Etunimellä vai sanooko opettajaksi? Se on musta jo aika vanhentunut tapa.
Meillä sanovat etunimellä. Koko koulussa lähes kaikki lapset sanoo opettajiaan etunimellä. Sitä olen ihmetellytkin et miksi kutsuttaisiin ammattinimellä, jos ihmisellä on nimikin.
Eri asia jos ei tiedä niin sitten voi kutsua opettajaksi, tai ammattinimikkeellä.
Sama kuin jos menee kauppaan, se on myyjä, mutta jos tuntee myyjän, niin tuskin sitä myyjäksi sanotaan vaan etunimellä. Nykyisimhän niillä on nimilapaut rinnuksissa, joten aika hyvin myyjätkin oppii tuntee.
Pojat yleensä sanoo opettajiaan sukunimellä. esim. Konttinen tulee, ja nyt on Konttisen tunti jne.
Meillä sanovat etunimellä. Koko koulussa lähes kaikki lapset sanoo opettajiaan etunimellä. Sitä olen ihmetellytkin et miksi kutsuttaisiin ammattinimellä, jos ihmisellä on nimikin.
Eri asia jos ei tiedä niin sitten voi kutsua opettajaksi, tai ammattinimikkeellä.
Sama kuin jos menee kauppaan, se on myyjä, mutta jos tuntee myyjän, niin tuskin sitä myyjäksi sanotaan vaan etunimellä. Nykyisimhän niillä on nimilapaut rinnuksissa, joten aika hyvin myyjätkin oppii tuntee.
Pojat yleensä sanoo opettajiaan sukunimellä. esim. Konttinen tulee, ja nyt on Konttisen tunti jne.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Meidän pienessä alakoulussa lapset puhuttelevat opettajia nimillä. Itselläni kesti siihen tottua, koska aikanaan itse koulussa ollessa teititeltiin kaikkia koulun henkilökuntaan kuuluvia aikuisia. Opettajia nimiltä puhuttaessa mielestäni kunnioitus vanhempia kohtaan häviää.
ja toivon oppilaiden kutsuvan minua opettajaksi. Olen kai sitten jo vanhanaikainen.
Meidän lapset kutsuu omaa opettajaansa opeksi. Erään luokan opettaja vaatii häntä kutsuttavan sukunimellä ja vieläpä herra-etuliittellä.
Olin vuosia sitten kouluavustajana ja tässä koulussa oli tapana kutsua opettajia joko opettajiksi tai mielellään vielä sukunimen kera, jos paikalla oli useampia opettajia. Minun oli vaikea muistaa näitä tapoja ja usein jouduin korjailemaan sanomisiani, kun vaikkapa oppilas kysyi minulta jotain, mitä en tiennyt. Suustani lipsahti helposti, että "nyt en kyllä tiedä, mutta kysyppäs Maijalta" ja sen jälkeen "siis opettaja Meikäläiseltä!".
nykyisessä koulussani, koska siellä on ollut kauan niin tapana. Se oudostutti aluksi, vaan nyt parin vuoden jälkeen se tuntuu ihan normaalilta. Toki jotkut sanoo opeksi ja opettajaksi, mutta mielestäni nimellä kutsuminen ei vähennä lainkaan arvostustani. Nyt tuntuisi jäykältä, jos puhuteltaisiin vain opettajaksi.
Oppilaiksi! Kyllä kaikista vanhoista tavoista on hyvä päästä eroon, koska kaikki muukin uudistuu.
Oppilaat ja opettajat eivät ole koulussa rinnasteisessa asemassa, siksi ei puhuttelutavankaan kuulu olla sama. Opettaja kutsuu oppilaita etunimellä (tai sukunimellä), oppilaat kutsukoot opettajaa opettajaksi tai opeksi. Ihan niinkuin oppilailla ei ole koulussa samoja oikeuksiakaan kuin opettajilla - mitä tietysti yläasteikäiset joskus valittavat. Näin se kuitenkin yhteiskunnassa ja laitoksissa menee: potilaalla ei ole samoja oikeuksia kuin lääkärillä eikä alaisella samoja oikeuksia kuin johtajalla. Jos olisi, homma ei toimisi kunnolla.
Ei se, miten kutsutaan, vaikuta open rooliin. Hän on aivan eri asemassa kuin oppilaansa huolimatta siitä miten puhuteltaan. Lapseni kunnioittavat opeaan vaikka nimellä kutsuvatkin. On vanhoillista ja vanhanaikaista ajattelua, ettei saa nimellä kutsua. Kalkkisopeja kutsutaan edelleen vain opettajaksi.
siivoojankaan. Meidän koulussa kaikki sanoo etunimellä tai lempinimellä opettajiaan. Ne on ihan kavereita lapsille, niinkuin me vanhemmatkin.
On vaan jäänyt aikojen alusta tapa sanoa joitakin opettajiksi, mutta sekin on hyvää vauhtia poistumassa. Ennen muinoin opettaja oli kylän "viisain" ihminen, jota kunnioitettiin, mutta nykyään niin ei todellakaan ole, se on työ muiden joukossa.
Meilläkään ei lapset koskaan kotona ole sanoneet opettaja, vaan etunimellä aina.
..ja toivottavasti ei vanhempikaan ota lapseensa kaverisuhdetta.
Yliopisto-opiskelijatkaan eivät muuten puhuttele professorejaan etunimellä!
Kyllä meillä ollaan kavereita ja samalla vanhempia.
Millainen suhde sinulla on omiin vanhempiisi? Minä en ainakaan ajattele omia vanhempiani kavereina. Vanhempani ovat minun vanhempiani(piste) ja meidän välinen suhde on eirlainen kuin, mitä minulla on ystäviini. Lapsillenikin olen vanhempi, en kaveri muiden joukossa. Ihmeellistä...vai kaveri. Ystävällisyys on eri asia kuin kaverina oleminen. Kyllä on taas vedet ja jauhot sekaisin....
Äitinä minä en murkkuikäiseni kanssa ostele kavereina sätkää ja juo pussikaljaa, siis hyväksy kuten kaverit. Äitinä minä kiellän sen koska olen huolissani ja vastuussa lapseni terveydestä. Minä ja lapsen isä luomme säännöt joiden puitteissa toimitaan ja annamme seuraamukset mikäli niitä sääntöjä rikotaan. Säännöt ja rajat luovat turvallisuutta murkuillekin. Säännöistä ei neuvotella. Se, etten ole lapseni kaveri, ei tarkoita, että kohtelisin häntä kuin joku hirmuhallitsija. Meillä on lämpimät ja hyvät välit.
ymmäretään väärin! Joo vai että pussikaljaa.. heh heh... katoppas ettei suoraan alkosta kirkasta....!!!
Taitaa olla turha selittää, kun se menee tuollaiseksi vit....ksi!
Kyllä meillä vaan... ensimmäistäkään proffaa en ole tähän päivään mennessä "herroitellut", yleensä ovat itsensä esitelleet ihan etunimellä ja sitä sitten on käytetty ellei peräti lempinimeä.
Ala-asteella taisin opettajasta käyttää nimitystä "opettaja/ope", yläasteella ja lukiossa opettaja jo kulki etunimellä pääasiassa.
Tämä asia on aika hyvin verrannollinen siihen, miten lapset kutsuvat vanhempiaan? Kutsuvatko lapsesi sinua nimellä vai äidiksi/isäksi?
Olisipa kiva kuulla perusteluja niiltä, jotka ovat sitä mieltä, että opettajaa pitää saada kutsua nimeltä, ajattelevatko he sitten että, lapset saavat kutsua myös heitä nimillä? Vai onko siinä toiset perusteet?
Mielestäni kuuluu yleissivistykseen kutsua opettajia opettajiksi, eikä etunimellä!
kutsuisivat etuneimellä.
Meillä koulussa on etunimisysteemi ollut aina, niin kauan kuin lapsemme ovat koulua käyneet.
Emme mene kauppaan ja huutele , hei kaupanmyyjä, tai hei hammashoitaja, pitsanpaistaja ym. nimilaput ovat rinnassa,joten me käytämme niitä. Ellei tiedä on aivan eri asia, mutta yleissivistykseen kuuluu puhutella ihmistä nimeltä.
miksi opettajaa ei voisi kutsua opettajaksi? Kuulostelepa nyt nyt sielujesi silmin ja korvin, miltä kuulostaa, kun pieni koululainen sanoo 50-vuotiasta opettajaansa.
- Mervi, voisitko auttaa?...tai
- Opettaja, voisitko auttaa?
Eikö mielestäsi ole mitään eroa, jos lapsesi sanoo sinulle illalla:
- Hyvää yötä äiti! tai
- Hyvää yötä Minna!
Järkiperusteita ei asialle varmaankan ole, mutta sydämeltään sivistyneen ihmisen korvien väli kertoo, miksi siinä kuitenkin on suuri ero.
Ja, mitä tulee kaupan myyjin tms. Eikö ole aika päivänselvä asia, että opettajalle on jokseenkin erilainen suhde lapseen kuin kaupan myyjällä, kampaajalla jne? Opettaja on se aikuinen henkilö, jonka kanssa suurin osa lapsista viettää päivässä enemmän aikaa kuin omien vanhempiensa. On täysin vertailukelvotonta verrata opettajaa esim. myyjään tässä suhteessa! Äiti ja isä ovat parempi vertailukohde, eikö?
Tässä on mielestäni kyse vanhasta HYVÄSTÄ tavasta, jota ei ole tarpeen romuttaa.
Äiti ja isä olkoon äiti ja isä, samoin opettaja olkoon opettaja!
Kuis pitkiä koulupäiviä teidän lapsilla on, jos ne viettää open kansa enemmän aikaa kuin vanhempien??
Meillä oli alaluokilla enintään 5 h ja yläluokalla joka aineella on oma ope!!!
Kyllä minusta on hyvin vanhanaikaista käyttää ammattinimkettä, jos ihmisellä on nimi.
Emme edes naapureista käytä täti tai naapuri, vaan kaikki on etunimellä ym sukulaiset ja serkut.
Meillä on alusta asti ollut etunimi käytäntö ja sitä ei voi muuttaa.
meillä isää sanotaan samalla lempinimellä kuin kaikki muutkin ja itse olen äiti...
Koulussa opettaja on joskus ope kun hänelle on asiaa esim tunnilla, mutta kotona aina puhutaan ja kaverien kesken etunimellä opesta.
Eiköhän se "äiti"-sana ole keksitty samalla tavalla kuin opettajakin... : )
En kyllä tunne moniakaan vanhempia, jotka viettäisivät yhtä intensiivisesti 4-6 h/päivässä lastensa kanssa kuin, mitä opettaja luokassa oppilaiden kanssa. Tunnen paljon isiä ja äitejä, jotka eivät näe lapsiaan kuin vilaukselta päivän aikana, jos edes silloin...
Ai, kuka estää muuttamasta tuollaista etunimikäytäntöä? Presidentilläkin on etunimi. Kehoittaisitko lastasi kutsumaan häntäkin "Tarjaksi"? Sekin on "vain ammattinimike", jonka takana on henkilö etunimineen...
On tapoja ja "tapoja"!
Itse olen koti äiti ja näen lapsiani lähes koko päivän kun tulevat koulusta.
Ei ne opettajatkaan koko aikaa lasten kanssa vietä. Meillä on koulussa liikunnassa eri ope ja käsitöissä sekä kielissä. Joten koska opet vaihtuu etunimi on se millä tiedetään kestä puhutaan.
Ylä aseteella opet ja luokat vaihtuu tunneittain.
Presidenttiä jos nyt joskus siitä puhetta tulee sanotaan Tarjaksi tai Haloseksi meillä. Mutta kun emme tunne häntä, ei meillä ole mitään puhumistä siitä.
Muuten meillä ope itsekin käyttää omaa nimeä, jos tulee tiedotteita kotiin. Josta voi jo päätellä, ettei hän pidä itseään sen kummempana kuin lapsia tai heidän vanhempiaan. Siis hyvin fiksu.
Jos minä soitan opelle, niin en esittele iteäni "hei täällä on äiti", vaan kerron etunimeni.
puhutelellaan, opettaja on opettja vaikka nimellä sanoisi. Mutta eipä se paha ole vaikka opettajaksi heitä sanoisi. Taas saivartelua pikkuasiasta, kuten niin monasti tälläkin palstalla.
Minulle on aivan sama sanooko ope, open nimellä, hoitaja, täti ym. ym. Mihin se vaikuttaa kun sanoo ope ? Mitä väärää siinä tekee ? Pääasia kait on että koulu sujuu.
:) Miksi ei tässäki asiassa voisi yksinkertaisesti kuunnella ihmistä, josta on kyse? Hyviin tapoihin kuuluu, että osaa puhutella ihmisiä siten, että he eivät loukkaannu.
Tiedän paljon opettajia, jotka loukkaantuvat etunimellä puhuteltaessa. Tiedän myös opettajia, joille on ihan sama, miten sanotaan.
Itselleni puhuttelu viestittää paljon kodista. Jos lapsi huutaa etunimellä suoraan, niin tulee pakostakin mieleen, että kotona on opit hatarassa. Jos taas oppilas osaa kiertää tilanteen kohteliaasti tai puhuttelee kohteliaammin, niin taas kodin ohjeista päättelen jotain, lähinnä positiivista.
Itseäni ei hirveästi haittaa niinkään puhuttelun tuttavallisuusaste kuin selkeä vanhempien välinpitämättömyys sitä kohtaan: ei olla kerrottu eikä opetettu erilaisia sosiaalisia tilanteita lapsille. Miksi ei? Laiskuutta? Ei välitetä? Ei haittaa?
"Jos lapsi huutaa etunimellä suoraan, niin tulee pakostakin mieleen, että kotona on opit hatarassa"
Mitä ihmettä tarkoitat tuolla, mitkä ihmeen opit ovat silloin hatarassa? Jos isoveli puhuu opettajata nimellä, se opettaa kyllä enemmän kuin vanhemmat. Isoveljen opettaja on voinut jopa pyytää sitä, että näin tehdään. Ainakin minun poikani opettaja sanoi vanhempainillassa näin.
Käytöstavat ovat hatarassa = huonot.
Jos opettaja ei ole itse ehtinyt selvittää oppilailleen missään yhteydessä, kuinka hän toivoo itseään puhuteltavan, niin on huonoa käytöstä olettaa, että voi etunimeltä kutsua. Ja sehän ei ole lapsen vika, jos kotona ei ole hyviä käytöstapoja opetettu.
häntä puhuteltaisiin, hyvänen aika. Lapsehtan sen päättää miten haluu sitä sanoa. Meidän lasten luokalla lapset huuutelevat nimeltä, tai sanovat opettaja, tai ope tai käyttävät sukunimeä, tai keksimäänsä lempinimeä. Sehän on lapsen omassa harkinnassa miten sanoo ketäkin.Yleensä käytösvtava ovat hyvät lapsella ennen koulu ikää, mutta koulussa kaikki menee hukkaan, kun oletetaan että kaikki toimii samalla lailla.
opettajan asia kertoa uusille oppilaille miten kutsutaan. Itse teen niin, että kerron oppilaille koko nimeni ja huomautan että voitte kutsua joko opeksi tai etunimellä...!
Kyllä se kuuluu ihan vuorovaikutustaitojen perusasioihin, että opetellaan puhuttelemaan kohteliaasti toisia, oli sitten kysymys aikuisesta tai lapsesta.
En minä puhuttele aikuisiakaan esim. lempinimellä, jos tunnen, että vielä ei oikein sovi. Tai vanhuksia teitittelen aina, elleivät he itse sitä korjaa = voi sinutella.
Oppilaitanikaan en puhuttele lempinimillä, jos minulla ei ole kodin siunausta tähän asiaan.
On huono lähtökohta vuoropuheluun, jos toinen osapuoli on heti siinä asemassa, että "suahan mä kutsun sitten niin kuin mua itseä huvittaa". Opeta nyt lapsellesi edes alkeellisimmat kommunikoinnin eväät. Toistan siis edelleen, että lapset eivät selvästikään ole syyllisiä, vaan ne jotka eivät näitä tapoja opeta lapsilleen. Vai ehkä oletkin nettiä selaileva lapsi?
että edes opettajat yrittävät saada pellossa kasvaneet lapsosesi käytöstapojen alkuun. Edelleenkin...jos et opeta lapsiasi käytöstavoille, on varma, että heillä tulee olemaan vaikeata sopeutua koulun sääntöihin. Eli katsele vain omaan peiliisi ja siellä näet syypään lastesi oireiluun koulun alkaessa. Voi, kuinka toivoisin, että tekstisi on vain typerä provo, muuten säälin valtavasti lapsiasi!
Voi pyhä jysäys, että on lapsellista tekstiä. Eihän tämä ole aikuisen ihmisen puhetta, eihän...?
Niin, että jos SINUN lapsesi haluavat kutsua opettajaansa esim. kusipääksi, niin sinun mielestäsi se on ok? Kun kerran lapset päättävät... Voi hallelujaa näitä "aikuisia"!
Eihän se ole aikuisen asia selvittää miten häntä puhuteltaisiin, hyvänen aika. Lapsehtan sen päättää miten haluu sitä sanoa. Meidän pihalla lapset huuutelevat nimeltä, tai sanovat täti/setä tai käyttävät sukunimeä, tai keksimäänsä lempinimeä. Sehän on lapsen omassa harkinnassa miten sanoo ketäkin.Yleensä käytösvtava ovat hyvät lapsella ennen koulu ikää, mutta kotipihassa kaikki menee hukkaan, kun oletetaan että kaikki toimii samalla lailla.
haukkumanimiä ja lempinimiä toisistaan? Opettele tai kysy viisaammilta.
Halleluja itselles, kun pitää kärjistää asioita!
Mun lapseni kohta lopettavat peruskoulun tämän vuoden päästä, eikä meillä ole opettajien kanssa ollut mitään ongelmia koskaan ekaluokasta astikkaan, siitä miten heitä kutsutaan. He ovat nimellä tai lempinimellä ja sillä sipuli.
Entäs jos lasten keksimä lempinimi ei olekaan opettajan mielestä lempinimi tai sopiva puhuttelunimi? Kyllä minä tiedän ala-asteen opettajia kutsuttavan lempinimillä "Läski", "Korppu" jne. Näitä nimiä oppilaat käyttävät keskenään muttei tulisi mieleenkään käyttää niitä opettajalle puhuttaessa. Hyväksytkö sinä, että lapsesi sanoisi opettajalleen "Läski hei, tarvitsisin vähän apua tämän tehtävän tekemisessä!"??
se auttaa.
Särkeekö päätäni? Ei. Laittamalla tuollaisen kommentin vältyt vastaamalta, koska ilmeisesti et osaa vastata. Panoksesi tähän keskusteluun oli mitätön.
en haukkumanimistä!!! Sä vänkäät ja vänkäät kusipäitä ym. kun kyse on lempinimistä!
Korppu on lempinimi. Olen yrittänyt - hieman kärjistäenkin - sanoa, että se, mikä on jonkun mielestä lempinimi, voi toisen mielestä olla loukkaava nimi. Rajanveto on mahdotonta. Siksi mielestäni on korrektia, ettei lempinimiä käytetä. Opettaja / ope, joissakin tapauksissa etu- tai sukunimi on korrektia, lempinimet eivät. Päätän keskustelun osaltani tähän.
sysäät vastuun lapsillesi...? Me VASTUUNTUNTOISET aikuiset kerromme lapsillemme, miten vieraita tai tuttuja aikuisia puhutellaan. Meidän perheessä, eikä luojan kiitos monessa muussakaan, todellakaan anneta lasten päättää tuollaisia asioita!
Ei ainakaan meidän lasten hyvät tavat mene hukkaan kotipihassa (eivätkä myöskään koulussa, mitä aerjosit tuolla ylempänä!!! Olet käyttänyt liian vähän aikaa lastesi kasvattamiseen ja heidän kanssaan olemiseen, jos kavereiden vaikutus on noin suuri!
meni hyvä sarkasmi ihan hukkaan.
Aiheesta innostuneena innostuin muistelemaan omia kokemuksia:
ala-asteella: Puhuteltiin opettajia pääsääntöisesti etunimillä (sijaisia yms. myös opettajiksi). Rehtori perusteli nimiasiaa yksinkertaisuudella ja koulun hengen ylläpidolla. (80-90 luvun vaihde, ala-asteella oppilaita 150)
yläasteella: Opettajiksi (välitunneilla, kun opettajat ei olleet kuulemassa haukkuma/lempinimillä). Käytäntöä perusteltiin opettjien asemalla. (90-luvun puoliväli, yläasteella n.500 oppilasta)
Ammatti-koulussa: Pääsääntöisesti etunimellä, teoriaineiden opettajia myös opettaja/rehtori nimellä. Perusteluina tuttavallisuus ja "kuin yhtä perhettä" ajattelu ja käytännöllisyys, samassa tilassa saattoi kolme eri opettajaa opettaa omalle ryhmälleen eri aineita. (90-luvun loppu, n.100 oppilasta tässä yksikössä)
Ammattikorkeakoulu: Pääsääntöisesti opettajiksi (joitakin myös etunimillä), muutamat vaativat teitittely ja muodoolista puhuttelua. Kukin opettaja loi oman käytännön (opettajaksi puhuttelemalla ei loukannut ketään). Kieltäm,ättä tuntui vähän sekavalta muistella miten puhutella ketäkin. (2000-luvun alkupuolisko, yksikössä n.300 opiskelijaa (joista osa amk osa ammattikoulu tasoisia)
Ammattikorke
A
Ihan ekoilla luokilla muistan kaikkien kutsuneen opettajaan ihan opeksi tai sitten etunimellä. Vähän sitten myöhemmin ala-asteella meillä oli semmoinen äitimäinen opettaja ja luokkka oli kuin yhtä perhettä :) Silloin opettajaa kutsuttiin etunimellä. Nykyään sitten ylä-asteelta eteenpäin on maikkoja aina kutsuttu sukunimellä.
Meidän lapset kutsuvat opettajiaan nimellä. Kouluissahan on monta opea! Miten ne erottaa toisistaan, jos ei nimellä?
En minäkään kutsu työssä esimiestäni esimiehekseni jne. Jokaisella on nimi.