on surullista lukea miten kaikki piirtelee kauhukuvia täällä uusperheistä, ja siitä miten joko mies tai nainen ei ota toista huomioon, tai miten eksä piinaa tai lapsi ei tykkää tms.
Olisiko vika itsessä? Olisiko syytä mietiä miten itse voisi suhteesta tehdä paremman.. muuta kuin valittamalla että kun toisen lapset saa enemmän kuin itse tms.. NE ON LAPSIA!! Ne tarvitsee enemmän kuin aikuinen.
Meillä toimiva uusperhe, onnellinen uusperhe. Enkä vaihtaisi tätä mihinkään niistä lapsettomista suhteista mitä olen elämäni aikana olen kokenut.
Jaksamista kaikille. Puhumalla, ymmärtämällä ja joustamalla kaikesta selvitään (huom! tämä myös miehille)
Olisiko vika itsessä? Olisiko syytä mietiä miten itse voisi suhteesta tehdä paremman.. muuta kuin valittamalla että kun toisen lapset saa enemmän kuin itse tms.. NE ON LAPSIA!! Ne tarvitsee enemmän kuin aikuinen.
Meillä toimiva uusperhe, onnellinen uusperhe. Enkä vaihtaisi tätä mihinkään niistä lapsettomista suhteista mitä olen elämäni aikana olen kokenut.
Jaksamista kaikille. Puhumalla, ymmärtämällä ja joustamalla kaikesta selvitään (huom! tämä myös miehille)
Vastaukset 6
Vanhimmat
että jokaisen joka haukkuu sitä exää, nyksää toisen lapsia, puolisoa jne. tulisi hiukan vilkaista peiliin. Sitä vikaa kun voi olla myös itsessä!
että eiköhän se joka suhteessa ole kulmakivensä,oli lapsia tai ei, oli nyksiä ja eksiä, ja niitäkin asioita puramme ja olemme surullisia, ei se tarkoita automaattisesti että kun uusioperhe että asiat siksi huonosti, samanlailla näitä juttuja on purettu parisuhdepalstoilla, erona ettei välttämättä ole lapsia..itse en ainakaan uusioperheissä lähtisi syyttämään sitä syyksi hankaluuksiin..
itsekkin onnellisessa uusioperheessä asun, ja myönnän että väliin ärsyttää mies, väliin hänen lapset, välillä omat ja exä, välillä ihan oma peilikuvakin..ihan tyypillistä parisuhteessa=)
joku ongelma on jokaisella ja usein se meillä uusperheellisillä liittyy tähän sopeutumiseen toisen lapsiin ja kaikkiin näihin järjestelyihin. Itselleni tuottaa välillä ihan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia hyväksyä, että joku muu määrää elämänkulun ainakin joka toinen viikonloppu. Haasteellinen tehtävä se oli lapsettomalle (meillä tosin jo yhteinenkin lapsi). Liian hyväähän elämä olisikin jos ei tätä ongelmaa olisi, kaikki muu onkin ihan mallillaan.
Luulen että näitä uusperheitä perustetaan vähän liian aikaisin eron jälkeen. Ainakin lastenvalvoja sanoi minulle näin, kun exän kanssa alkoi tulla kaikenlaisia ongelmia (lapsemme ei saa vierailla isänsä luona, elatusmaksuja pitäisi alentaa ym) heti kun hän laittoi hynttyyt yhteen naisen kanssa, jolla oli jo lapsia ja heti heille tuli jo yhteinenkin. Kuulemma lapset eivät ehdi tähän vauhtiin mukaan, sanoi lastenvalvoja.
Vasta eronneen pitäisi selvittää ensin oma eronsa ja toisen osapuolen pitäisi miettiä hyvin tarkkaan etukäteen, onko hänestä uusperheessä eläjäksi. Oman kokemukseni mukaan näyttäisi siltä, että naisen mielestä miehen pitäisi luopua omista lapsistaan siinä vaiheessa, kun perustetaan uusi perhe. "Entiset" lapset ovat riesa. Nyxä vaatii huomiota, jota ei luonnollisesti voi saada samalla tavalla kuin lapsettomalta mieheltä. Tämä on tietenkin yleistys, ja uskon, että järkeviä ja kypsiä uusperheen perustajiakin on olemassa.
Itsellä myös toimiva onnellinen parisuhde uusperheessä, mutta valitettavasti itse ei voi vaikuttaa joka asiaan vaikka katsoisi peiliinkin monta kertaa.
"Puhumalla, ymmärtämällä ja joustamalla kaikesta selvitään"
Meidän perheessä asia toimii noin, mutta kerro toi mun exällä, kun viisautena tänne laitoit. Ei asiat aina ole niin yksioikoisia.
Anteeksi, mutta kirjoituksestasi "paistaa" naivius
suhde ja mieheni lapsi meillä lähes puolet kk:sta, mutta silti ei aina jaksa venyä,joustaa ja ymmärtää exän puolen touhuja..
mieheni ja exä eivä´t ole seurustelleet päivääkään, eikä asuneet yhdessä, tämä lapsi ei siis kärsi ns.erosta, ja hänelle ollut aina selvää että hänellä 2 kotia..minut on lapsi ottanut vastaan hyvin rakastan mieheni lasta ja hoidan häntä kun omaani, ja olemme perhe.
mutta exän on pakko todistella omaa läsnäoloaan kaikenaikaa, ja haluaa todellakin omalla kätöksellään ilmeisesti tuhota suhteemme, ja viedä minut lapsen elämästä pois,ei ajattele yhtään ettei lapsi välttämättä reagoi siihen yhtä riemulla kun exä.minä henk.kohtasesti en ole puuttunut exän elämään ja tapoihin, vaikka varmasti saisin sillä vaikka mitä aikaan, mitä se minua hyödyttää.Hän taas soittelee päivässä useita kertoja " lapsen asioissa", no eihän tuossakaan muuten mitään pahaa, mutta esim.eilen illalla soitti 4 kertaa, mieheni jo sanoi etteikö näitä asioita voida kerralla puhua, ei se meidän yhdessäoloa haitannut, vaikka ehkä tätä halusikin..haluaa että lapsi on meillä joka vkoloppu to-ma, emme ole suostuneet tähän, ja nyt on niiiin huono isä ja MINUN vika, on minunkin mielestä' kohtuutonta että kaikki vkoloput olisi meillä, jo senkin takia että matkaa meidän välillä on 100km, onhan se hullua lapsen kannalta roudata tätä väliä joka to ja ma,muutaman pvän välein, ja tottakai meilläkin vkoloppusin saattaisi olla omia menoja, jotka nyt suunniteltu silloin kun lapsi äidillään, kun kummatkin olemme vkot töissä.sitten pitäisi hankkia hoitopaikka lapselle ma ja pe päiviksi vkossa, äiti ei käy töissä joten ei ymmärrä tätä..ehdotimme että jos lapsi olisi vkon meillä vkon äidillään, ei käy..exän mies vkot töissä toisella paikkakunnalla, joten ymmärrän että vkoloput haluisivat olla kahden, mutta sama oikeus kai meilläkin välillä?
exä sai kuulla että olemme lähdössä sukulaisiini toiselle paikkakunnalle vkolopuksi jolloin lapsi ei ole meillä, tämä vierailu vielä edessäpäin, nyt on show kun juuri tänä vkoloppuna on exällä sitä ja tätä yhtäkkiä ja lapsen PITÄÄ päästä meille..ei ollut ennen kun tiesi meidän OMASTA menosta..kaikki siis yrittää sabotoida meiltä kahdelta, ja hassuinta kun käyttää lastaan siinä välikappaleena..
tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ei aika riitä, mutta sanon vaan että tässä ei auta venyä ja paukkua, ei puhua, kuunnelle eikä joustaa..ainut kenen kanssa tähän pystyn on mieheni ja siksi suhteemme toimii..eli en voi syyttää uusioperhettä ja mieheni lasta kun voin exän takia pahoin, ja koitan ymmärtää, vaikken aina sitä voi..mutta tämä meidän tarina, enkä tiiä ees kuuluko tähän,mutta pulppus ulos vaan,,