Lapsi on 2 v. Olen eronnut vajaa vuosi sitten ja äskettäin tapasin miehen jonka kanssa voisi synkata oikeasti...minulla ei ole ollut mitään miesrintamalla, joten tämä tuttavuus on nyt ensimmäinen mies lapsen isän jälkeen joka on käynyt kahvilla jne..Tuntuu että lapsi on ymmällään, ja selvästi "katsoo pitkään" jos vaikka istumme sohvalla ihan vierekkäin (siis ei pussailla yms. vain istumme vieretysten). Miten tämä olisi nyt järkevää hoitaa lapsen kannalta, mies ei yövy luonani, jos lapseni on kotona. Se tuntuisi olevan vielä liian aikaista, kun tuo tykkää aamusta heti viereeni kömpiä. Noin pienelle kun on vaikea selittää mitä tämä on...kaipaisin neuvoja, miten muilla on sujunut uuden tuttavuuden kanssa kun on noin pieni lapsi kuvioissa mukana (siis lapsen kannalta)?
Kun tapaat "uuden"...
Mamma maalta
6797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaksivuotias vierastaa aina, se menee ohi. Kaksivuotias myös yrittää kaikin keinoin, että saisi huomiosi kiinnitettyä itseensä, älä anna periksi. Kaksivuotias on hiukan kuin dementikko, muisti on lyhyt, tottuminen uuteen ihmiseen on aina uusi seikkailu.
Kaksivuotiaalle on turha selittää mitään, pelkkä läsnäolo riittää ja riittävä (normaali) huomioiminen. Kaksivuotias ei ymmärrä hölkäyksen pölkäystä, jääkö mies yöksi tai pussailetteko te vai istutteko vain vierekkäin. Voi olla riemuissaankin kun kömpii viereesi aamulla ja paikalla onkin enemmän porukkaa ;D
Kaksivuotias osaa olla mustasukkainen sinusta, se menee ohi kun huomaa että hän on kuitenkin ykkönen :)
Sinä, ja muutkin, ovat sanoneet, että huomiota ei kannata kokoajan antaa ja yrittää kasvattaa itsenäisemmäksi ettei maailma lopu siihen jos isi tai äiti menee vessaan. Mutta jotkut sanovat, ettei tuon ikäinen voi saada liika huomiota,hellyyttä jne. Ja jos otetaan huomioon ero ja se, että siinä läsnä on vain yksi vanhempi kerrallaan niin..... :O Hmm...Olisipa näihin onkelmiin olemassa joku selvä juttu mikä on parasta ja mikä ei, mutta eiköhän se siinä miettimällä... Mutta jos jollakulla on mielipide asiasta, niin eihän se haittaa jos sen julki toisikin. :)
Kovinpa se on fiksuna syntynyt tämä sinun 2 vuotiaasi! Kuten tuo toinen jokirjoitti, ei sen ikäinen ymmärrä tuon taivallista yöpymisistä ym. Hänelle siinä ei ole mitään outoa, ellet sitten itse halua hänelle sellaista opettaa.
Kas kun uskallsit erota... ajattelitko silloin lapsen mahdollisisa reaktioita...?
No, mitäpä tuohon sanoisi, kun toista ei voi väkisin pitää ja exää ei paljon lapsen reaktiot muutenkaan kiinnosta...
Eli annan mennä vaan, eihän tuon ikäinen tajua!? En ole ihan samaa mieltä, ja haluan ottaa lapseni tässä asiassa huomioon. Pikkuhiljaa varmaan tottuu tilanteeseen, mutta en aio kiiruhtaa. Ajattelin vaan miten muilla on mennyt ja kuinka nopeasti on asioissa edetty lasta ajatellen?
Miksi piiloudut lapsen taakse? Mikset kerro totuutta tuolle kiiruhtamattomuudelle???
Vuodessa olette jo hyvinkin saaneet kaksistaan tehdä asoita ja rutiinit omanlaisiksinne, siis sinä ja lapsesi ja siis on se kummallekin teistä uusi ja outo tilanne, kun mukaan tuppaa kolmatta pyörää.. :)
Ihmiset ovat niin erilaisia näkemyksineen; Jotkut sanoo, että ei se mukula mitään mistään tajua ja jotkut kehottavat ja neuvovat miten asia hoitaa niin ettei lapsi traumatoituisi loppuiäkseen, anteeksi mutta oli pakko kärjistää nämä kaksi kantaa.
Itsellä ei kokemusta eikä viisaita neuvoja, jokainen tälläinen tapahtuma taitaa olla ihan yksilöllinen.
Asiat varmasti loksahtaa paikoilleen omia aikojaan kuten sanoit, liikaa kiirehtimättä. Teet asiat niin miten sinusta tuntuu. :)