Onhan sanomattakin selvää, että me olemme siinä iässä jossa on jo hiukan varaakin..? Vai?
Mutta haluatko kaiken lapsillesi, jotka saavat osan asioista helpommalla kuin me silloin..
Uskalletaako me nyt jo ottaa rennosti ja nauttia elämästä ja jos on vielä ihana puolisokin jonka kanssa ollaan taivallettu, niin miksi emme nyt jos koskaan satsaisi toisiimme!!
Tietysti unohtamatta lapsiammekkaan, mutts,, life, is life!!!
Mutta haluatko kaiken lapsillesi, jotka saavat osan asioista helpommalla kuin me silloin..
Uskalletaako me nyt jo ottaa rennosti ja nauttia elämästä ja jos on vielä ihana puolisokin jonka kanssa ollaan taivallettu, niin miksi emme nyt jos koskaan satsaisi toisiimme!!
Tietysti unohtamatta lapsiammekkaan, mutts,, life, is life!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet sitä mieltä,,,,voisin vastaa ihen mitä vaan.,,,..,.
tässä jo satsata itseensäkin. Mutta miten? Kun on koko ikänsä saanut taistella leivästä ja katosta pään päälle, ei ole energia muuhun riittänyt. Nyt olis tilaisuus ja ehkä varaakin, mutta miten? Ei ole edes sitä kaveria löytynyt, jolta kysyisi.
Juuri kävin kaukomatkalla tuhlaamassa noin 3300 EUvostoliiton rahaa. Ripulin ja flunssan sain, kerran vain ryöstettiinkin ja vähän muuten huijattiin eli lienee normaalien kuvioitten mukaista. Pari uutta tuttua tuli, aika näyttää haluavatko vastaisuudessakin tuntea vai oliko vieraskoreutta. Kaveria ei löytynyt, tietenkään, kuten ei muualtakaan.
ei kai ole kovin vaikea löytää - uskoisin...
Tulipa mieleen kuinka yksinäisiä mekin tämän ikäiset vielä olemme, ja avuttomiakin?
Onkohan meiltä hävinneet sosiaaliset taidot, emme ole tainneet muistaa hoitaa ystävyyssuhteitamme :(
ps. en syytä ketään - totean vain.
odotimme sitä aikaa milloin jäämme kahden. Nauttisimme yhdessä olosta ja huolettomasta elämästä. Toisin kävi. Jäin leskeksi.
Mihin nyt käyttäisin liikenevät vähät rahani, kuin lapsiini ja heidän perheittensä hyväksi.
Nauttikaa toisistanne niin kauan kuin voitte!
En ole katkera, mutta.....
Samoon kävi mulle, Täs ny käppäälen yksinäni ja lämmitän toissapäiväästä kaalisoppaa iltaruuakseni, tierät ny miesten kokkaamiset, mitä ne on, varsinkin yksineläjillä. Onhan täs omat hyvätkin puolesa, saa mennä ja tulla ku ittelle parhaaten passaa. Mitään sen kummempia tulevaisuuren suunnitelmia ei ny kuitenkaan oo. Jos löyrän sellaasen mukavan likan niin voishan sitä laittaa pään permehen. Kyllä pieni ja varhaanen Tiitu-kanikin on kaveri ihan parhaasta päästä. Tukkii ittesä mun selijän ja tämän tuolin selekänojan välihin kun täs iltaasin kirijoottelen. Se on sellaanen kamalan utelias ja tukkii heti jokapaikkahan. Välihin ku väsyy nukkuu mun sylihin, joskus nukutahan yhyres lukulampun alla pitkän päivän päätteheksi. Noustaan molemmat aamuusin jo viimestään viiren aikoohin, aloottelemahan uutta päivää. Kyllä elämä on kaikkinensa kuitenkin aika onnellista ja mukavaa ja onhan se toivo aina huomises.
vain paranee lämmittäessä. On piristävää lukea
kirjoituksiasi Akaton mies, vaikka joskus ne
itkettävätkin, osaat sanoa asiat niin kauniisti.
Toivon, että se mukava likka tulee elämääsi pian.
Pitää huolta Sinusta ja Tiitusta.
Jaksamisia teille molemmille!
polokassee etelän maalikylhin,ni on kumma jos ei löyvy virikheitä,"heitä" tuota.Välillä on niin rennosti otettu,että ei meinaa ojasta ylös päästä.
Minen oo koskhan vielä puolisova tarvinu,jos oon rennosti" ottanu".;))