Mitä mieltä olette, hyvät tulevat kolleegat, vanhoista (n.40v.) sh-opiskelijoista? Moni ikäiseni ja nuorempikin sairaanhoitaja on paiskinut töitä jo toistakymmentä vuotta. Työharjoittelussa on tullut vastaan tilanteita, joissa tuntuu siltä, että vanhalta opiskelijalta(opiskelu- ja työtaustasta riippumatta) odotetaan enemmän osaamista kuin nuorelta opiskelijalta, vaikka tietoa sairaalasta työympäristönä on luultavasti yhtä vähän kuin nuoremmallakin opiskelijalla. Tuntuu siltä, että joutuu perustelemaan kokemattomuuttaan jotenkin.
Meitä alanvaihtajia on kuitenkin nykyään varmasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten?
Meitä alanvaihtajia on kuitenkin nykyään varmasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä odotetaanko hoitoalan tietämystä/osaamista yhtään sen enempi, mutta luultavasti vuorovaikutustaitojen ja työelämäkäyttäytymisen (itseohjautuvuus, aktiivisuus, vastuullisuus ym.) hallitsemista kylläkin.
Kiitettävästi olette kyllä näissä asioissa useita nuorisoasteen kollegoitanne edellä, itselläni on pääosin positiivisia kokemuksia aikuisopiskelijoista/alanvaihtajista. Tyypillisesti ennemminkin vähättelette osaamistanne (olette oikeaan osaamiseenne nähden turhan vaatimattomia), joten ehkä senkin vuoksi ohjaajat yrittävät niitä tietoja ja taitoja sieltä esille kaivaa.
"Aikuisella" on usein myös parempi valmius pohtia tekemisiään ja toimintatapojaan, kuin parkymppisellä nuorella - hyvä ohjaaja huomaa tämän ja tiiviimpien ohjauskeskustelujen avulla yrittää antaa opiskelijalle parhaan mahdollisen hyödyn harjoittelujaksosta.
Alanvaihtaja on yleensä motivoitunut opiskelija, jota on ilo ohjata. Opiskelun ja työn iloa sinulle!
juuri tuota tarkoitinkin, itseohjautuvuutta, aktiivisuutta ja vastuullisuutta. Sitä meiltä vanhemmilta opiskelijoilta odotetaan, joskus vain näin noviisina tuntuu, kun varsinaiset hoitotyön käytännön taidot ovat vielä hakusessa, että tuota aktiivisuutta ja vastuullisuutta on hankala lähteä toteuttamaan sen kummemmin kuin nuorenkaan opiskelijan. Juuri siinä suhteessa toivoisin ohjaajilta, että ensimmäisissä työharjoitteluissa olisivat sekä vanhat että nuoret opiskelijat samalla viivalla.
Täytyy vain onnitella niitä opiskelijoita, jotka ovat juuri teidän ohjauksenne saaneet, sillä vastaavanlaista keskustelua olisin kaivannut myös omalta ohjaajaltani. Tämä osio jäi minun ohjauksessani puuttumaan kokonaan, ja ajattelin ensin sen johtuvan iästäni:),mutta kyllähän puutteellinen ohjaukseni johtui ennemminkin huonosti organisoidusta työstä ja vajaasta henkilökunnasta potilasmäärään nähden.Harmi, motivaatio oli kohdallaan, ja on edelleenkin, vastoinkäymisistä huolimatta.
Työn iloa teillekin!
Itse valmistuin opistotasolta sairaanhoitajaksi 22-vuotiaana. Ollessani 26-vuotias, olin ollut työelämässä jo 5 vuotta. Sitten työpaikkaani tuli uusi työntekijä, joka oli 40 vanha, mutta ollut työelämässä vasta puoli vuotta. Menin potilaan luokse ja tämä vaati "kokeneempaa" hoitajaa ja tämä uusi kolleegani tuli potilaan omahoitajaksi. Ikää siis arvostetaan sairaaloissa potilaiden taholta, myös elämänkokemus usein pehmentää. (Muu kokemus tulee ajan kanssa, eikä se otsassa lue! Niinpä niin)