Sanokaa että pentuni on ihan normaali! Meidän pikku poika on nyt 10 viikkoa vanha ja aivan hurjapää...tuntuu ettei mikään mene perille. Se puree koko ajan kaikkea jopa itseään jos ei muuta satu olemaan lähettyvillä. Kaikkea olen kokeillut..sumutuspullosta ei mitään apua, pentu vain innostuu enemmän. sana "EI" kyllä osataan...noin kymmenen sekuntia ja meno jatkuu samana. Pennulla on luita ja leluja ja virikkeita yllinkyllin, mutta kaikki kielletty on paljon parempaa. Alkaa jo pikku hiljaa keinot loppumaan...Joten olkaa niin kilttejä ja sanokaa että tämä on ihan normaalia ja vielä joskus saan koulutettua koirastani tottelevaisen ystävän!
Pääpipi pentu?
Helinä
14972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minkähän rotunen koira on kysymyksessä?
minun kääpiö snautseri oli aika hulvaton nuorena ei paljon kiltteys auttanut pari kertaa korotin kunnolla ääntäni ja niska villoista kyytiä niin pikkuhiljaa rupes auttamaan,muista että liika lelumäärä on myös huonosta (oma kokemus)annoin kääpiösnautserilleni yhden lelun ja yhden luun leikki niillä mieluummin kun oli monta lelua ei oikein pitänyt niistä mistään ja laita lämmintä päälle ja lähde pitkälle kävelylle niin saa energiaa tuhlattua.moni sanoo että el liian nuorena pitkiä lenkkejä mutta kävin omani kanssa jopa kymmenen kilometrin lenkkejä niin rupes tihutyöt loppumaan asia on tietenkin aina koirakohtainen
Hauveli vauveli on sekarotuinen (kääpiökokoinen). Voikun voisimmekin käydä ulkona pitkillä lenkeillä, mutta kun tämä meidän herra ei tykkää ollenkaan olla tuolla ulkona pakkasessa. Heti kun otan hihnan esiin alkaa tärinä. Pennulla on pitkähkö turkki ja eihän se voi muutamassa minuutissa paleltua, mutta kun se on niin valtaisan hyvä näyttelemään. Kaikki mummot kerääntyy sen ympärille voivottelemaan, että ompas sillä nyt kylmä ja pitäisiköhän se viedä sisälle. Pitävät minua eläinrääkkääjänä. Olen yritäänyt olla välittämättä, mutta on se kieltämättä aika kiusallista yrittää selittää etta ollaan tässä vasta minuutti oltu ulkona ja että pentu vain näyttelee...On se ovela tämä meidän pikku-ukko...
Huutamista olen pyrkinyt välttämään. korotan ääntäni mutten huuda. Niskavilla-ote saa pennun ravaamaan ympäri taloa ja samalla haukkumaan ja ärisemään (leikkisästi). On se kyllä aika sissi...
Leluina on yksi pallo, yksi nalle, sukka, vessapaperirullia(joiden sisässä makupaloja) ja kaksi pentujen puruluuta.Leikimme paljon, mutta se ei ole oikeen meidän kannalata mukavaa kun pentu puree käsiä minkä kerkeää...Mitäköhän sitä sitten kokeilisi?
jotkut pennut vain ovat aivan täysiä riiviöitä, eivät usko mitään, eivät kuuntele, eivätkä edes väsy millään.. Eiköhän se pari vuoden päästä helpota, heh ;)
Jos koira puree käsiä leikkiessä, leikki pitää heti lopettaa ja pennulle ärähtää, pennun riekkumiseen ei kannata kiinnittää huomiota. Menet vaikka rauhassa istumaan, etkä välitä yhtään siitä mitä koira tekee. Jos se kuitenkin roikkuu lahkeessa tai vastaavaa, niin ota se oikein tiukasti syliisi. Pidä sitä paikoillaan kunnes se rauhoittuu, meni siihen kuinka kauan tahansa. Sitten laske se alas ja anna sille jotain pientä syötävää, se rauhoittaa koiraa.
Villiintyneen koiran voi myös sulkea lyhyeksi aikaa eteiseen, eli eristää sen laumasta.
Jos pennulla on tapana villiintyä leikkiessä, ei kannata leikkiä paljonkaan saalisleikkejä (pallon heittely, köyden repiminen tms) vaan nimenomaan tehdä namikätköjä, piilottaa koiran lelut yms. namin voi laittaa kahvikupin alle, tai piilottaa niitä ympäri kämppää (pikkuhiljaa vaikeuttaen)
Myös aktivointipallo tai kong-lelu voisi olla hyvä hankinta. Kongi pomppii villisti, mutta sen voi myös tunkea täyteen herkkuja ja lämmittää mikrossa (juusto sulaa ja tukkii aukon) jotta koira saa järsiä sitä.
Tuli mieleen tuosta pentusi tärisemisestä ulkona ja jo remmin nähdessään että jospa pentu pelkää.
Olisi hyvä jos voisit opettaa pentua ulkona olemiseen ilman remmiä, ehkä vain panta kaulassa (jos on siihen jo tottunut) ja harjoittelisit sisälläkin pieniä hetkiä remmissä oloa.
Eli piha on suuri ja avara pienen pennun mielestä ja kun sen joutuu kokemaan remmiin käytettynä, pentu pelkää ja kokee sen ahdistavana.
Meillä pentu pienempänä pelkäsi kaikkia vieraita ihmisiä ja koiria. Alkoi pomppimaan päin minua ja tärisemään suunnattomasti, tekee sitä joskus vieläkin. Opeteltiin pelottavissa tilanteissa selviytymistä sillä että ensin alkuun kyykistyin vierelleen ja toin sillä tavoin turvaa, nyt riittää pennun pelätessä kun menen vierelle seisomaan.
Muuten tuo riehuminen kuulostaa ihan normaalilta, meillä se on onneksi vähentynyt, tosin juuri iltaisin toisinaan tulee koirasta täysin kaheli. Ei usko mitään ja näykkii meidän ihmisten kädet verille, menee sohvalle vaikka kielletään, ottaa tavaroita joita ei saa,ei pysy omassa pihassa kun käydään pissalla jne.
Lopulta rauhottuu kuitenkin.. syliin ottaminen ja "pakolla" rauhoittaminen on meillä auttanut myös, tosin enää ei koiraa oteta niin vaan syliin kuin nuorempana.
Kärsivällisyyttä siis koirasi kanssa, kyllä se aikanaan siitä tokenee.. tosin joillakin sekopäiset hetket jatkuvat läpi elämän.. onneksi vain hetkittäisinä.
Meillä on täys aktiivi 9 kk iköinen neitonen. Välillä alkaa ideat loppumaan sen aktivoimiseksi. Mikä on kong-lelu?
pennulle aivojumppaa esim. laita mehupulloon raksuja ja pieni reikä mistä juuri mahtuu pari ulos, kun sitä kierittää. Sit voisit opettaa koiralle lelun piilottamis leikin.
Käy piilottamassa koiran lempilelu toiseen huoneeseen ja pyydä etsimään ym.temppuja.
Opeta myös pennulle elekieltä.
Eli ole kauhean surkean näköinen äläkä ole huomaavinasi pentua, kun tämä tekee jotakin ei toivottua ja sitten, kun pentu tekee oikein ole kuin normaalisti olet.
Hanki pennullesi joku koira kaveri jota te tapaatte, vaikka säännöllisesti ulkona ja josta pentusi tykkää niin eiköhän palelunäytökset unohdu, kun pääsee peuhaamaan kaverin kanssa.
Koira vaikuttaa ihan normaalilta koiranpennulta. Kun ulkona ei voi mellastaa niin sisällä täytyy sitten riehua.
Riehuminen yltyy useimmiten illalla kun pitäisi mennä nukkumaan. Pentu saattaa olla hieman yliväsynyt joka ilmenee sitten riehumisena.
Ota koira syliin ja pidä sitä kiinni kunnes rauhoittuu. Odota kunnes nukahtaa ja päästä sitten irti.
http://www.kolumbus.fi/haukkuhelppari/
Kiitos kaikille vinkeistä, niitä on kyllä jo kokeiltu mutta ehkä pitää vain jatkaa yrittämistä. :)
Pennussa on myös yksi toinenkin hauska piirre; se ei pidä silittämisestä/rapsuttelusta. Sylissäkään se ei viihdy kuin hetken ja sitten taas omiin puuhiin. Olisi ihana joskus lievittää omaa sressia ihan vain silittelemällä pennun pehmoista turkkia mutta ei ole ainakaan tähän mennessä onnistunut. Onko teillä tähän mitään neuvoja?
Huh! Onpa huojentavaa kuulla, että muillakin on samoja ongelmia. Meidän 12 viikkoinen poika on ihan riiviö. Roikkuu puntissa, puree kädet verille, syö kenkiä ja kalusteita... Väsyneenä ja rauhallisena se on taas maailman ihanin haukku! Ongelma on se, ettei kiellot tepsi. Ei -sana ei toimi, ei äänen korottaminen, etikkasuihku ilmaan ja vesisuihku on kuin leikkiinkutsu. Keinot on siis vähissä täälläkin. Pitänee kokeilla tuota lenkkeilyä. Jospa siitä olisi apua meilläkin.
eläinlääkäri antoi yhden hyvän neuvon joka on tehonnut kohtalaisella menestyksellä.. eli niskasta kiinni ja pieni ravistus (aivan kuten emäkin pennuilleen tekee kun eivät tottele), siis kun ei sana yksin ei tehoa.. tai jos koira uhmaa käskyjä kerta toisensa jälkeen niin pentu selälleen ja näin alistamalla näytetään kumpi on kumpi. Vasta rauhoituttuaan koira päästetään irti. Melkoista sätkimistä se alkuun koiran taholta on kun selälleen joutuu mutta ajan kanssa oppii että kun ei tottele niin joutuu selälleen ja se on koiran mielestä epämiellyttävää.. kun vielä samaan aikaan toruu sitä
Koiranpennut ovat joskus rodusta riippuen ärhäkämpiä. Minun tiibetinterrierini oli pentuna myös mahdoton. Lahkeestarepimistä ja käsien puremista ei tule sallia, vaan joka kerran määrätietoisesti esim. sanoa terävästi EI ja ottaa koiraa poskien sivulta tiukasti kiinni ja torua ja tuijottaa herkeämättä silmiin. Voit myös ravistella niskasta vaikka pentu hiukan kiljuisikin. Kokeile myös selättämistä; kaada pentu selälleen ja pidä aloillaan niin kauan kunnes rauhoittuu. Vesisuihkusta ei juurikaan ole ollut apua, mutta esim. pikkupennulle voi kevyt luunappi kuonoon tehota tai käärityllä sanomalehdellä lätkäisy. Näitä kuitenkin tulee käyttää rajoitetusti (saattavat liikaa käytettyinä aiheuttaa lisävastustusta yksilöstä riippuen) ja tärkeämpää on näyttää pennulle, että sinä olet pomo. Jotta pentu väsyisi, voit opettaa sille jotain helppoja käskyjä esim. istu jne tai namien etsimistä huoneesta; näin pentu oppii pitämään sinua johtajana ja odottaa innolla mitä kivaa seuraavaksi keksitte tehdä yhdessä. Myös hoitotoimenpiteiden harjoittelu pöydän päällä (pidä huoli ettei pentu putoa!), kampaus, hampaiden katsominen voi olla hauskaa ja sillä tavoin pentu oppii usein nauttimaan huomiosta ja silittelystä. Aina ei tarvitse harjata, voit käsilläsi käydä koiran läpi ystävällisesti ja huomaat pian koirasi nauttivan. Kävelyllä ollessa kannattaa puhella koiralle hiljaisella äänellä, silloin pentu ehkä oppii kuuntelemaan sinua ja saattaa oppia paremmin kävelemään hihnassa. Hampaidenvaihdon jälkeen n. 6kk iässä pureminen ja riehuminen yleensä vähenee itsestään.
Nyt on korkea aika alkaa opettaa pennulle tapoja. Muuten se myöhemmin myllyttää sinua mielin määrin. Kun se tekee jotain laitonta (syö sohvan toppauksia tms), istuta se eteesi, vaikka niskavilloista hellästi kiinni pitäen. Napita suoraan silmiin, napauta kevyt luunappi kuonolle ja sano topakasti sen nimi ja EI. Älä missään tapauksessa hymyile. Huomaa, että koira on saatava kiinni itse teossa. Jälkikäteen se ei ymmärrä, mistä sitä torutaan.
Rajat täytyy heti kättelyssä tehdä selviksi. Toisaalta vaikuttaa siltä, että pennullasi on tekemisen puutetta. Vie vaan sitä ulos, jos se on rokotuksensa jo saanut. Viis mummoista; koiraihmiset kyllä ymmärtävät. Sisällä voit leikkiä sen kanssa vaikka koirankeksien (murra ne pienemmiksi, ettei pentuparka liho) piilotusleikkiä: Missä nami? Ohjailet vähän eleilläsi, mistä maton kulman alta namu saattaa löytyä ja kiittelet sitten kauheasti, kun se löytää sen. Ennen piilottamista annat koiran haistella etsittävää namua ja katsot, ettei se näe piilottamistasi. Kun haluat lopettaa leikin, sanot pennulle topakasti 'leikki loppu'. Etkä enää mitenkään noteeraa, vaikka se yrittäisi jatkaa sitä.
Ja vieraile lähikirjastossasi. Turha ostaa kalliita koiraoppaita, kun ne on lainattavissakin. Jos omasta kotikirjastostasi ei löydy, tilaa maksutta naapurikaupungin kirjastosta.
Otaksun siis, että kyseessä on ensimmäinen koirasi. Tulet vielä törmäämään asioihin, kuten miten ohittaa toinen koira sitä lainkaan noteeraamatta, miten hiljentää koira, jos se saa yltiöpäisen haukkukohtauksen, miten olla haistelematta jokaista vastaantulijaa (joka saattaa vieläpä pelätä)...
Paljon on hyviä neuvoja tullut! Mutta kertokaa nyt ihmeessä minkä on se kongo-lelu?
Yksi oikein hyvä opas-kirja on Tuire Kaimio:pennun kasvatus.Eli onnea kaikille pennun omistajille ja hermoja!
Usko tai älä, kaikkea noita mainitsemiasi keinoja on jo käytetty. Pennun suonissa virtaa niin paljon anarkiaa, että se ei noista niskavilloista nostamisista paljon välitä. Olen ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien todella tarkka rajojen kanssa ja kieltäminen alkoi heti, mutta silti pennun on vaikea hyväksyä asemansa. Olen lukenut kymmeniä koirakirjoja ja kaikissa kerrotaan miten koira oppii tottelemaa, entä jos koira ei opikkaan? Voihan koirallakin kai olla keskittymishäiriö, kuten ihmisellakin?
Pentu on nyt 10vko, joten sillä on rokotus vasta parin viikon kuluttua. Ulkona kuitenkin olemme käyneet, mutta vieraiden koirien kanssa en anna paljoa haistella. Ja toisaalta, pentu ei edes ole hirveän kiinnostunut jäämään haistelemaan. Että semmoisia tapoja meillä...