Ongelmani on kirjan alku. Miten kirjan alusta saa jännittävän?
Kirjoitan kirjan
Alku...
4682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... itse. Kirjasta tulee täysin massaa, jos kopioit sen muilta tai pyydät joltakin toiselta vastauksia. Kirjaa ei kirjoiteta toisten ideoilla, se on oma hengentuote. Mikä olisi sinusta kiinnostava alku kirjalle? Kirja on silloin tällöin myös ihmisen omakuva.
Otetaanpa kuka hyvänsä kirjailija, otetaanpa nyt vaikkapa tähän Aleksandr Pushkin. Hänellekin kirjoittamiseen innoittajana oli historia, Shakespeare, Byron, jne. Hänkin inspiroitui vanhoista kansansaduista, Shakespearen teksteistä, Byronin runoista, ja teki sitten omansa. Hän ei musertunut kritiikkiin vaan jatkoi omaa tarinaansa, ja hänen merkityksensä venäläiseen kirjallisuuteen oli valtava.
- - -
Kirjoitatpa sitten kirjeen, päiväkirjaa, romaania, runoja, niin siivilöit kirjoituksesi aina elämääsi vasten. Katsot peiliin. Elät, koet.
Keino ymmärtää elämää ja todellisuutta.
Tottakai voit kysellä täällä, että millainen alku kirjaasi. Ja minä voin nyt kysellä, että millainen teksti kirjassasi? Laitappa tänne pari sivua, vaikkapa yksi keskikohdasta ja yksi loppupäästä. Sillä ainakin minua kiinnostaa sittenkin enemmän kirjan teksti kuin alkulauseet. Tosin useimmiten kirjan pari-kolme sivua luettuani teen kyllä päätöksen jatkanko sen lukemista vai etsinkö toisen luettavan.
- - -
Olen joskus kopioinut erilaisia alkuja ja loppuja kirjoista. Kun sitten miettii tarkemmin, niin ei niillä sittenkään ole niin suurta merkitystä. Mielestäni on ihan sama, vaikkapa kaikissa olisi ensimmäisenä lauseena se kliseinen "Oli synkkä ja myrskyinen yö…"
Oikeastaan loppu saattaa olla sittenkin se, jossa kirjailija pystyy mokaamaan enemmän.
Jos Sinulta puuttuu vain alkulauseet, niin pitkälle olet päässyt.
Viimeistelyä vaille.
Kirjoittelehan se kirja valmiiksi!
Aina silloin tälloin koulutan kirjoittajia. Niissä tilaisuuksissa nousee esiin teoksen rakenteeseen liittyviä ongelmia: yleensä rakennetta ei edes ole.
Simppeli keino on vetää paperille jana, siihen poikkiviivoja sen mukaan kuin kertomuksen on tarkoitus edetä. Tuollainen jana kokoaa idean järjelliseksi kirjaksi.
Kovin usein puuha karkaa käsistä vain siksi, että kuvitellaan kirjan syntyvän siten että aloitetaan ensimmäisestä sivusta, ja luotetaan inspiraatioon.
Kannattaa ensin miettiä mitä aikoo kirjoittaa, mitä aikoo sanoa, ja hahmottaa ja jaotella se edellä esittämälläni tavalla.
Kirjoittamisen voi aloittaa vaikka lopusta. Tai keskeltä. Moni kirjoitaja kirjoittaa alun uusiksi useampaankin kertaan, teoksen hahmottuessa.
Onnea hankkellesi.
Pekka
tämä janajuttu on minultakin vielä hallitsematon. Minulle on viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut omien kirjoitusjuttujeni kanssa niin, että alussa minulla on idea ja janakin... NO SITTEN sitä tekstiä alkaa tulemaan sellaista kyytiä, että hohhoijakkaa... eli se n. 30 tai välillä 250 sivua (riippuen mikä juttu se sitten onkaan), jotka olen ajatellut jutun loppujenlopuksi viimeisteltynä olevan... mulla kaikki alkaa hajoomaan, pullistumaan, rönsyilemään...
Ja yhtäkkiä huomaan, että esim. joku scifijuttu ei ole yhtään pätkää sitä mun alkuperäistä kerrassaan briljanttia juttua, vaan siinä onkin ihan jotkut AIVAN OUDOT tyypit hämmentämässä ja viemässä sitä tarinaa eteenpäin. Sitten, kun tuskissani (juu, voi tässä kohdassa sanoa tosiaan tuskissani, vaikka yleensä nautin kirjoittamisesta kaikenkaikkiaan), siis kerätessäni sitä kertakaikkisen silppuisen sekavaa paperipinkkaa, siitä todellakin tulee valmista.
Mutta KUKA sen on kirjoittanut?
Näin mulle käy.
Ja niitä paperipinoja mulla on.
Todella.
eiks ole outoa. Jotenkin, kun kerron jollekin jossain joskus tätä mun kirjoittamistani, niin tuntuu, että kukaan ei ymmärrä.
Siis eiks muille koskaan käy niin, että se alkuperäinen juttu mikä piti olla kertakaikkisen upee ja mahtava,
niin se onkin
outo itsellekin.
Ja senkin voin kertoa, että kun lähetän sitten näitä "valmiita" jonnekin kilpailuun jne., niin toisista ei tule edes kirjettä, että kiitos mielenkiinnostanne/osallistumisestanne.
JA SE VASTA riepookin.
-
Mutta mä olen vasta todellakin alkutaipaleella, ja välillä kirjoitan alun, välillä keskikohdan, välillä lopun (yleensä kuitenkin sen lopun) ensin, ja keskikohtaan sitten kaikenlaisia lisävirityksiä joutuu tosiaan tekeen, kun ne tyypit on tulleet sotkemaan KAIKEN ALKUPERÄISEN.
-
ja silti mä kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan.
On tää kummallista.