Tilanne on seuravanlainen;
äiti ja isä saivat avoliitossa ollessaan tyttären. Erosivat, äidillä yksinhuoltajuus mutta isä tunnustettu. Nyt äiti vaihtanut puhelinnumerot salaisiksi ja muuttanut. Isälle ei ole kerrottu uusia numeroita eikä osoitetta.
Mistä isä saa tyttärensä numeron tietoon, ettei joudu eroon lapsestaan?
äiti ja isä saivat avoliitossa ollessaan tyttären. Erosivat, äidillä yksinhuoltajuus mutta isä tunnustettu. Nyt äiti vaihtanut puhelinnumerot salaisiksi ja muuttanut. Isälle ei ole kerrottu uusia numeroita eikä osoitetta.
Mistä isä saa tyttärensä numeron tietoon, ettei joudu eroon lapsestaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kotikunnan lastenvalvojaan ja kysyä sieltä neuvoa. Kyllä kai isällä (ja lapsella) on oikeus tavata toisiaan, luulisin?
Jos ei muu auta niin olisikos poliisista apua? En tiedä. Kysy sieltä sossusta ensin.
Kyseinen toimenpide tehdään; Joko isä on "vaaraksi" tai yksinhuoltaja tekee kiusaa, ettei isä saisi tavata lasta. No, eipä olisi kerta ensinmäinen.
Oman kunnan lastenvalvojan kautta lienee mahdollista järjestää yhteys.
isä kadonnut.Lapsi haluaisi tavata isäänsä kun kaikilla muillakin on isä.Isä ei halua tavata lastaan,mutta lapsi ei halua joutua eroon isästään.Miten lapsi saa pitää isänsä,kun isä ei halua tavata lastaan?Miksi isällä olisi oikeus tavata lastaan,mutta lapsella ei ole oikeutta tavata isäänsä???
aina jauhetaan joo isien oikeuksista ja äitien oikeuksista...
mutta missä tosiaan on lapsen oikeus tavata isäänsä? jos isi on kadonnut.
että hyvä kysymys tuo: miksi isällä olisi oikeus tavata lastaan, mutta lapsella ei ole oikeutta tavata isäänsä?
Minä myös en tosiaan ymmärrä mistä ihmeestä ovat keksineet nuo isien ja äitien oikeudet?! Laissa ei puhuta mitään vanhempien oikeuksista (vain velvollisuuksista)!
Siis kysehän nimenomaan on AINA LAPSEN OIKEUDESTA esim. tavata toista vanhempaansa etc.
Jotain sanoakseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen: paikkakunnan lastenvalvojaan yhteys! Kyseinen henkilöhän valvoo juuri LAPSEN OIKEUKSIA.
Mun mies ajatteli,että lapsella on oikeus tutustua isäänsä ja haki lastenvalvojan kautta säännölliset(ennen epäsäännölliset) tapaamiset...mutta lapsen äiti ei ajatellutkaan asiaa samalla lailla. Hänen mielestään, jos isä lastaan näkee niin hänellä on myös muitakin velvollisuuksia...siis muitakin kuin elatusmaksut ja niin hypättiin lapsen oikeudesta tutustua isään niin äidin oikeuksiin vaatia isältä lisää rahaa, aukoa päätään/haastamaan riitaa,jos mieheni joutui tapaamista siirtämään,johon oli aina todella hyvä syy ja niitäkin tapahtui havoin. Lapsen äiti ei vain voinut vastata,että ok siirretään seuraavaan viikonloppuun vaan aloitti aina ihan älyttömän riidan.
Että niin unohtui ne lapsen oikeudet ja lopputulos säännöllisten tapaamisten loppuminen kun lapsikin alkoi reagoimaan kielteisesti tapaamisiin,kun äiti ei ollut 100% (tai edes 95%) niissä mukana.
että josko se lapsen oireilu olisikin alkanut isän tapaamisten siirtelystä? Mitä on "harvoin" sinun mielestäsi on?
Omalle pojalle tuli pienenä vaihe, kun tämä kyllästyi isänsä katteettomiin lupauksiin tapaamisista ja hakemisten jatkuvasta siirtelystä. Minä yritin parhaani selittää lapselle isällä varmasti olevan hyvän syyn siirtää (lapselle luvattuja) tapaamisia, ettei tahallaan tekisi niin (vaikka ainakin osaksi taisi olla kyse vain oman edun asettamisesta lapsen edelle) ja parhaani yritin myös (hienovaraisesti) selittää isälle mitkä seuraamukset näillä jatkuvilla siirtelyillä näyttää lapseen olevan (itselleni oli sinänsä sama hakiko sovitusti vai ei, ei ollut ainoa joka lapsen kassa olisi voinut sen aikaa olla jos minulla silloin omaa sovittua menoa).
Lopputulos oli kuitenkin se että lapsi ei enää tahtonutkaan lähteä isän matkaan kun tämä sitten muutaman viikon myöhässä sattuikin löytämään hetken aikaa lapsen näkemiseen. Ei auttanut enää minunkaan puhe, lapsi takertui isän tullessa minuun melkein hysteerisesti huutaen eikä isä tehnyt tuon kummempaa elettä lasta mukaansa maanitellakseen, totesi vain ettei häntä huutavana voi mukaan ottaa.
Eikä ole enää ottanut mitään yhteyttä lapseen.
on ollut todellakin harvoin ja aina on sovittu,että tapaaminen siirretään seuraavaan viikonloppuun,jos lähille on sopinut ja jos ei niin silloin tapaamisten venyminen ei ole ollut enää meistä kiinni.
Yhtä lailla tapaamisia on siirrellyt äiti esim lapsen sairastumisen takia jne...ettei ne aina ole olleet meistä johtuvia ja me ollaan aina järkätty asiat niin,että lapsi tulee sauraavana viikonloppuna...äiti ei ole näin tehnyt koskaan...siis jos siirtyminen on ollut meistä johtuvaa.
että ihmettelet / vertaat äidin puolelta tulevaa tapaamisten siirtelyä "kun lapsi on sairastunut". Tottakai lapsen tapaamista on hyvä siirtää silloin jos tämä on sairas (vai onko mielestäsi järkeä raahata vatsatautista nuutunutta lasta sinne makaamaan ja tartuttamaan teidätkin?). Sehän nyt on aivan eri asia kuin siirtely omien mielitekojen mukaan.
Mikä on ollut syynä isän puolelta tuleviin siirtelyihin? Mielestäni on epäreilua lasta kohtaan, jos ei pidetä kiinni luvatuista. Lapsi oppii melko pian menettämään luottamuksensa jos näin tapahtuu kerta toisensa jälkeen.
Ymmärrän toisaalta tämän lapsen äidin kannan, se on nimittäisn aika rankkaa katsoa sivusta kun lapsi menettää sen luiottamuksen etävanhempaansa. Sitähän etä itse ei näe.