Uskallatko ottaa viimeisen askelen luokseni
katsoa sitten pelkäämättä tyyniin silmiini
avautuakseni eteesi suunnattomaksi kirjaksi
jonka sisällön etsin tummista silmistäsi
kirjain kirjaimelta, sana sanalta, lause lauseelta
täyttääkseni siten loputtomat unelmasi sen sivuille
sellaisina kuin olet aina halunnut kokea ne
vailla häveliäisyyttä, vailla sääntöjä, vapaana rajoista
sellaisina kuin olet piilottanut ne sielusi syvyyksiin
unohtaaksesi ne tässä ihmisten maailmassa
katsoa sitten pelkäämättä tyyniin silmiini
avautuakseni eteesi suunnattomaksi kirjaksi
jonka sisällön etsin tummista silmistäsi
kirjain kirjaimelta, sana sanalta, lause lauseelta
täyttääkseni siten loputtomat unelmasi sen sivuille
sellaisina kuin olet aina halunnut kokea ne
vailla häveliäisyyttä, vailla sääntöjä, vapaana rajoista
sellaisina kuin olet piilottanut ne sielusi syvyyksiin
unohtaaksesi ne tässä ihmisten maailmassa
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kummallista, kuinka runon kautta pystyn tuntemaan sinut. Kiitos runostasi.
Varothan silmäillessäsi näitä vanhoja lehtiäni
sivujani jotka täytän sisimmästäsi poimituin hehkuvin kirjaimin
tässä ikuisessa kirjassa, jolla ei ole alkua eikä loppua
vain luvuton määrä sivuja, ääretön erilaista sisältöä
hiljaisuuden viimein syleillessä, ihmisten maailman kaikotessa
Etsitkö totuutta ja rakkautta, anteeksiantoa itseltäsi. Haluatko vain olla se kirja joka avautuu, Etsitkö ikuista onnea, inhimillistä välittämistä, vai kylvetkö tuskassa, tuskassa, jota ei mikään voi tukahduttaa, Ei edes puhtain sielu, vaikka rakastaa,
Tyytyneenä siihen mitä minulla on voitin viimein jopa kuolemanpelon
eteeni aukesi kotipolku, voikukkien reunustama ja apiloiden peittämä
paljain varpain käyn tätä polkua totuuden ja rakkauden tuolle puolen
riisuen laakson vaatteet yltäni, puhaltaen sen tomut mielestäni
vailla tarvetta saavuttaa mitään, saaden siten kaiken mitä pitää
saapuen viimein sumuiselle vuorelle, suuren puun juurelle, täyden kuun alle
Uskallatko ottaa viimeisenkin askelen luokseni
katsoa sitten pelkäämättä tyyniin silmiini
avautuakseni edessäsi loputtomaksi kirjaksi
jonka tarinat poimin tummista silmistäsi
täyttäen sivuni kaikilla unelmillasi
sellaisina kuin ne ovat piiloutuneet sieluusi
odottaen että vain joku viaton ne löytäisi
ja sinä horjut, sillä niitä kaikkia et saa edes lopputtomille sivuillesi mahtumaan.
Joutsenen uidessa viimein viereeni
ymmärsin pian lopulta kuolevani
loputtomat sivuni loppuisivat kesken
silti mietin vain olemattoman hetken
sillä mikä voisi hienompaa olla
kuin ylvään joutsenen unelmiin kuolla
Kuka surmaa runoniekan?
Voi, tuonen unia näkee Musta Joutsen!
Ken näitä lehtiäni selailee
unelmiaan niistä katselee
viaton on paras olla
kuin sinikello kesannolla
muuten näkee painajaisia
tällä kertaa vain todellisia
sivuiltani omaa pahuuttaan
silmäilee kerrankin kauhuissaan
pakoon pimeyden tapahtumia
pääsee vain vaihtamalla unelmia
etsimässä enkeliä,
jolle näyttää puhtaita unelmia.
Voi, olisitpa nähnyt unelmat
tuon pikkulinnun somat
männyn tyynen rauhalliset
naarasleijonankin viattomat
Voi, olisitpa nähnyt unelmat
tuon pikkulinnun somat
männyn tyynen rauhaisat
naarasleijonankin viattomat
myös mustien joutsenten
nyt hohtavan valkoisten