lapsilla on hyvä olla

Teki niin tai näin
aina se on väärin.

lueteltu lapsen kaltoinkohtelusta johtuviksi tuossa linkissä:

"-lapseen on vaikea saada katsekontaktia
-lapsi on poikkeuksellisen arka ja passiivinen
-lapsi on vihamielinen, kiukkuinen, levoton tai pelokas
-lapsi viestittää tai kertoo kaltoinkohtelustaan
-lapsi ei halua lähteä esim. vastaanotolta tai hoitopaikasta
-lapsella on epämääräisiä mustelmia epänormaaleissa paikoissa
-lapsi tekee väistöliikkeitä vanhemman lähestyessä tai hakee turvaa muista aikuisista"

Asperger-lapsen tyypillisimpiä ongelmia ovat sosiaaliset suhteet ja hänelle on vaikeaa ottaa katsekontaktia toiseen ihmiseen. Tämä mainitaan as-syndrooman kohdalla kaikissa testeissä ja aspergeria käsittelevässä kirjallisuudessa!

Jotkut as-lapset ulkoistavat kaikki sosiaaliset ongelmansa toisista johtuviksi, koska heidän taitonsa ainakin ilman terapiaa ei kerta kaikkiaan riitä näkemään konfliktitilanteita tasapuolisesti kaikkien kannalta. On myös aivan tavallista, että lapsen käytöksessä on vain kaksi ääripäätä, syrjään vetäytyminen ja arkuus tai liian rohkea vieraidenkin seuraan hakeutuminen, keskitietä hänen on vaikea löytää.

Mitä vanhempi lapsi on ennen kuin saa asianmukaisen diagnoosin, sitä todennäköisemmin hänelle on saattanut kehittyä mm. uhmakkuushäiriö tai muita ongelmia. Väistämättä siihen liittyy myös kiukkua, vihamielisyyttä ja pahimmillaan lapsi uhmaa kaikkea vanhempien taholta tulevaa kasvatusta, jopa lähtöä hoitopaikasta kotiin. Siihen vain sattuu kuulumaan tosiaan kaiken uhmaaminen, ihan yhtä vaikea on myös lähteä kotoa yhtään mihinkään.

Yleensä as-lapsen aistiyliherkkyydestä johtuu, että liikkuminen tungoksessa tavarataloissa tai liikennevälineissä on hankalaa. Lapsen on vaikea sietää tönimistä, hän saattaa aistia pienenkin kosketuksen kipuna ja on hyvin tottunut tekemään väistöliikkeitä varsinkin vieraiden ihmisten lähestyessä, tutut vanhemmat osaavat yleensä koskea lasta oikealla tavalla.

Varsinkin pienempänä hänellä saattaa esiintyä motorista kömpelyyttä, mistä johtuen mustelmia voi olla myös tavallista enemmän. Esim. lapsi, joka on vilkas, mutta kömpelö liikkeissään, on aivan varmasti mustelmilla joka puolelta ilman, että häntä on kertaakaan lyöty aikuisten taholta.

Jos siis lapsi viedään psykiatrin vastaanotolle, joka ei tunne neurologisia ongelmia, lapsen oireet tulevat tosiaan helposti leimatuiksi huonosta kasvatuksesta johtuviksi. Lastensossuista ja sijareista nyt puhumattakaan, jotka joka tapauksessa syyllistävät lapsen vanhempia kaikesta.

AINOASTAAN TEKEMÄLLÄ tarkan neuropsykiatrisen/psykologisen arvion lapsen kokonaistilanteesta, voidaan päästä oikeille jäljille, mistä todellisuudessa on kyse. Näissä tapauksissa myös jomman kumman lapsen vanhemman suvussa on autismin kirjoon kuuluvia diagnooseja.

Aihe liittyy näköjään myös seuraavaan ketjuun, eikä yhtään tarvitse ihmetellä, että Suomi loistaa näin kyseenalaisessa asiassa, koska harhaan johtavaa tietoa levitellään itsestään selvyytenä myös nettipalstoilla.