Todellisia.

todella hieno runo.

TÄSSÄ KESKUSTELUSSA
( 25 09 06 jossain siinä neljän paikkeilla )

Katso nyt
Kirjoitit että sinusta tuntuu
Että olen todella niin kuin kirjoitin
Identiteetistäni epävarma haahuilija
Juu, niin minustakin tuntuu
Että sinusta tuntuu siltä
Lukiessani tekstiäsi
Tai ehkä se on vain kuvitelmaasi

- -

Hitsi vieköön!
Tätä kirjoittaessa pihvi
paistinpannulla paloi
ja loukkasin vielä peukaloni
No, eihän se sinun syysi ole
joten annan anteeksi

Äh

- -

Anteeksiantamus kuuluu vain syyllisille
Syyttömät eivät sitä tarvitse
Nyt menen syömään
Rakko peukalossa pistän pihvin
Ranskanleivän päälle, jos vielä siivun omenaa
Se on ainakin totta
Tällä hetkellä 33 lukijaa ja yksi vastaus

Peräpukamat ovat kummallisia.
Vertaan niitä autolla ajamiseen.
Kun sytyttää valot moottori sammuu.
Joku sanoi että se on sähkövirhe.
Sähkövirhe peräpukamissani?
Hulluja puhu!

Eikö ole kummallista
Että sanani peräpukamista
Eivät hyväile sinua
Vaikka kirjoitin ne rakkaudella
Kun taas sanani rakkaudesta
Tuo tyhjänpäiväinen sanamaalailu
Sydäntäsi sykähdytti

Kun olin naimisissa
Sanoin vaimoani lehmäksi
Se oli täydellisesti hellittelynimi
Sinua pikkuiseksi
Ja sekin oli
Täytyisi varmaan hakea apteekista
Sitä lääkärin kirjoittamaa salvaa

Vatsan toiminnan vaikutus kirjallisuuteen.
Hmm.
Se on todistettu.
Monet muutkin seikat vaikuttavat.
Esimerkiksi valaistus.
Epäilen Gabriel Garcia Marquezin kärsineen
pitkällisestä ummetuksesta.
Käytetyt kirjoitusvälineet ja niin edelleen.
Kirjoittaako öljylampun valossa - rantamökin kuistilla.
Wautsi.
Muuten kyllä kivaa mutta ne hyttyset.
Yritetäänpä nyt pysyä asiassa.
Siis mistä päättelen niin?
Kirjan nimikin sen jo kertoo.
Sadan vuoden yksinäisyys.

lähden käymään kaupassa
polkupyörällä
jonkun pihassa trailerille nostettu vene
kun äkkiä jokin minussa
huudahtaa spontaanisti
kato isi

hitsin iso paatti

isä on vanhusten palvelutalossa
eikä hänellä koskaan ollut aikaa
kuunnella minun lapsellisia asioitani

muistan sen kauhean syksyisen illan
juovuksissa otti syliinsä
pyyteli anteeksi että on niin huono isä
kyynelten valuessa karvaisella poskellaan
se oli pahempaa kuin lyönnit

nyt on oma poikani muuttanut pois kotoa
oli kaksivuotias kun jäin yksinhuoltajaksi
keväällä täytti jo kahdeksantoista
neljä vuotta sitten isä kaatui ja löi päänsä
kahden viikon kooman jälkeen
ei enää tullut entiselleen

tuntee kyllä minut ja veljeni
ja muistaa asioita kymmenien vuosien takaa
lähimuisti vain ei pelaa viittä minuuttia pidemmälle
unohtaa jatkuvasti tapahtumat ja vierailut
ihmettelee miksei kukaan käy häntä katsomassa

täytyisi taas käydä

voi millainen isä minä olen ollut
ja missä vaiheessa se muuttui sellaiseksi
hermot oli niin kovin kireällä
ja poika villi kuin mikäkin
tuli annettua piiskaa
muutama kerta liian kanssa
hyvä ettei arpia jäänyt iskuista
en tiedä jos ehkä jäikin
sieluun

pojan nukahdettua ulvoin tuskaani
ja ulvottuani valvoin
sänkynsä vierellä nukkuvan hiuksia silittäen

kyynel valuu poskellani
viima painaa puseron läpi

kun tulen kaupasta samaa tietä
vene on vielä paikallaan
kauppakassissa tupakkatoppa ja filttereitä pojalle

sinun käsiisi taivaallinen Isä
lasken kaikki rakkaani
pidä huolta ja hoida heitä
armollisin taitavin käsin

Muista mitä sanoit
Ollessasi hiljaa
Kun katsoin syvälle silmiisi
Ja pyysin kertomaan totuuden

Nyt kun me emme enää seurustele
Onko sinulla jo toinen
Sinä olit hiljaa
Ja silmäsi puhuivat minulle

Niiden äänettömässä, kätkeytyvässä syvyydessä
Kerroit menneesi lukkoon pettymystesi alla
Ja sanoit että vaikka et jaksa puhua
Taas todistella samaa

Kuitenkin yhä rakastat - äärettömästi minua
Ketään muuta et voisi ajatella
Kuinka valtavan helpottavaa
Oli nähdä se silmistäsi, äänettömästä katseesta

Muista mitä sanoit
Kun kysyin mitä merkitsen sinulle
Äänettömät silmäsi kääntyivät ikkunaan
Näin pihalla kukkapenkin

Sitä osoittaessasi
Sinä tietenkin tarkoitit
Että olen sinulle keväinen kukkaloisto
Elämän värikylläinen kauneus

Jos nyt sattuisi käymään niin
Ihminenhän on heikko
Että joku lumppu saisi sinut pauloihinsa
Säilytän sanasi sydämessä

Ja minä tulen välillenne kuin syksyisen tuulen ankaruus
Tulen sanojesi voimalla muistuttamaan
Sinä kuulut vain minulle
Tiedäthän sen

Kaikella elämän tuimuudella palautan
Sielusi itselleni
Kiittäen näistä sanoista
Joilla silmäsi kertoivat totuuden

( kirjoitettu 26 09 06 noin 0:28 )

Pakenit luotani aamun tullessa
verho liikahti hiljaa
Sanasi jäivät huoneeseen
tunnustelen ilmaa

( kirjoitettu 26 09 06 noin 0:30 )

Tulit luokseni aamun tullessa
tulit sanoiksi ilmaan
Tunnustelen ruumistasi
kosketan sinua hiljaa

toivottaa peräpukamainen äitiparta

Ihanaa aamua.....Tänään ei näy mustia lintuja ainakaan paljon.......ikävä vaan vaivaa,,,suunnaton ikävä jäähyväisen ikävä.