Siippani lapsenlapset käyvät toisinaan meillä yökylässä. Nyt on vaan ruvennut riipimään tämä ylenpalttinen hellyydenosoittelu siipaltani näitä palleroita kohtaan, joiden ikä on alle 3v. Näin hän ei koskaan kohdellut meidän yhteisiä omia lapsiamme, kun lapset olivat samanikäisiä näiden palleroiden kanssa. Tämä ei ole kateutta, mutta kun minulla ei oikein ole mitään samantapaisia tunteita näitä palleroita kohtaan. Olenkin nyt vetäytynyt hieman syrjemmälle koko touhusta. Tämä pussailu ja halailu ei oikein jaksa kiinnostaa ja mummo olen vasta omille lapsenlapsilleni, kun se aika joskus koittaa ja pussailen ja halailen sitten niitä varmaan aidosti.
Minusta ei tekemälläkään saa mummopuolta ja sen olen jo siipalleni kertonut ... aidot tunteet, kun puuttuvat ja teeskennellä en osaa enkä siihen edes rupea.
Minusta ei tekemälläkään saa mummopuolta ja sen olen jo siipalleni kertonut ... aidot tunteet, kun puuttuvat ja teeskennellä en osaa enkä siihen edes rupea.
Vastaukset 5
Vanhimmat
haluat toiselta kieltää nuo hellyyden osoitukset. Kuules, eikö tuo nyt kuitenkin pikkuisen ole sitä kateudenpoikasta....?
Lapset on lapsia-eikö toisen lapsiakin voi halata ja suukottaa!!??Omituisen tiukkapipoista,mitäs jos et omia saakaan??
Mun anoppi on juur tuollainen.Meillä miehen kans omat ja yheteinen.Ja tä mamma pitää vain omiaan ja lahjoo vain omiaan.Arvaapa miltä se lapsista tuntuu?
Miltä tuntuu äitinä katsoa lapsen silmiin kun toinen kysyy,eikö me olla tärkeitä?Miksei koskaan me päästä sinne kylään?Eikä syliin?
Luojan kiitos siippas on Ihminen ja uskaltaa laittaa itseään peliin.Sitähän se on,rohkeutta.Eikä ne halilt ja pusit siitä kulu että niitä jakaa.EI uskoisi että sulla ikää,luulis olevan myös viisautta.
Miten luulet ihmisten voivan adoptoida?He välittävät "toisen" lapsesta kuin omastaan..
On se vaikea tilanne anopille, kun on pojan omat entisen avioliiton lapset, miniän omat lapset exän kanssa ja vielä yhteiset lapset. Ymmärrän kyllä sitä anoppia, että ne miniän lapset sen exän kanssa eivät ole niin rakkaita kuin nämä muut lapset. Oma suku ensin, sitten muut. Veri on vettä sakeampaa.
Vaikka niitä omia lapsenlapsia ei tulisikaan, niin kuka sitä vieraiden mukuloita rupeaa paijaamaan. Kyllä ne oman pojan tai tytön lapset sen huomion keskipisteenä vain ovat enemmän. Vaikka lapset on lapsia, niin sukulaisuus merkitsee sekin tässä jotain. Pipon ei tarvitse olla sen tiukemmassa, jos omistaan pitää enemmän. Toisilla se on vaan laajempi sydän kuin toisilla.
Tässä oli kyse halailusta ja pussailusta ei lahjomisesta, mikä on taas ihan eri asia. Pussailetkos sinä sitten niitä miehesi mukuloita enemmän kuin omiasi, annatko tasapuolisesti hoivaa ja karkkia jokaiselle, vai suositko omia mukuloitasi enemmän ?
Jos omia lapsiaan ei ole pusinut ja halinut aikanaan, niin mitähän se kuvastaa tästä siipasta ? Lapset ovat pieniä vain kerran, missä sen siipan pusit olivat silloin, kun niitä olisi eniten tarvittu ?
Adoptio on taas asia erikseen, jos omia lapsia ei siunaannu.
meillä on aina halattu niin omat kuin vieraatkin lapset. Sitä paitsi adoptoida voi vaikka olisi bio-lapsiakin. Joillakin on todella avarampi sydän ja rakkautta jaettavaksi muillekin.
Alkuperäiselle kirjoittajalle. En minäkään muista että isäni ( 70 v. ) olisi meitä lapsia halaillut tai pussaillut. Se ei silloin ( 60-luvulla ) kuulunut miesten käytökseen. Mutta annas olla nyt kun lapsenlapsia niin jopa vaipanvaihto sujuu...
Ajat muuttuu, ystäväiseni!
Äläpä välitä, monesti ne lapsenlapset ovat niitä joille sitä hukkaan mennyttä aikaa omien lasten kanssa korvataan, varmaan aivan tiedostamattakin. Olen kokenut vastaavaa, ei isäni ole minua ja sisaruksiani kohtaan juuri aikaansa ja hellyytä osoittanut, mutta nyt lastenlasten kanssa toimii aivan toisin. Itse asiassa meillä lapsuuden kodissani ei ole äitikään juuri halaillut ym. Tässäkin itse toimin eri tavalla omieni kanssa, vaikka en ole koskaan kokenut että halailun puute olisi ollut merkki siitä etteikö vanhempani olisi minusta välittäneet. Sen asian he ovat osoittaneet aina toisilla tavoilla. Kaikille kun tuo halailu ja pussailu ei tule luonnostaan!
Ja joskus tuntuu mieheni kanssa, jolla on lapsia 2 eri suhteesta samalta, että se pienin (2 yhteisestä lapsestamme nuorempi)saa suurimman huomion, vanhemmille lapsille sitä riittää toisinaan vain vähän...
Tämäkin joskus suututtaa kauheasti, mutta onhan toisaalta ymmärrettävääkin...
Itselläni on (kuitenkin toivottavasti) sama tilanne edessä, olla mummupuoli ja olen sitä mietiskellyt paljonkin, juuri tuota tasavertaisuutta ja omia tunteita ja omaa asemaa lapsipuolteni lasten mummuna...
Mutta uskoisin että kun muistaa olla tasapuolinen ainakin konkreettisissa asioissa, lahjoissa ym. joiden epätasaarvo heti näkyy ja aiheuttaa pahaa mieltä, niin eiköhän se siitä...
Myös se että (lapsen)lapsen hellyyden osoitukset ottaa vastaa ja vastaa niihin sillä hetkellä, vaikka ei itse tee aloitetta, (ettei kuitenkaan lasta torju,) ei ainakaan tee lapselle tunnetta ettei hänestä pidetä.
Ja kuitenkin lasta voi huomioida positiivisesti muutenkin kuin halailemalla, esim. satuja lukemalla, leikkimällä, tai muulla tavalla antamalla aikaa ja huomiota, jos ei kykene liian läheiseen suhteeseen lasten kanssa.