sittenkään tätä uusioperhekuvioo, josta kirjottelinkin tuossa alempana joku aika sitten..ei syynä varsinaisesti uusioperhe, ja sen hankaluudet, kaikista vähiten isiriippuvainen lapsi.
kai vaan ei jaksa enään, ja tämä raskauskin vie voimia ihan tarpeeksi, sekä jatkuva sairaalassa ravaaminen ja epätoivosuus, mitään ei tunnu saavan itselleen, on kuin ois tässä suhteessa vaan ymmärtämässä kaikkia muita ja itse ei saa haluta tai sanoa mitään...
mieheni lapsi oli nyt 3 pidennettyy vkoloppuu putkeen meillä ongelmia taas toisensa perään, ja mä olen ollu tosi poikki, koittanut vaan ajatella että jaksan kun saan hengähtää rauhassa ensi vkolopun, ja tänään oli tarkotus mennä lastenvaunuja ym katselemaan HUOM katsomaan tulokkaallemme, mutta ei menty, EI MEILLÄ OLE VARAA AJAA 60KM SEN TAKIA..en voinu kun kilahtaa ja nyt parkuu..sanoin mihelleni että on meillä varaa ajaa vkoloppuisi, nytkin 3 peräkkäisenä 400km lapsen takia, mutta ei sen takia yht.120km että minä saisin jotain , esikoiseni saisi jotain..riitahan siitä tuli, lopulta mieheni antoi ymmärtää että elättää mut ja minulla itsellä ei olisi koskaan varaa kasvattaa lastamme yksin..se että olen nyt sairaslomalla raskauteni takia, tiputtaa tulojani todella rankasti, eikä minulla koskaan jääkkään tilistä mitään käteen, mutta en koskaan ole valittanu etten saa itselleni mitään,onneksi ä-raha on sitten pikkusen parempi, niin jää jotain edes hankkia esikoisellekin..
olen sivusta seurannut, kun mieheni ostaa lapselleen kaikenmaailman lelut,kengät, puvut, maksaa elarit jne..mutta MEILLÄ ei ole koskaan rahaa, minun kaikki rahani menevät elämiseen ja asumiseen, mutta isäni lupasi ostaa ensimmäiselle lapsenlapselleen vaunut, niin olisin ne niin mielellään mennyt katsomaan, mutta ei..enkä jatkossakaan mene, ainakaan mieheni kanssa sillä tämän jälkeen ei vaan huvita!!
en osaa sanoo kuinka pahalta musta tuntuu, toki varmaan hormoonitkin sekasin, mutta nyt tuntuu ylitsepääsemättömältä vaan jaksaa jatkaa näin, mikään ei muutu, luvataan ja perutaan, en tahtois luovuttaa, mutta en haluis itteenikään kuluttaa loppuun..lapsen takia koitan jaksaa..helpottaa kun saa purkaa sen tänne, ja hieman tyhjentää päätä..huh huh..
kai vaan ei jaksa enään, ja tämä raskauskin vie voimia ihan tarpeeksi, sekä jatkuva sairaalassa ravaaminen ja epätoivosuus, mitään ei tunnu saavan itselleen, on kuin ois tässä suhteessa vaan ymmärtämässä kaikkia muita ja itse ei saa haluta tai sanoa mitään...
mieheni lapsi oli nyt 3 pidennettyy vkoloppuu putkeen meillä ongelmia taas toisensa perään, ja mä olen ollu tosi poikki, koittanut vaan ajatella että jaksan kun saan hengähtää rauhassa ensi vkolopun, ja tänään oli tarkotus mennä lastenvaunuja ym katselemaan HUOM katsomaan tulokkaallemme, mutta ei menty, EI MEILLÄ OLE VARAA AJAA 60KM SEN TAKIA..en voinu kun kilahtaa ja nyt parkuu..sanoin mihelleni että on meillä varaa ajaa vkoloppuisi, nytkin 3 peräkkäisenä 400km lapsen takia, mutta ei sen takia yht.120km että minä saisin jotain , esikoiseni saisi jotain..riitahan siitä tuli, lopulta mieheni antoi ymmärtää että elättää mut ja minulla itsellä ei olisi koskaan varaa kasvattaa lastamme yksin..se että olen nyt sairaslomalla raskauteni takia, tiputtaa tulojani todella rankasti, eikä minulla koskaan jääkkään tilistä mitään käteen, mutta en koskaan ole valittanu etten saa itselleni mitään,onneksi ä-raha on sitten pikkusen parempi, niin jää jotain edes hankkia esikoisellekin..
olen sivusta seurannut, kun mieheni ostaa lapselleen kaikenmaailman lelut,kengät, puvut, maksaa elarit jne..mutta MEILLÄ ei ole koskaan rahaa, minun kaikki rahani menevät elämiseen ja asumiseen, mutta isäni lupasi ostaa ensimmäiselle lapsenlapselleen vaunut, niin olisin ne niin mielellään mennyt katsomaan, mutta ei..enkä jatkossakaan mene, ainakaan mieheni kanssa sillä tämän jälkeen ei vaan huvita!!
en osaa sanoo kuinka pahalta musta tuntuu, toki varmaan hormoonitkin sekasin, mutta nyt tuntuu ylitsepääsemättömältä vaan jaksaa jatkaa näin, mikään ei muutu, luvataan ja perutaan, en tahtois luovuttaa, mutta en haluis itteenikään kuluttaa loppuun..lapsen takia koitan jaksaa..helpottaa kun saa purkaa sen tänne, ja hieman tyhjentää päätä..huh huh..
Vastaukset 28
Vanhimmat
..ja kolme pidennettyä peräkkäistä viikonloppua varmasti raskasta sinulle.
Itselläni on lapsia ja sama juttu, ovat olleet kolme peräkkäistä ja pidennettyä viikonloppua luonamme 10. ja 11-vuotiaat jo tosin.
Itse olen raskaana ja en ole päässyt kunnolla lepäämään ja päätimme ettei ens viikonloppuna muksut tule.
Ei ihme jos itkettää; kohtuutonta on se, että mies ajaa ja maksaa kaiketi bensatkin hakiessaan lastansa ja sitten ei vie sinua vaunuostoksille kun maksaa muka niin paljon..
Älä anna miehesi kävellä ylitsesi, nyt juuri kaipaat tukea ja läheisyyttä ja yhdessäoloa enemmän kuin koskaan:-(
Mikäli tilanne jatkuu ja koet voimattomuutta niin ehkä kuitenkin yksin pärjäisit paremmin.
Älä usko miehesi satuja ja tarinoita siitä ettetkö pärjäisi. Aivan varmasti pärjäisit.
Mene vain yksin katsomaan niitä vaunuja niin piristyt:-)
Siis en oikein uskonut silmiäni, joten luin kirjoituksesi kahteen kertaan!!!
KAIKKI lapset pitäisi olla vanhemmille yhtä rakkaita ja arvokkaita. Uusi puoliso pitäisi olla se rakkain. SINÄ tarvitset nyt tukea ja rakkautta, Sinä TARVITSET kohta ne lastenvaunut!
Kehottaisin menemään vaikka vanhempiesi luo pariksi päiväksi jotta saat levättyä. Ajattele mitä kaikki tuo tressi tekee vauvallesi!!!
taas tuesta ja ihanan kannustavista kommenteista!! Juu kyllä mieheni maksaa ne bensakulut lastaan hakiessa ja viedessä, se kai sitten saakin poraamaan..asutaan pienellä paikkakunnalla, tästä se 60km matkaa isompaan kaupunkiin, johon niitä vaunuja olisin halunnut katsomaan, ja nimenomaan minulle lupasi, kun aina kerta toisensa jälkeen perunut, kun ei ole VARAA, tai lapsi ollut meillä, pidennetyt vkoloput ovat nykyään tosi vaikeita ja raskaita mulle, ja edelleenkin olen tosi yksin silloin.
Tekisi mielenikin lähteä vanhempieni tai siskoni luokse mutta kaikki asuvat niin kaukana, ja minulta kielletty nuo yli 3h matkustamiset,saati että itse ajaisin, siksikin tunnen olevani loukussa täällä kotona, ja olemme muuttaneet juuri tänne, en tunne kamalasti ihmisiä, ja täitäkään en ole pystynyt tekemään, joten sekin ulkopuolinen elämä mahdotonta..onneksi on tämä palsta ja puhelin..:)
välillä tuntuu että valitan turhasta, ja olen itsekäs,mutta sattuu niin kovasti vaan, ja ei voi kun itkee,väliin olen täynnä uhoa ja vihaa, ja koitan ajatella muuta ja rauhoittua, nimenomaan vauvan takia!!vauvan takia jaksan olla täällä kotona, mutta välillä haluisi edes jotain pientä piristystä,kuten niinkin pientä kun ne vaunujen katselemiset, ja olisi ihanaa jakaa se mieheni kanssa, yhteinen toivottu lapsi tulossa, olisi kerrankin ihana jakaa tämä tunne kahdestaan, vaikka en haluakkaan syrjäyttää mitenkään tällä mieheni lasta..kun tuntuu että kuullostan juuri siltä välillä.
Olen vain huomannut kuinka mieheni ei ehkä vielä tajua että meille tulossa vauva, ehkä se sitten konkreettisempaa kun vauva tullut ja hänen käsivarsillaan..nyt olemme loputtomiin keskustelleet hänen lapsen sopeutumisesta asiaan, hänen vierailuistaan jne..tuntuu ettei puhuta ja jaeta tunteita tulevan vauvamme suhteen lainkaan, vaikka sanomatta tiedän kuinka hän sitä odottaa ja rakastaa jo..itse iltaisin (varsinkin kun mieheni lapsi meillä), puhelen vauvalle paljon, silittelen masua, ja olen niin onnellinen, ja silloin tuntuu etten ole niin yksin.
sitten tuli niin kurja olo kun vielä sai kuulla kuinka minua elättää, ja mahdollistaa että minulla ja vauvalla katto pään päällä, ei kummiskaan ihan noin ole, vaikka juuri nyt aika tiukilla olenkin, ja joudun pienemmän panoksen laittamaan elämiseemme, toki en kulutakkaan ihan mahdottomia =). minulla vajaa 50km äitiyspolille sairaalaan jossa käyn muutaman kerran kk:ssa, ensi ti esim seuraavan kerran, itse maksan käyntieni bensat sekä poliklinikka maksut aina, silti kehtasi sano että hän auton vakuutuksenkin maksaa, ihan kun minä sitä autoa eniten kuluttasin, en tosiaankaan..kaippa sitten maksan ä-rahasta luonnollisesti asumiskulut omalta osaltani ja maksan tulevan lapsemmekin kulut, ettei pääse sanomaan, ja meneehän hänellä lapseensa satoja euroja kk:ssa,siis exän kanssa olevaan lapseen..en olisi halunnut että tähän mennään, mutta näin kävi.
...miettiä kunnolla asiat ennenku alkaa lasta tekemään. Tottakai miehellä menee olemassa oleva lapsi edelle kaikesta....myös sinusta. En tajua miksi uusioperheeseen aletaan tekemään lapsia kerta se tuntuu olevan niin vaikeaa, ainakin mitä täältä lukee. Itse asustan ns. uusioperheessä mutta älysin kohdata miehen jolla ei ole omia lapsia vaan hänelle riittää minun lapseni. Turhaa sekoittaa ja sotkea nykyisten lasten elämää uusilla koska aina ensimmäisen suhteen lapset tulevat olemaan tärkeämpiä kuin uuden suhteen. Mene itseesi äläkä syytä miestä siitä että haluaa tarjota nykyiselle lapselle kaiken mitä tarvitsee.
Elikkä siis jos sinä saisit lapsia tämän uuden miehesi kanssa, niin eivätkö ne olisi sinulle yhtä rakkaita kuin lapset ekasta liitostasi?
Kunniaksesi täytyy sanoa, että olet todella fiksu, kun olet valinnut lapsettoman miehen!!
Minä ääliö olen aikanani rakastunut mieheen, jolla oli lapsia, joiden äiti sittemmin kuoli.
Minä olisin erittäin tyytyväinen, jos lapset viettäisivät meillä vain pidennettyjä viikonloppuja, eivätkä asuisi 24/7!
osalla mene sitten se lapsi miehen edelle ja miehen aiempien lasten??? ja kyllä ne lapset on kaikki yhtä tärkeitä, tuskin kukaan ajattelee että yksi ja ainoa on rakkain..näin ajattelee se exä, jonka kanssa isä tehnyt tämän lapsen.
kiva että miehelläsi ei ole lapsia, mitä jos hän saakin " tarpeekseen" lapsestasi joku päivä?!ja mitä jos haluaakin niitä omia eikä hänelle riitäkkään enään SINUN lapsesi..onneksi kaikki eivät ajttele noin epäkypsästi, muutenhan suurin osa naisista olisi yksin, ja lapsiluku pienenisi sukupuuttoon..
ja niinpä, miksihän sen miehen täytyy tarjota kaikki tälle lapselle, onhan sillä äitikin!!!mutta niinhän se menee,kuten sinunkin ajatusmaailmasta näkyy, isä elättää exän ja hänen lapset, ja vielä exänkin, jos koittaa hieman rajottaa, niin onkin huono isä,eikä ajattele kun uusia lapsiaan..haloo..mene itse itseesi!!!
hitusen oudolta tuntuu ajattelumaailmasi. Milläköhän perusteel ekan suhteen muksut tärkeempiä kuin toisen??? Ei voi kuin ihmetellä...
"Uusi puoliso pitäisi olla se rakkain" Kyllä se nyt vaan niin on, että ne lapset on niitä RAKKAIMPIA!!! Yhdenkään PUOLISON ei pitäisi IKINÄ olla omaa lasta rakkaampi!!!
taidat olla lapseton JA aivoton!
"KAIKKI lapset pitäisi olla vanhemmille yhtä rakkaita" Mistäs kuvittelet että syntymätön lapsi olisi ko miehellä jotenkin vähemmän tärkeä? Miehet kun vain ajattelevat asioita hieman erillä tavalla kuin naiset ja jos laskettu aika on esim. kahden kk päästä, niin miehen mielestä ei ole mitään kiirettä hankkia vaunuja vielä.
Ei ihme että parisuhteet katkeilee kun noin ajatellaan!
lisäksi en ole miehetön. Miehelläni on kolme lasta, joista hän tunnollisesti maksaa elatusmaksut, lapset vierailevat meillä säännöllisesti jne.
Kuitenkin MINÄ olen se, joka on mieheni vierellä silloin kun hänellä on vaikeaa, minä saatan hänet joku päivä hautaan tai HÄN minut. Meillä on yhteinen koti, ei hänellä lastensa kanssa.
Lasta odottava puoliso pitäisi sillä hetkellä olla ihmiselle se kaikkein tärkein. Jos esim. lapsi sairastuu, lapsi on SILLÄ HETKELLÄ se kaikkein tärkein ( jopa ohi sen uuden puolison ).
Olenko aivoton, kun näin ajattelen? Kertokaapa muut mielipiteenne!
Sinulle aloittaja, voimia ja pidä huolta lapsestasi, ja pidä puoliasi niin huomiosta kuin rahallisestikin. Vaikka miehesi kuinka maksaa elatusmaksuja exälleen, on hänellä velvollisuus maksaa yhtä paljon teidän lapsenne menoja!
ihan rakentavan keskustelun aikaan mieheni kanssa, ja toivon mukaan taas kerran hän ymmärtää ettei kysymys ole pelkästään hormoonihirviöstä, vaan todella tunnen näin ja asia on minussa voimakkaana tällähetkellä.Kiitän todella paljon asiallisita kommenteista sekä tuesta, ja että jaksatte jakaa asiaa kanssani=)
eikä se asian ydin ollut lastenvaunut ja hössöttäminen niinkuin osa ehkä tässä ketjussa ajatteli, kyse minun tunteistani, pelosta. En siis edelleenkään syytä ketään tästä, me vaan koemme asiat erilailla, ja kun niistä puhuu ehkä se saa toisen silmät avautumaan, ja ainakin miheni nyt on tietoinen miltä minusta tuntuu, mitä kaipaan ja mitä tunnen, ja miksi ne vaunut olisivat olleet niin tärkeät tänään ja ovat huomennakin.
nyt jää vaan nähtäväksi hyödyttikö keskustelu mitään, vai jatkuuko sama tunne, ja tilanne, taas katsottava huomiseen ja séuraavaan huomiseen mitä elämä tuo, ja mihin kuljettaa!tulen kertomaan varmasti!!!toivon kaikille voimia!!!kirjotellaan taas..=) aivan varmasti pidän puoliani, sekä masuasukin puolia, olemme loistava tiimi yhdessä..=)
tajuttava varsinkin jos lääkäri sanoo, että sairaalaan voi joutua hetkenä minä hyvänsä, eikö silloin kannattaisi ennekoida ja hankkia ne tavarat ajoissa??tätähä ap kirjoittaja tarkotti, ja ymmäärrän hyvin, näin minäkin tekisin.
ja sinunko mielestä perheessä pitäisi oikein pistää kilpailu pystyyn kuka on KAIKKEIN RAKKAIN.Eiköhän kuule kummiskin kaikki ole kaikille rakkaita, yhtään jotain ylitse muiden nostattamatta, ja totta hemmetissä puolison kuuluu olla ihan yhtä rakas kun lapsienkin, rakkaudellahan lapset tehdään, ja rakkaus pitää liito eheänä, ei ne lapset pelkästään..kysyin mieheltäni juuri asiaa, hän vähän hölmönä vastasi että kaikki ollaan hänelle todellakin yhtä rakkaita, jopa se äidin luona asuva lapsi, ei siis ole kaikkein rakkain, kuten esitettiin..
tylsiksi nykyään. Etkö oikeasti parempaa keksi? Ja eikö sinunkin olisi kannattanut miettiä ennen kun lapsen menit pullauttamaan että kannattaako kun et edes parisuhdetta osannut koossa pitää saati perhettä.
ei ikävä kyllä ollut provo..en viitsisi moisella aiheella provoilla ja aikaani hukata sellaiseen.
En kadu hetkeekään että "Pullautan" tämän lapseni ulos, olen tosi onnellinen, ja kuten sanoin niin on isäkin, mutta ei kai se ole perheen hajottamista jos tuntee surua,murhetta ja epäoik.mukaisuutta parisuhteessa, ja haluaa purkaa sitä näin, sekä saada tukea!!!
en mielestäni ole perhettäni rikkonut, ja teen asioiden eteen jotain ettei se hajoaisi..tämäkin yksi keino pitää perheeni koossa, sillä saan purkaa ajatuksiani..
On itsestään selvää, että PUOLISOT ovat toisilleen tärkeimmät ja rakkaimmat. Mikäli on toisin, on jotain pahasti pielessä. Ts., nainen pitää miestä vain saadakseen pentunsa elätettyä.
Enhän minä sinulle puhunut, vaan tuolle joka kertoi kuinka uusia lapsia ei saa saada ja kuinka heitä ei rakasteta yhtä paljon kuin toisia. Sitä pidin provona, en sinun tekstiäsi! :) Että älä huua!
Olen samaa mieltä, että parisuhde puolison kanssa on se tärkein juttu, hyvä parisuhdehan on hyvä perusta lapsille ja perheelle.
Uusperheessä se ei vaan toimi, eikä varmasti aina ydinperheessäkään.
Saimi Nousiainen kirjoitti aiheesta "puoliso tärkein" kolumnissaan ja sai monta katkerankirpeätä vastausta...
Vastaajien mielestä lapsi on AINA ykkönen, mennen puolison edelle. Jotenkin tuli tunne, että näillä vastaajilla oli se puoliso lähtenyt kytkemään, kun ei ollut saanut enää mitään vaimoltaan, jolle elämässä ei ollut muuta kuin lapset... siitä katkeruus...
Enkä toki tällä kirjoituksella tarkoita, että lapset pitäisi jättää heitteille ja keskittyä vaan puolisonsa hyvinvointiin...
Mutta niin se vaan on, että joku päivä lapset lentävät pesästä, mutta hyvällä tuurilla se puoliso jää vierellesi!!
syvästi anteeksi huutamista,,=) =) ei ollu tarkotus, ainakaan sinulle möykkäröidä=) ja yhdyn mielipteseesi tässä tapauksessa..
Rakkautta on niin monenlaista, ettei niitä kaikkia kai voi laittaa määränsä perusteella järjestykseen? Perheen vanhempien välinen parisuhde ja rakkaus on kaiken perusta, ja se rakkaus on varmasti kaikkein monimuotoisin. Omaan lapseen kohdistuva rakkaus on niin ehdotonta ja suojelevaa, että se tuntuu ehkä meillä äideillä varmaan voimakkaimpana, mutta ei se tarkoita sitä, että se puoliso olisi vähemmän rakas. Ja eikös se niin ole, että se kuka sillä hetkellä eniten tarvitsee, on kaikista tärkein? Olipa se sitten vaikka perheen koira?
kun joku muukin uskaltaa laittaa naisen ja miehen välisen rakkauden etusijalle. Oman mieheni kanssa olemme keskustelleet asiasta paljon ja hän on vähän hölmistyneenä sanonut että rakastaa niitä lapsiaan koska ne ovat biologisia ja olemassa. Minuun hän on yhä RAKASTUNUT ja rakastaa koska olen mikä olen, ei hänellä olisi mitään velvollisuutta olla kanssani,lapsiinsa hänellä on velvollisuuksia.
Ja edelleen, lapsettomanakin , mielestäni raskaana oleva puoliso ansaitsisi kaiken huomion!
sen mitä minä yritin...
noin, Asiat tärkeysjärjestykseen. huomiota ( rakkautta ) saakoon se, kuka sitä sillä hetkellä eniten tarvitsee! Vaikka se koira! Ihanasti sanottu...!
Ei tietenkään lähdetä mitään vaunuja ostamaan kun ei vielä ole vauvaakaan. Turhaa kulutushysteriaa. Ja turha valittaa levon puutteesta, kun olet itse organisoimassa asioita. Jos homma ei suju, katso peiliin!
haluisin ne vaunut ennenkun vauva syntyy, tai itse joudun sairaalaan..siksi hieman ennekoin..anteeksi, ei kyse hysteriasta tosiaankaan, ja toisaalta odotan esikoistani niin hieman ehkä saankin hössöttää..=)
juu jälkiviisas on niin hyvä olla, mistäs minä tiesin että tämä on todellinen tilanne, kun ei ollut sitä vielä joku aika sitten, ja en tosiaankaan syytä uusioperhettä, tai mieheni lasta tästä, lähinnä olen surullinen tilanteesta, ja halusin sitä purkaa, kiukku tällä hetkellä on kaukana, jos tunnetiloista puhutaan..minäkö tulevana äitinä syyllistyn hössötykseen, jos haluan jotain pian syntyvälle lapsellemme, suoraan sanottuna meillä ei ostettu kun 2 potkupukua ja lisäksi on ä-avustus pakkaus..olen ihan varma etten ole poikkeus muihin odottaviin äiteihin, ainut että on minulla on huoli, lapsemme saattaa syntyä hyvinkin jo 2kk:n päästä, meillä on välissä muutto, joten mielestäni en yhtään hätäile vaunujen ym perään, toisaalta saatan minä hetkenä hyvänsä joutua sairaalaan makaamaan synnytykseen saakka, silloin en kykene näitä hankintoja tekemään, ja silloinkin on asiatonta olla jälkiviisas..minä en tässä perheessä organisoi, sanon vaan mielipiteeni jos en jaksa hoitaa viikkokausia mieheni lasta, kun miehenikin käy töissä, tai jos mieheni exä haluaa lapsen meille isyysloman ajaksi tutustumaan sisareensa, kai minullakin on oikeus tutustua omaan lapseeni rauhassa, sekä äityteen ja sen tuomiin muutoksiin.Lapsi on tervetullut kyllä, mutta jos kummiskin ensisijaisena olisi kumminkin edes tässä tilanteessa vauva ja minä sekä jaksaminen ja uusi elämäntilanne..
ja kulutushysteriksiko ninitetään sitä että vauvalle on hankittava ne vaunut, en varmaan siinäkään poikkea muista äideistä, mutta jos odotan ja odotan että joku muu ne vaunut hakee, saan tosiaan odottaa, jonkun ees hieman organisoitava tulevan perheenjäsenemme puolesta, sekä minun oman jaksamiseni puolesta..varmasti on minussakin vikaa, en kiellä, mutta kyllä tangoon tarvitaan aina kaksi..mutta niinkuin sanoin taidan turhasta nyt tuntea pahaa oloa, syyllisyyttähän minun tulisi tuntea ko.asioista ja jaksaa ymmärtää ja hoitaa mieheni lapsi, sekä unohtaa itseni ja vauvani kotonaa, tällöin voisin katsoa peiliin ja todeta että olempa minä hyvä!!!
varmuudenvuoksi etten ITSE ajattele että ensimmäisen suhteen lapset ovat tärkeämpiä kuin nykyisen ja päinvastoin..mielestäni lapset ovat tasavertaisia kaikki, ja yhtä rakkaita vanhemmilleen!!!
nalkissa olet siististi. vauva tulossa ja käytännössä liikkuminenkin rajoitettua... toivottavasti olen väärässä, mutta olet nyt sitten tainnut nähdä miehesi todelliset kasvot. miehesi haluaakin sinun olevan riippuvainen ja sidottu. muuten ei keulisi rahoillaan ja väittäisi ettet ilman häntä pärjää. valitettavasti on väärässä. pärjäät hyvinkin ilman mokomaa. toinen asia on pärjääkö mies ilman sinua tai jotain toista joka hoitaa kodin, edellisen liiton lapset tapaamisten aikana ja vielä ne miehiset tarpeet. järkevä mies suojelisi syntymätöntä lasta, auttaisi ja tukisi sinua. ja veisi sinut katsomaan rattaita niin monta kertaa kun mielenrauhasi ylläpito vaatii. se on ihan normaali tunne haluta laittaa vauvalle kaikki valmiiksi, ja siitä pitäisi myös saada nauttia. ensi hätään, voisiko joku tulla sitten teille kyläilemään jos itse et saa matkustaa? vaikka viikolla jos vkl pyhitetty miehen lapsille.
nämä eivät ole mieheni lopullisen todelliset kasvot, jos näin on, en muuta voi kun jättää ne kasvot ja siirtyä eteenpäin yksin, tai siis kaksin..=) vaikka ei tunnu hyvältä ajatella näin.
olen miettinytkin että tämä nalkissa oleminen ehkä saanut kaiken aikaseksi, ja olenkin koittanut katsoa peiliin, mutta oikeesti, pyydän vähän mutta en saa sitäkään, ja aina saan syyllisen olon että syrjin mieheni lasta, vaikka kuinka olen venynyt, hoidan häntä, asetan rajoja, hoidan hänen terveyttään jne, silti kun pyydän hetken rauhaa meille, olenkin kamala omahyväinen kiukuttelija jolle miehen aiempi lapsi on vain este!!rakastan tuota lasta ja paljon, mutta on minun ajateltava itseänikin ja tulevaa lasta, ja osallistun tällähetkellä lapsen hoitoon ym mad.vähän, lääkärin määräyksestä.Ja tottakai jokainen meistä tietää, ettei voi vain vierestä katsoa, tulee tehtyä kumminkin kaikenmoista ylimäärästä, ja hoidettua lastakin.
ilmoitin miehelleni, etten ole riippuvainen hänen tuloistaan, tai siihen ei kaadu hankintani esikoisellemme, hoitakoot hän nyt lapsensa asiat edel.liitosta ja kuluttakoot mitä tykkää, minä vastaavasti hankin tulevalle, katsotaan auttaako asiaan.En tosiaankaan ole katkera elatusmaksuista ym, mutta siitä ettei oikeesti meillä eikä minulla ole varaa mihinkään,lähinnä siksikään kun kuluttaa lapseensa rahaa aikalailla, ja laskutkin on maksettava, että meillä on katto pään päällä.
olen miettinyt että tämä on myös MINUN koti, minä maksan tätä yhtälailla, hankin ruokaa, maksan nettiliittymää, puhelinlaskut jne, silti tunnen olevani kuin kylässä täällä, toivot.uusi asuntomme ja yhteinen laina saa kodin tuntumaan kodilta.
en ikinä ole kieltänyt mieheni lasta tulemasta tänne, toiseen kotiinsa, mutta muistan kyllä kuinka tämä lapsi meillä viikko kaupalla kun exä sai perheenlisäystä, ja halusivat hieman aikaa, meille tämmöstä ei tarvitse suoda, eikä kahdenkeskistä aikaa, en syytä ketään mtästä tilanteesta, lähinnä itseäni, kun annan tämmöstä tapahtua, miksi en osaa olla luja ja kestää kuin kivi!!!siksi koska mulla on tunteet..
jonku ratkasun "ongelmaasi",olen samaa mieltä kanssasi kun luvin tuota tekstiäsi.voimia sinulle ja positiivisia ajatuksia:)
ja tietää kuka lapsi on tärkein ! Huh heijaa kun syyttelevät toisia, mutta itsessä ei mitään vikaa... ovat oikeita marttyyreita...
Hippulalle toivon kestämistä ja jaksamista. Rauhallinen oleminen vailla mitään pakotteita ja velvollisuuksia on nyt sen tulevan vauvan hyväksi. Senkin jälkeen tarvitsee vielä paljon paljon rauhaa...