Kirjoitan kirjan?

Sieltä saat oivaa kritiikkiä ja kannustusta.
Toivottavasti.
(Tosin saattaa hyvinkin käydä niin, ettei tule yhtään kirjainmerkkiäkään vastaukseksi, sillä kirjailijanalut ovat aika originelleja, hyvinkin tietoisia omista identiteeteistään. Eivät nimittäin ole mitään pöllejä nekään...luulisin. Hyvin kiireisiäkin valmistellessaan niitä projektejaan. Mitä milloinkin.)
Yrittänyttä ei laiteta!
Tsemppiä.

Istuin naisen kuoliaaksi ja lusin siitä kahdeksan vuotta Riksussa.

Jättäisit sen alun muhimaan ja kirjoittaisit muut miettimäsi valmiiksi. Kyllä piilotajunta tekee täitä ja oikeansorttinen alku putkahtaa esille aikanaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla sen alotuksen voi lisätä myöhemmin. Ei tartte jättää tyhjää valkosta paperin alkuun, kuten Päätalon Kallen aikoina.

Hei!
Tuo otsikkoni on esimerkki huonosta alusta - vältä kliseitä ja muita kuluneita lauseita. Maailmankirjallisuuden parhaaksi aluksi on usein väitetty Moby Dickin ensimmäistä lausetta: "My name is Ishmael". Eli yksinkertainen on kaunista.

Itse hioin esikoisromaanini alkua lukemattomia kertoja. Suosittelen aloittamaan ihan ensimmäiseksi mieleen tulevalla höpölöpöllä, joka tapauksessa tulet kirjoittamaan koko tekstin kolmeen, neljään kertaan uudelleen, ja se alku hioutuu kyllä näköiseksesi sitten aikanaan.

Kirjoittamisen iloa, tärkeintä on, että itselläsi on kivaa, kun kehittelet tarinaa eteenpäin. Niin, ja hyvät istumalihakset...

Ostin Kirjamessuilta oppaan: Sana kerrallaan, Johdatus luovaan kirjoittamiseen ( Miisa Jääskeläinen).
Että saas nähdä nyt... ;)

tarinan tulee alkaa luonnollisesti mielenkiintoisesti, jolla herätät lukijan mielenkiinnon ja "koukutat" hänet jatkamaan matkaa sinun kanssasi. eli se on vähän niinkuin viekottelisit lukijan tarttumaan käteesi ja saisit hänet uteliaaksi - pyytämään sinut johdattamaan hänet tälle matkalle - minne tarinasi sitten ikinä viekin. alku on aina juuri ratkaisevin. MUTTA tarinan alkua ei toki ole pakko kirjoittaa ensimmäiseksi. itse kirjoitan useimmiten tarinan alun vasta noin tarinani puolivälin tuntumassa, kun koko tarina on jo lähes hahmottunut mielessäni.

tyhjän tietokoneruudun edessä EI kannata kauaa istuksia, ellei mitään ala tapahtua. Ajattele. Etsi erilaisia vaihtoehtoja. Ulkoile jossakin rauhallisessa paikassa, missä mikään ei häiritse ajatustyötäsi. Pidä jokin muistiinpanoväline mukana! Tämä on kokemuksen tulos: silloin kun idea/ideoita tulee, se/ne tulee/tulevat, ja ne tulevat kuin räntäsade ja sinä olet lapsi, joka yrittää poimia jokaisen lumihiutaleen kielelleen. eli tehtävä mahdoton! silloin on syytä olla muistiinpanoväline käsillä tai ideasateen seasta voi mennä ohitse liian (ärsyttävän) paljon makoisia pätkiä unohduksen unholaan...

jos olet (kuten ymmärsin) ihan ensimmäisen tarinasi kimpussa, suosittelen alkuverryttelyä: kirjoita novelli tai kaksi. se voi olla aluksi ihan arkipäiväinen stoori (useimmiten niillä on taipumus muuttua "kuin itsestään" mielenkiintoisiksi) ja se voi lähteä liikkeelle vaikkapa kaupungilla tai kahvilassa näkemästäsi mielenkiintoisesta henkilöstä tai jostakin jonkun silmiinpistävästä ominaispiirteestä; pelottavasta, hauskasta, erikoisesta, mistä vain. bongaa siis joku henkilö ja keksi hänelle tarina, kuka/mikä hän on miehiään/naisiaan tai tyttöjään/poikiaan.
novelleilla on mielikuvitusta rikastuttava taipumus, joskus niillä on tapana jopa kasvaa romaaniksi.

ja mikä tärkeintä: lue paljon! katso paljon leffoja! varastaminenkaan ei ole täysin kiellettyä, kunhan sen tekee tyylillä - omalla tyylillä, ei plagioiden. tarkastele ihmisiä missä ikinä liikutkin!

onnea matkallesi tarinoiden maahan, maileja on paljon, polut ovat kivisiä, metsät pelottavia, tuulet ja sateet virkistäviä. et voi välttyä itkulta etkä kippurassa nauramiseltakaan. kaikki eivät perille löydä, mutta useimmat jotka eivät, luovuttavat kesken matkan... tsemppiä siis!