Tunne tuo
on kuin liimapaperia
Tuolla jossain on hän
joka sinua rakastaa
joka sinua kaipaa
omalla tavallaan, vieläkin
Sitä pohtiessasi
vievät tunteet mukanaan
etkä pääse enää irti
Mitä enemmän asiaa ajattelet
sitä tiukemmin siihen tartut
Unohdat
että toisen tunteet jo muuttuivat
aikojen saatossa,
etkä olekaan enää niin tärkeä
Väliltänne puuttuu jotain,
jotain olennaista
Mitä se sitten onkaan
Sinä kyllä ymmärrät
mutta et halua uskoa
niitä sanoja
Haluaisit olla edelleen tärkeä
antamatta kuitenkaan palaa itsestäsi
Säilyttääksesi kaiken sen
mitä sinulla jo on
Vaivoin kasaan haalittuna
Etkä huomaa, kuinka tuo toinen
on siirtynyt eteenpäin
jatkaakseen elämäänsä
jossa et voisi olla osana
Ethän sinä niin tahtonut
ja nyt on myöhäistä perua sanojaan,
etkä perua haluaisikaan
Siksi minä sanon sinulle;
onhan elämässä muutakin
Avaa silmäsi ja katso
Olen kyllä ystäväsi
mutta en hänen korvikkeensa
Joko olisi aika kääntää lehteä,
eteenpäin lähteä?
-Ystävällein runoilin siis näin
ja hiljaa itsekseni mietin
keistä oikein kirjoitin?
Näinhän tapahtui myös minulle
Ovat kohtalomme kuin toistensa klooneja
Hän mies, joka ei peru puheitaan
Minä nainen, joka jatkaa kulkuaan
Silti kumpikin eri tarinoista.
Jospa toisiltamme jotain opitaan,
kerran kohtalo rinnakkain laittoi kulkemaan.
on kuin liimapaperia
Tuolla jossain on hän
joka sinua rakastaa
joka sinua kaipaa
omalla tavallaan, vieläkin
Sitä pohtiessasi
vievät tunteet mukanaan
etkä pääse enää irti
Mitä enemmän asiaa ajattelet
sitä tiukemmin siihen tartut
Unohdat
että toisen tunteet jo muuttuivat
aikojen saatossa,
etkä olekaan enää niin tärkeä
Väliltänne puuttuu jotain,
jotain olennaista
Mitä se sitten onkaan
Sinä kyllä ymmärrät
mutta et halua uskoa
niitä sanoja
Haluaisit olla edelleen tärkeä
antamatta kuitenkaan palaa itsestäsi
Säilyttääksesi kaiken sen
mitä sinulla jo on
Vaivoin kasaan haalittuna
Etkä huomaa, kuinka tuo toinen
on siirtynyt eteenpäin
jatkaakseen elämäänsä
jossa et voisi olla osana
Ethän sinä niin tahtonut
ja nyt on myöhäistä perua sanojaan,
etkä perua haluaisikaan
Siksi minä sanon sinulle;
onhan elämässä muutakin
Avaa silmäsi ja katso
Olen kyllä ystäväsi
mutta en hänen korvikkeensa
Joko olisi aika kääntää lehteä,
eteenpäin lähteä?
-Ystävällein runoilin siis näin
ja hiljaa itsekseni mietin
keistä oikein kirjoitin?
Näinhän tapahtui myös minulle
Ovat kohtalomme kuin toistensa klooneja
Hän mies, joka ei peru puheitaan
Minä nainen, joka jatkaa kulkuaan
Silti kumpikin eri tarinoista.
Jospa toisiltamme jotain opitaan,
kerran kohtalo rinnakkain laittoi kulkemaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terve titina.
Runossasi oli jotakin koskettavaa.