Mikä on teidän suvaitsemattomuuden raja?
Noudattaako se yleisesti hyväksyttyä linjaa - oletko ns. trendi suvaisevainen, vai määrittääkö kirkko suvaitsevaisuutenne, oletko vain suvaitsevainen, niin kauan kunnes suvaitsemattomuutenne rajanne ylittyy ja missäs se ylittyy?
Vai oletko/luuletko olevasi suvaitsevainen niinkauan kuin sinua ei häiritä, järkytetä liialla suvaitsevaisuudella?
:) suvainnette vastata...
Noudattaako se yleisesti hyväksyttyä linjaa - oletko ns. trendi suvaisevainen, vai määrittääkö kirkko suvaitsevaisuutenne, oletko vain suvaitsevainen, niin kauan kunnes suvaitsemattomuutenne rajanne ylittyy ja missäs se ylittyy?
Vai oletko/luuletko olevasi suvaitsevainen niinkauan kuin sinua ei häiritä, järkytetä liialla suvaitsevaisuudella?
:) suvainnette vastata...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Määritääkö kirkko suvaitsevaisuutenne rajat ?
Ei kait nykymaailmassa kukaan satuihin usko. Jokainen muodostaa rajansa aivan muilla perusteilla.
ja suorasanainen myäs netissä!
aika pitkälle,ko miulla ei oo kirkon kahalehia taakkana.Suvaihten aina,jos se ei mee hyvän maun ulukopuolelle.Raja kulukeepi tuola korvien välis ja vaihtelee sinne tänne.
Kaiken muun paitsi lapsiin ,vanhuksiin ja vammaisiin kohdistunuvaa vääryyttä.
Niin ja liikalihaviakaan en salli pilkattavan.
Lasten,vammaasten ja vanhusten, eikä tietysti muirenkaan leipähän saa kiviä laittaa. Mä en ny kuitenkaan yritä kasvattaa enää ketään, ku poikakin on jo aikamies, akka ja kaikki. Ittelleni voi sanoa melekeen mitä vaan en sanomisista suutu, pirän kyllä ja helpostikin puoleni, en jää ihan vähällä sanattomaksi, enkä myy "housujani" halavalla. Elämäs pitääs osata kattoa vähän kauemmas, kun vaan naapurin airan taa, vaikka sanotahan niinkin notta siellä se ruoho on aina vihiriämpää ja varmahan se onkin. Maalima ei kuitenkaan lopu kotokylähän, taitaa vasta siitä oikeen alakaa. Olokohon muiren asiat, muiren asioota, minä vaan suvahteen, enkä kapinoo enää mitään vastahan. Tämä on viisasten lepoa, puiren siimekses.
laatuako poromiehen suvaitsevaisuus, - onko edes kotiinpäin kallellaan?
opetettiin lapsena etei ketään saa pilkata, eikä osoitella - ja niistä neuvvoista olen kiitollinen vanhemmilleni.
Jos eläisin aikakautta sata vuotta sitten, olisin kai joku oikeustaistelija :)
vetääpi kothinpäin.Kallelhan se ei oo ikhän ollu,joskus polovilhen on menny.
sillon, vai muuten lankesit anelemmaan ? :)
polovilthain?Ainahi moottorikelekka pitää olla jalakain alla ,että pääsee äkkiä karkhun,jos vaikka suostuupi.En sitä oo vielä kerennä kokeilemhan.
siinä se on raja, riippuu tietenkin asiasta,
kuinka pitkälle voi mitäkin kattella.
jälellä? :)
Suotko siis toiselle sen, minkä itse olet valmis hyväksymään?
mutta nyt tulee varmaankin vaikea jatko
kysymys:)
vaikeita, -ei ole elimiä siihen.
piti lukea, - kuka se pihisti tuon yhen kirjaimen - tunnustakkee :/
en huomannukkaa, vissin jo niin tottunu
sinun kirjotustyyliis:)
laita kukat postissa :)
siihen joukkoon, joka kerää nimiä listoihin, kun naapurikortteliinne suunnitellaan päihdeongelmaisten asuntolaa, tai mielenterveys kuntoutujien kotia, tai kehitysvammaisten asumisyksiköitä?
pistäny ko kaverin syntymäpäiväkeräyslisthan,ja senki oli toiset alakannu keräämhän.Sitte laittasin, jos vanahojen missijen hoitokotija alettas pitähän.Semmosia luuviuluja kukhan kestä pitkhän.Tulleepi nälänhätä mielhen.
puolesta, vai vastaan?
Vastaan panisin alko- ongelmaisten sijoitusta lähimaastoon. Perustelu, eivät osaa enää sijoittua ns. normaaliympäristöön. Muihin laittaisin puoltavan.
Tämä on omakohtaisen kokemuksen antama lausunto.
melkoisen ikävät kokemukset alkoholista ja suppea näkökanta siihen ketkä ovat alkoholisteja.
mene, olet vähillä tiedoilla nyt luulemassa, ettenkö olis tietoinen ongelmallisista tavoista.
Tiedosta vain sinä omat kulutuksesi, moni luulee olevansa kohtuu käyttäjä, mut onkin alkoholin suurkuluttaja, eikä reppana ees myönnä totuutta.
Siinä se vitsi onkin, ettei osata (haluta) itse myöntää omaa ongelmaa.
Ja ikävät on kokemukset tähän ikään mennessä.. en niillä viittis kehua retostella..
taidan vastata tähän huomenna. *menee nukkumaan* ;)
lähen tästä makoveivaamaan ja joskus ajoissa :)
hereil viel näin myöhään ja voisin vastatakkin ku oon ensin miettiny tätä asiaa.
Olen tosi suvaitsevainen, mutta usein todella pitkin hampain. ;)
En esimerkiksi pysty uskomaan että viisikymmenvuotias mies ei osaa puhua suomea vääntämättä kokoajan murretta jota se ei edes itsekään kunnolla osaa. Mutta minä suvaitsen sen. :))
'suvaitsevaisuus' toiseksi. Tällä sanalla on mielestäni helppo ilmaista ylemmyyttään "minä nyt suostun suvaitsemaan" esim. maahanmuuttajia.
Käyttäisin sanoja 'kunnioittaa, arvostaa'. Minä joko kunnioitan toisen ihmisarvoa...tai sitten en.
Ehkä joissain muissa yhteyksissä käy suvaitseminen, esim. suhteessa joihinkin tapoihin tms. En nyt osaa tarkemmin selittää. Saiko tästä tolkkua mitä meinasin??
olet oikeassa, noinkin voisi tuon sanan käsittää, mutta se nyt on sellainen yleiskielessä oleva, olisiko se jo vanhentunut ilmaus, vai olisiko "kunnioittaa" liian juhlava ja liikaa lupaava sana, ehkä "arvostaa" olisi paras.
Kuitenkin "arvostaa" sanaa täytyy tarkentaa, niin että arvostaako minkä verran, eikö?
Suvaitsevaisuus, ja suvaita on minusta hieman eri asioita ilmentäviä sanoja.
Sana on hyvä siinä kuin mikä muu sana tahansa. Sillä on kielessä paikkansa, se täyttää tietyn aukon, ja se tarkoittaa juuri sitä, mitä sen tuleekin.
Suvaitseminen ei tarkoita arvostamista tai kunnioittamista eikä välttämättä edes hyväksymistä, vaan jonkinasteista sietämistä. Jos esim. uskovainen on suvaitsevainen, hän ei välttämättä arvosta toista uskontoa, vaan kestää sen olemassaolon, ehkä yrittää ymmärtääkin sitä, ja joka tapauksessa antaa sen elää elämäänsä puuttumatta siihen, yrittämättä estää sen toimintaa.
Minulle vaikeinta on suvaita ahdasmielisyyttä.
Minä arvostan sitä että olet liikalihava?
Minä suvaitsen sen että olet liikalihava?
Minä kunnioitan sitä että olet liikalihava?
NO? Mikä sopii parhaiten?
Minä suvaitsen (henkilökohtainen mielipiteeni) että joku on liikalihava. Kaikki eivät arvosta sitä koska kunnioittavat omaa hoikkuuttaan siinä määrin että muitten mielipidettä ei kunnioiteta, eikä arvosteta tässä asiassa. ;)
Onks mun ihan pakko kirjoittaa tuol nelikymppisissä? Ne ei arvosta mun mielipiteitäni. ;D (tosin en ole yrittänytkään).
suvaitsevuudessa, ei suvaitsemattomuudessa. Muutenkin luulen, että kokemus lisää suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän ihminen suvaitsee, sitä vähemmän hän on kokenut asioita, varsinkin vaikeuksia, elämässään.
Voi tulla paljon suvaitsemattomaksi.
Elikkä skaala kapenee.
Pinna kiristyy.
Ei hyväksy(suvaitse) toisen/ten tekemisiä ja sanomisia.
heihin. Oman sairauteni myötä, luulen ymmärtäväni kaikkia vähemmistöjä paremmin, kuin "terveenä" pystyisin tekemään. On hyvä porskuttaa normi-ihmisenä, ja luulla, että kaikilla on yhtä helppoa.
kaiken, kunhan ei "varpaille astella".
Mä en häiritse muita, jos ne tuppaa häiritseen mua. Häiritsijöille ja muille vinkujille vaan luu kurkkuun.
Suvaitsevaisuus on hieno piirre ihmisessä ja sellaisen ihmisen kanssa on helppo elää yhteiskunnassa. Jokaisella meillä on omat suvaitsevaisuus rajamme, joillakin kapea ja toisilla leveä. Ehkä huvittaviakin piirteitä ilmenee suvaitsevaisuus mittarissa, kun lukee lukijain palstoja lehdistä, joitakin häiritsee koiran paskat, naapurin puun lehdet omalla tontilla, tupakan tumpit, tupakointi parvekkeella/ ravintolassa, roskaaminen- lasin sirut, linja-auto etuajassa tai myöhässä, kissan kuset, hajut, savut, mielenosoitukset, liikenne, ihmisten töykeys/palvelualttius yms. Tietenkin on hyvä, että näitä lehtipoliisiakin on, että osaamme korjata tapamme ja joissakin tapauksissa hyväkin yhteisen viihtyvyyden kannalta, mutta mieleen tulee näistä valittajista sekin, että ovatko nämä aina esimerkillisiä ja tekevät käytännössäkin asioitten eteen parannuksia tai kohdistavat valituksensa oikeisiin paikkoihin/henkilöille, vai valitetaanko valittamisen ilosta.
Välillä tulee mieleen, että mistä löytyy nyky yhteiskunnasta enää suvaitsevia ihmisiä, kun aika moni pitää kynsin hampain omista eduistaan kiinne tai varmistaa ensin oman hyödyn ja sitten vasta voisi kaverille jotain antaa, neuvotella tai jättää huomioimatta, jopa poliittisten päättäjien toimestakin.
Nöyryys on hyve, kun se käsitetään oikein. Joitakin elämä opettaa kovalla kädellä tai käytännön saneluin yms ja automaattisesti ihminen nöyrtyy ja huomioi muutkin ihmiset, sekä tarpeet, mutta kova kalloisiakin on joihin ei mikään tehoa, vaan myrkyttävät itseään, sekä ympäristöään.
Mielestäni suvaitsevaisuutta kannattaisi meidän jokaisen reenata, niin silloin meillä kaikilla olisi helpompaa tässä yhteiskunnassa ja samalla se saattaisi poikia uusia ystäviäkin.
hyvä kommentti - taidat ollakin syvällinen pohdiskelija :)
Kiitos ajatuksia herättävästä "puheestasi" :)
Mitenkäs, jokos se "pesuvati" on käännetty mökillä nurin, vai onko teillä ympärivuotinen mökkeilykäytäntö?
moni ajattelee että on suvaitsevainen vaikka tosiasiassa on kaukana siitä. On vaikea sietää saati nielaista toisenlaisia mielipiteitä kuin mitä oma arvomaailma edustaa, tai toisenlaisia tapoja. Palikat menee uusiksi vasta kun asiat osuu omalle kohdalle, vasta sitten näkee jos näkee mitä olisi omissa ajatuksissa korjaamisen varaa. Kaikkea ei tarvi sietää=suvaita, mulla raja taitaa mennä eläinkokeissa ja pedofiliassa. Eläinkokeetkin, jos ne on kivuttomia ja tuovat avun ihmisten sairauksiin, en silti antaisi omaa lemmikkiäni sellaiseen. Kosmetiikkapuolella tuomittavaa. Monitahoinen asia.
avaajalle mutta käy se tähänkin.
synkkä aamu, kun töistä palailin kotia ja kaihoisasti ajattelin pirreä, niin siitä tämä syvämietteinen filosofia purkautui:))
Joo, veneet on nurin, sekä mökki on talviteloilla ja ei jouda enää käymään, kun hirvijahti painaa päälle viikonloppuisin.
Kiitos lämmittävästä huomiosta, kun mielessä kävi, että ketähän kiinnostaa ja kukahan tämänkin viitsii lukea monien muiden kirjoitusten joukosta.
Mukavaa kun joku kaihoilee minuakin, tuntematon ystäväni - kiitos, ja onnea hirvijahtiin :)
Ja vielä - helmet löytyy helposti....tark.kirjoituksia yleensä ..
määritellä mutta se on aika venyvä. Esim. jotain häiriötä tuottavaa toimintaa on huomattavasti helpompi suvaita, jos häiriön aiheuttaja edes yrittää minimoida häiriön. Raja taas tulee aiemmin vastaan, jos vähät välitetään muista ihmisistä.
Suvaitsevaisuuden pariksi siis huomaavaisuus.