja näistä teoista kerrotaan Berenin ja Lúthienin tarussa.

Koska haltiat eivät olleet yhtenäisiä, Morgoth hallitsi ajan kuluessa lopulta melkein koko Beleriandia lukuunottamatta pieniä saarekkeita. Sillä vaikka kaikki vihasivat Morgothia, oli heillä kaunoja myös toisiaan vastaan. Kaikkien noldorin tekojen taustalla kummitteli aina Fëanorin vala ja kaikki kompastui aina siihen. Myös ihmisten petollisuus vaikutti paljon. Viides taistelu, Lukemattomat Kyyneleet, jossa haltioiden valta romahti lopullisesti, olisi ehkä voitettu jos ihmiset olisivat pysyneet uskollisina. Suuri joukko itäläisiä petti haltiat.

Pelastajaksi tuli Eärendil, jonka suonissa virtasi niin haltiain kuin ihmistenkin verta. Hän purjehti laivallaan länteen ja pyysi valaria lähtemään sotaan Morgothia vastaan ja pelastamaan Keski-Maan kansat. Ja valar lähtivät ja he ottivat mukaansa Kuolemattomien Maiden Haltiat ja maia-henget. Mahtavampaa sotajoukkoa ei ennen sitä eikä sen jälkeen ole nähty. Kivien Sodan kuudetta ja viimeistä taistelua kutsutaan Vihan Sodaksi. Taistelussa kaikki haltiat taistelivat Morgothia vastaan, mutta suurin osa ihmisistä taisteli Morgothin puolella. Ja tätä eivät haltiat unohda.

Morgoth pystynyt tuota mahtia vastustamaan ja kaikki hänen joukkonsa tuhottiin. Ja Morgoth itse heitettiin Maailman ulkopuolelle tyhjyyteen. Mutta valheitten ja petollisuuden siemenet, jotka Morgoth kylvi ihmisten sydämiin on vihollinen, joka ei kuole ja jota ei voi tuhota. Aina uudestaan se versoo ja kantaa tuhon hedelmää, kunnes Maailma loppuu.

huh... Rttuun vertaaminen ampuu "hiukan" yli.

Silmarillon kertoo Keski-Maan historian eli pääosissa ovat haltiat ja ihmisten isät.

Ja on hyvä. On.

todellakin lukea Silmarillion, jos haluaa perehtyä Sormusten Herran taustoihin, Valariin ja muihin sellaisiin. Olen lukenut kaksi kertaa ja hyvä kirjahan se on!