Kyselisin milloin kannattaisi ottaa meidän sekarotuiselle pojalle kaveri 6kk (Äiti Belkkaria collieta isä sakemanni)Tulee todella iso mutta ainakin vielä lempeä kaikille :)
Olemme ottamassa paperillista saksanpaimenkoiraa sille kaveriksi joka olisi uros pentu.Onkohan tulossa ongelmia noitten koirien välille.Olisi mukavaa saada ihana sakemanni kotiin toisen kaveriks ja meidän iloksi.
Olemme ottamassa paperillista saksanpaimenkoiraa sille kaveriksi joka olisi uros pentu.Onkohan tulossa ongelmia noitten koirien välille.Olisi mukavaa saada ihana sakemanni kotiin toisen kaveriks ja meidän iloksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuota jätän kommentoimatta...tai pakko jotain sanoa...jos ei yhdellekkään koiralle ole aikaa vaan sille pitää kaveri hankkia..eipä kauheen lupaavalta kuulosta. Ps muistappa tuo sitten sanoa kaikille kasvattajille; me halutaan paperillinen saku meijän sekarotusen kaveriksi...
kuka on puhunut ettei nykyiselle koiralle ole aikaa?? turha tulla kommentoimaan mitään jos ei tiedä asioista.Meillä on ollut aina 2 koiraa joista on ollut toisilleen seuraa mutta tänävuonna jouduttiin kummastakin luopumaan :(
olivat 14 vuotiaita.Ja koirien kanssa ollaan aina harrastettu aktiivisesti, tällä hetkelläkin käytetään koiraa harjoituskentillä säännöllisesti.Jos joku haluaa antaa neuvoja niin toivoisin että olisivat aikuisia eikä jotain 10 vuotiaita kakaroita.
pahalla mutta itse tekstisi kuulosti 10wee kirjoittajalta "me tahdotaan koiralle saku kaveri" mutta katsos, kasvattajana en myisi teille vielä koiraa, teillä on nuori uros pentu joka ei ole vielä kasvanut eikä koulutettu, sakemannin uros pentu ainakin tulee tarvitsemaan sen kunnon peruskoulutuksen ja voit uskoa että olisi parempi että teidän jo nykyinen koiranne saisi huomionne ja koulutkset ja saisi kasvaa aikuiseksi ennen uutta pentua.
Ei kannata ottaa hernettä nenään jos itse tosiaan hakee kirjaimellisesti kaveria koiralleen, mun niskakarvat nousee pystyyn tuollaisesta, näitä on nähty..ei ole aikaa koiralle niin tottakai se paras vaihtoehto on sille hankkia se kaveri jotta viihdyttävät toisiaan..yeah...ja jos totta puhutaan niin itse myisin kyllä mieluiten koiran sellaiselle joka hakee harrastuskaveria ja on sellaista vailla, eikä ilmoittele netissä tarvitse vasna kaveria koiralleen.
Sanotaan näin että itse pitäisin koirilla ikäeroina 2-3 vuotta kun kyseessä on uroksista. toivon mukaan tuolloin lauman järjestys on jo selvillä niin pystyy välttämään koirien turhat yhteen otot kun hakevat omaa paikkaansa koirien kesken.
tuonko perusteella väität, että ei ole aikaa yhdellekään koiralle?? Ja mitä ..vetin väliä sillä on jos sille kasattajalle kertoo, että kotona on jo sekis??
Tuskin he nyt niitä aikoo keskenään sentään pennuttaa ym.. relaa hiukan jooko
Ehdottomasti ainakin vuosi väliä ja jos se sekarotuinen on teidän eka koira, niin suosittelisin kahta vuotta.Kumpikin niistä tarvitsee aikaa kahdestaan omistajansa kanssa, jos niistä mukavia hyvin käyttäytyviä koiria mielit. Mieti onko sinulla aikaa ja halua sohlata illat kahden opetettavan nuoren koiran kanssa. Ja myös tuo taloudellinen puoli.
Mieti ja mieti ja vielä kerran mieti.. ota asioista mahd. paljon selvää ja jos vielä haluat sen toisen ja olet varma, että pärjäät, niin go ahead!
No koska kyselit niin kerron Sinulle oman mielipiteeni.
Minusta Sinun kannattaisi kasvattaa ensin tämä nykyinen koira sosiaaliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi koiraksi. Mielestäni olisi hyvä odottaa vuosi tai pari jotta "hän" olisi aikuinen ja hyvin oppinut.
Pennulle olisi parempi jos olisi "fiksu ja oppinut hyvätapainen" aikuinen koira näyttämään esimerkkiä. Pentu kun on niin hyvä oppimaan ne huonot tavat aina ensimmäisenä.
No, tämä oli vaan minun mielipiteeni. Älä ota pahalla tätä kannanottoa.
Kaikkea hyvää jatkossa !
meillekkin aikoinaan tuli ensin sekarotuinen saku ja kome vuotta myöhemmin vasta paperikoira saku siis.en ikinä olis pystynyt jakamaan molemmille tasapuolisesti huomiota jos olisin kaksi pentua ottanut samaan aikaan.ja sit se sisäsiiteys jne.jne.paljon olis hommia ollut.
musta tuollainen muutaman vuoden ikäero olisi hyväksi teille kaikille.harrastin mäkin ekan ja tokankin koiran kanssa hakua,tottista jne.ja samaan aikaan niitä lenkitin ilman ongelmia.kymmenen vuotta koirat oli yhdessä ennenkun vanhuus alkoi niitä sit luonnollista kautta erottamaan.
Samaa mieltä näiden edellisten kanssa.
Vaikeuksia tulee, jos nyt tuohon ottaa pennun.
Ei tietenkään ylitsepääsemättömiä, mutta vaatii jo kokemusta saada koirat sopeutumaan, ja saada oma käyttäytyminen sopeutumaan molempiin koiriin.
Jos nyt pakko ottaa, niin koirille eri ohjaajat, jotka täysin itsenäisesti kasvattavat, opettavat ja kouluttavat koirille ainakin perustottiksen.
Sen jälkeen voi ajatella, että koirat ovat yhteisiä.
Jos vain yksi ohjaaja, jompikumpi koira kärsii kun on kaksi noin saman ikäistä pentua.