Suunnitteleeko kukaan muu itsemurhaa?

Itselläni on keskiarvo reippaasti alempi kuin sun (jotain 8.5 tj.), ja molemmat äidinkielen aineet meni päin peetä.

En silti ajattele mitään itsemurhaa, vaan kohdistan tarmoni jo kevään uusintaa varten.

Ei kannata hautoa tuollaisia negatiivisia asioita. Jos haluat kaikista laudaturit, sitten vain käyt uusimassa ne aineet, joista et saanut laudaturia.

Sinuna olisi onnellinen keskiarvostasi. Olet selvästi tosi lahjakas. Pääset varmasti yliopistoon, vaikka et uusisi yhtään koettasi. Tsemppaat vaan sitä enemmän valintakokeissa.

Tuollainen epäonnistuminen ja kasvojen menetys ei tule kuitattua muulla kuin harakirillä. Ei muuta kuin wakizashi-miekan hankintaan ensi tilassa.

Sitten pääsevät iltalehdet parantamaan levikkiään revittelemällä: "Abiturientti teki harakirin epäonnistuttuaan kirjoituksissa".

Itse olen myös menestynyt lukiossa hyvin, mutta äikkä meni mullakin huonosti. Multa kans odotetaan et kirjotan useamman laudaturin, mutta olen päättänyt että en ala elämään elämääni toisten odotusten ehdoilla.

Ei koulumenestys tee kenestäkään yhtään parempaa tai huonompaa ihmistä. Jos en ole yhtä arvokas vanhemmilleni a:n papeilla kun l:n papereilla, ei vika ole minussa vaan vanhemmissani!

Me eletään vaan kerran, joten ei kannata vaatia iteltä liikaa. Parin vuoden päästä oot jo kerennyt unohtaa miten sun kirjotukset meni. Ota vaan rennosti, nauti elämästä ja tee parhaasi. Kenelläkään ei oo oikeutta oottaa sulta täydellisyyttä!

YO-kirjoitusten tulokset eivät - varsinkaa esim. ero L ja E papereiden välillä - vaikuta paskaakaan kun haetaan jatkokoulutusta. Pääsykoe on se aivain sana.

Älä nyt tommosta jauha.. Ei ne arvosanat loppuelämän kannalta vaikuta mitään! Sitä paitsi tekisit aika ikävän tempun myös muille kuin itsellesi. Nimittäin sukulaiset ja kaverisi jäisivät kaipaamaan.

Mitä sitten edes sait äikästä ja ruotsista? Ootko jo saanut alustavat tulokset!?

Varmasti se masentaa, jos on aina saanu hyviä ja jos ei nyt saa, mutta pettymyksiäkin täytyy kestää, siitä ei pääse yli eikä ympäri!

En nyt ihan tosissani, mutta itseinho on valtavaa. Älä nyt noin raskaasti silti ota, voit aina uusia keväällä, jännitit ehkä liikaa!

Provo!?

Hei! Anna mennä. Itsemurha on suorinta itsekritiikkiä.

Luulin itekin, että mun psykan koe meni surkeasti ja olin ihan maassa sen takia. Olin vain arvioinu väärin, ihan hyvin se oli menny. Ei noista kannata masentua etukäteen, harmittele sitten vasta, kun tiedät. Ja sittenkin voisi miettiä, että kannattaako alkaa murehtia ollenkaan. Mietipä niitä ihmisiä, joilla ei ole edes kyniä kirjoittamiseen. Jotkut yo-kirjoitusten arvosanat (varsinkin: e vai l?) ovat kuitenkin tässä maailmassa ja meidän jokaisen elämässä aika pieni asia. Pelkällä pääsykokeillakin voi päästä yliopistoon, joten ei paperit siinäkään ole kaiken a ja o. Ja jos kaikki odottavat joitakin tiettyjä arvosanoja, niin odottakoon! Ite olen ajatellut, että jos en tällasena, näillä papereilla, jollekin kelpaa niin ei sitten, ei se ole mun ongelma eikä vika! Jotakin on arvomaailmassa tai minäkäsityksessä pielessä, jos arvosanat ja maine on tärkeämpää kuin mikään muu... Ihan totta, ei tuollaisilla ole tosielämässä mitään merkitystä!

vain on, että yliopillaskokeessa mitataan älykkyyttä ei ulkoaoppimistaitoa. Kurssikokeet ovat asiaerikseen ja niistä kympinsaaminen vaatii ainoastaan ulkoapänttämistä. Tällä ei sitten enää pärjätäkään kirjoituksissa, joissa pitää hallita laajempia kokonaisuuksia.