On sulle määrännyt.
Tuli mieleen Veikko Lavin laulun sanat.
Ihan noinvaan yks kas.
Kohtalo sanana jo tuntuu minusta erikoiselta.
Uskotko yleensä kohtaloon.
Onko sellainen meille jokaiselle etukäteen määrätty.
Kenen toimesta.
Jos minä vaikka ajan kolarin kohtaloko sen määräsi.
Tai eukko lojautti kuonoon saiko kohtalo senkin aikaiseksi.
Tai kondomi petti kesken kaiken eikö ollut tuotevika,vaan kohtalon sanelema juttu.
Kohtaloko aiheutti etten saanut vierasta.
Kohtaloko käski minun tehdä tämän jutun.
Ohan tässä jo aluksi miettimistä.:)))
Tuli mieleen Veikko Lavin laulun sanat.
Ihan noinvaan yks kas.
Kohtalo sanana jo tuntuu minusta erikoiselta.
Uskotko yleensä kohtaloon.
Onko sellainen meille jokaiselle etukäteen määrätty.
Kenen toimesta.
Jos minä vaikka ajan kolarin kohtaloko sen määräsi.
Tai eukko lojautti kuonoon saiko kohtalo senkin aikaiseksi.
Tai kondomi petti kesken kaiken eikö ollut tuotevika,vaan kohtalon sanelema juttu.
Kohtaloko aiheutti etten saanut vierasta.
Kohtaloko käski minun tehdä tämän jutun.
Ohan tässä jo aluksi miettimistä.:)))
Vastaukset 35
Vanhimmat
kuvaan, kun Sinulle, minulle..hänelle
tapahtuu jotain ja jos tapahtuma on jollain tapaa
epätyydyttävä, mutta et mahda sille mitään
siis et ole voinut ennakoida
tai voi se olla mukavuudenhaluakin, tai kyvyttömyyttä nähdä asiayhteyksiä, taikka sitä loogista ajattelukykyä ei yksinkertaisesti ole
monestihan ikävistä asioista säästyy, kun murehtii ja märehtii ennakkoon, tekee suunnitelmia ja harkitsee sanojaan, tekemisiään
jne jne
eli kyllä minusta kohtaloksi selittely voisi olla vaikka mukavuudenhalua eli jotkut nimittävät sitä laiskuudeksikin
murehtiminen sensijaan on hyve ja säästää monilta kohtalonomaisilta ikävyyksiltä
sekä karman tuottamilta harmeilta
sanoisin Sinulle, että
vältä kohtalo- sekä karma
niin on elosi varma
autosi pysyy tiellä
etkä makaa pusikossa siellä
eukon nyrkiltä estyt
kun toimesi on pestyt
kortsuilla lienee takuu
ei kun uuden hakuun
vieraita ei Sulle tuu
kun kotinisua ei jauha suu
juttu tää
ei pitkää ikää nää !
et ei kannata kohtalosta surra
anna hevosen heiniä purra
;D
Lukea näin hyvää juttua.
Nyt kohtalo määrää minulle kuumetta alentavaa ja peiton alle.
niin ,,,
mutta kyllähän nytkin vaikutat kohtaloosi, kun nautit lääkkeitä,
etkä antaudu kohtalon viemäksi
ja sitäpaitsi olethan ennakoinutkin, kun/jos
kotonasi oli jo valmiina lääkkeitä
kirjoutuksestasi paistaa sellainen juttu, että
Sinun kohtaloosi ainakin on voimakkaasti vaikuttamassa vaimosi ja häneen liittyvä elämäsi
eli ehkä vaimosi on kohtalosi?
en minä ainakaan( vielä) suostu ajatukseen, että kaikki vain tapahtuu,,,eikä sille itse mahda mitään
ai niin!
PARANEMISIIN!!!
Uskomaan mihinkään ennalta määrättyyn.
Sanomani väkivaltaisesta vaimosta oli vain vertauskuvallinen.
Kohtaloni nainen missäpä lienee.:))
Koetellut on koura kohtaalon.
Laulun sanat pitää aika hyvin paikkansa.
Kiitos toivotuksesta sekin auttaa kummasti.:))
heittäytyä vain kohtalon huomaan, se olisi tosiaan liian helppoa, mutta - varmasti tulee elämässä tilanteita, että muutakaan emme voi.
Onneksi emme kuitenkaan elä tätä elämäämme hamasta vanhuudesta syntymähetkeemme :)
Miten"kohtaloon" voi vaikuttaa tai ohjailla sitä.
Sanoppa sinä viisaampana.
Onko se vain ajatusharhaa ?
Elämä pitäisi elää takaperin. Hoidetaan pahin tälli, eli kuolema, pois alta heti alkuun. Tämän jälkeen siirrytään vanhainkotiin, josta sinut passitetaan pihalle, koska olet liian nuori ja hyväkuntoinen. Saat kultakellon ja aloitat työelämäsi korkeimmalta pallilta. Teet töitä 40 vuotta, kunnes aloitat riemukkaan opiskelijaelämän. Kuntosi paranee koko ajan, ja näytät päivä päivältä paremmalta. Ryyppäät ja riehut ja seksielämäsi on yhtä sekoilua valmistautuessasi ylä-asteelle menemiseen. Käyt läpi ylä- ja ala-asteet, ja koulutehtävät helpottuvat vuosi vuodelta.
Lopussa saat kultaisen tähden vihkoosi kun lasket 1 2 oikein. Olet lapsi ja elät viimeiset vuodet ilman vastuuta leikkien, syöden ja nukkuen. Lopuksi kellut äidin vatsassa 9 kuukautta jonka jälkeen päätät elämäsi orgasmiin. :))))
(sähköpostitse saatua)
koska sellaista kuin "kohtalo" ei ole olemassakaan.
Syntymäämme ei määrää kohtalo, vaan..hmmm, ja se kun ei ollut si kondoomiakaan vielä yleisesti käytössä, siis vanhempiemme - miksihän tuota sanoisi - lisääntymisvietti, ja muukin vietti..:)
Pikkulapsenakaan emme ole kohtalon huomassa, vaan vanhempiemme, jotka ovat "määräävä" kohtalomme, kenties loppuiäksemme.
Ajatusharhaa on muu.
En ole viisas, en todellakaan - kaikkea muuta, jos oisin en olisi tässä ja nyt.
Oikusta siinä ja nyt.:)
Hauskoja mielipiteitä sulla (kyyllä sinä varmaan jotain osuuttakin"kohtalolla"oon.)
Ihan sattumaako arvelet olevan ammatinvalintasi.?
sattuman valintaa :)
Siis yleensä tässä ja nyt - no sitä pitäisi kysyä vanhemmiltani, mutta muuten olen kulkenut elämän mukana :)
mutta oisi se kurjaa, elää jos tietäisi aina valitsemastaan vaihtoehdosta lopputuloksen :)
En kuitenkaan siihen, että kohtalo mitään määräisi, vaan siihen, että kaikki määräytyy. Puhuisin mieluummin sattumasta, mutta kohtalo on juhlavampi sana.
Ihminen on syntyessään tyhjä astia. Astian muoto, vetoisuus ja kestävyys määräytyy perintötekijöistä, ja kaikki, mitä siihen laitetaan, ulkoapäin.
Ihminen ei voi vaikuttaa syntymäänsä, ei valita vanhempiaan, kulttuuria, johon syntyy, ei älyään. Ei koulua, opettajia, ei niitä ihmisiä, jotka hänelle antavat elämän arvot - nekään eivät tyhjästä tule.
Ihmisellä ei syntyessään ole valtaa päättää mistään, eikä sitä valtaa myöhemminkään tule, vaikka itsestä siltä tuntuukin. Jos oma tahto jostakin tulisi, se olisi ulkoa tullutta, eikä siis pohjimmiltaan omaa tahtoa.
olen samaa mieltä, ei mitään lisättävää. Noin itsekin ajattelen.
Juniperuksen tekstiä on aina mielenkiintoisa lukea.
Kohtaloko lie että hän saa aina peräänsä nää liukas liikkeiset feministit.:))
hän on järkevä ja asiallinen keskustelija. Sen sijaan, en usko että kohtalolla on tekemistä sen kanssa että feministit häntä ajavat takaa. Syystä tai toisesta. :))
"kohtalo"antaa elävää ruskaa tarinoihin.
ihmisen omaan kykyyn elää elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Aina on valittavana ainakin kaksi vaihtoehtoa. Jos uskoo vain sokeaan kohtaloon, eihän tarvitse, kuin olla vain.
Miksi ihmiselle olisi suotu ymmärrys, jos sitä ei tarvittaisi? Kadehdin, joskus, heitä, jotka antautuvat "kohtalon" tai jonkin muun vastaavan vietäviksi, jolloin ei liiemmin omaa harkintaa tarvita.
Mahdollisimman solmuun.
Eikös sekin voisi olla kohtalon sanelemaa että antautuu vain vietäväksi.
Itse vaikuttaminen kohtaloon tuntuu jotenkin epämääräiseltä.
Esim sairaudet tulee mitenkään ennalta suunnitellusti.
Tietty voi sanoa elä terveemmin,mut kun sekään ei aina auta.
Onnettomuudet,niitäkin tulee.
Ennalta ehkäistä vaara tilanteita,mut sekään ei aina auta.
Eikä elämästä tulisi mitään jos alkaisi aina funtsimaan,miten vaikutan ennalta tilanteisiin.
kaksoset, joista toinen elää elämänsä terveitä elämäntapoja noudattaen, toinen taas päinvastoin, veikkaanpa toisen sairastavan vähemmän.
Lähiympäristössäni taas on tiettyyn uskonnollisuuteen elämänsä perustavia, joille ei esim. lastenhoito tuota kovin kovia paineita, koska ylemmät voimat sanelevat kohtalon.
Olisin ratkiriemukas, jos voisin antautua kohtalon vietäväksi. Minulle se kuitenkin tuntuu laiskuudelta, en allekirjoita fatalismia.
Eihän olisi vaihtoehtoja, jos ei olisi viisautta valita niistä itselle paras.
Missä vaiheessa ihmiselle se oma tahto syntyy, kun alkiolla sitä ei arvatenkaan ole? Jos ihminen saa oman tahdon, sekin tulee muualta, eli lopulta se ei ole vapaa valinta. Vai onko?
Tottakai ihmisellä on illuusio siitä, että hän päättää asioistaan. Hän siis tekee kyllä valintoja, mutta ratkaisut tapahtuvat juuri sen mukaan kuin hänen elämänkokemuksensa ja järkensä määräävät. Ei monikaan heittäydy kohtalon huomaan, kun sisältäpäin katsoen näyttää siltä, että valinnat ovat omia.
Toivon todella, että joku osoittaa tämän logiikan heikon kohdan. Minä en siihen pysty.
vuoden ikäisellä lapsella on oma tahto, jonka hän ilmaisee hyvinkin tarmokkaasti, mutta loppupelissä lapsen tahto on vielä aikuisen taskussa.
Mutta "omaa" tahtoa ihmisessä on, se on helpposti todistettavissa, menepä käymään lapsiperheesssä kylässä :)
Kiukuttelua voi sanoa omaksi tahdoksi, siltähän se näyttää ja siltä se ihmisestä tuntuu. Vapaa valinta edellyttäisi kuitenkin sellaista ratkaisukykyä, jonka ihminen itse on hankkinut ilman ulkopuolista vaikutusta tai apua. Vasta silloin valinta olisi oma eikä ulkoa tullut.
Mutta kuinka ihminen voi mitään haluta tai mitään hankkia, jos hänellä ei jo ole omaa tahtoa? Se on mahdottomuus.
tahdottomiksi tulleita, tai tehtyjä, on hoitolat pullollaan - ts. voisi kai sanoa ihminen on sairas ellei hänellä ole omaa tahtoa.
Oma tahto on iä tajat sitten ihmisen perimään kirjoitettu, kai se on tarkoituksenmukaista ihmiskunnan säilymisen kannalta -, muistaakseni se on voimakkaimpia, tai säilyneimpiä ominaisuuksia perimässämme.
Mitähän tarkottanneen.
Onkohan perimässä.
se "muuligeeni" :)
....eikö ne ole yksi ja sama asia?
Näin "vastaanottajan" kannalta ainakin. Tarkoittanee asioita joihin ei juuri itse voi vaikuttaa. Tai joita ei osaa edeltä käsin ennustaa.
Sanana sattuma tuntuu jotenkin järkeen käyvältä.
Mut eikö sattuma vois olla kohtaloa.
Ei ymmärrä.
sitä kun omilla syntymässä saaduilla eväillä
porskuttelee maailmassa ja ympäristössä joihin
ei itse juurikaan pysty vaikuttamaan. Sanana
passivoiva, jos laiskottaa voi mennä kohtalon
selän taakse huilimaan:))
Ei, en usko kohtaloon. Kohtalolla voi tietysti lohduttaa itseään: Kohtaloni oli määrännyt, että minulle kävi näin. Olet kohtaloni. Ei oikein tunnu oikealta. En usko myöskään ihmisen olevan syntyessään tyhjä astia. Luulen että olemme valmiiksi jo tietynlaisia. Samalla lailla kuin pelkkien vaistojensa varassa elävät eläimetkin ovat. Niissäkin on monenlaisia. Nekin tekevät valintoja, pitävät jostain toisesta eläimestä ja vihaavat toista. Niiden ei tarvitse selitellä tekojaan, eivätkä ne valehtele eivätkä petä.
Tietysti imemme ympäristöstä vaikutteita. Sattumalta tiellemme osuneet ihmiset voivat muuttaa paljonkin. Selittelemme niin kauhean paljon...
Kohtaloon en usko, mutta tahdon elää kuin ihminen. Tahdon luottaa vaistoihini ja antaa niiden ohjata, mikäli se suinkin on mahdollista. En tiedä muuta tapaa elää niin että myös tuntisin eläväni eikä se mikään kohtalo ole. Välillä vaikeidenkin valintojen eteen kyllä joutuu, eikä sekään ole kohtalo. (minusta elämä on sattuman lisäksi valintojen summa, se sattuma on sitten se jokerikortti kait-ehkä elämän suolakin joskus)
Syntyessään ihminen on tyhjä, pelkkä astia, johon aletaan ammentaa tietoja, taitoja, asenteita, uskomuksia.
"Luulen että olemme valmiiksi jo tietynlaisia."
- Sitähän minä juuri tarkoitan: olemme saaneet perintönä paljon ominaisuuksia, vaistoja, viettejä, jokainen omansalaisia. Se on se astia.
Eläin on hyvä esimerkki. Tietynrotuinen koira on saanut tiettyjä ominaisuuksia, ja taitava kasvattaja saa koiran tekemään niin kuin tahtoo. Tietysti koirakin luulee itse valintansa tekevänsä noudattaessaan isäntänsä tahtoa. Jos se ei tottele, se luulee tehneensä ratkaisun itse, vaikka noudattaakin omien viettiensä ja taipumustensa määräyksiä, jotka ovat voimakkaampia kuin isännän tahto. Ero ihmiseen on siinä, ettei ihmisellä ole isäntää.
* * *
Tässä keskustelussa on se puute, että kukaan ei suostu kumoamaan väitteitäni järkiperäisillä argumenteilla. Se, miltä ihmisestä tuntuu tai näyttää, ei todista mitään. Tottakai minustakin tuntuu, että teen itse valintoja, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että loogisesti ajatellen se ei vain ole mahdollista.
Uskon sitten, kun joku kertoo minulle, missä kehitysvaiheessa ihmiselle tulee vapaa tahto ja mistä se tulee. Jos pikkulapsella on "oma tahto", se ei ole itse sitä hankkinut, eikä se niinmuodoin ole oma.
"Uskon sitten, kun joku kertoo minulle, missä kehitysvaiheessa ihmiselle tulee vapaa tahto ja mistä se tulee. Jos pikkulapsella on "oma tahto", se ei ole itse sitä hankkinut, eikä se niinmuodoin ole oma. "
Sinun mukaasi, millään elävällä oliolla ei voi ollakaan "omaa" tahtoa, ymmärsin.
Koira ei muuten luule mitään? :))
Millään eliöllä ei todellakaan ole omaa tahtoa. Ihminenhän voi yhtä hyvin syntyä vaikka ohranjyväksi, ei hän sitä itse päätä eikä esipolviaan itse valitse.
Jos nk. oma tahto on annettu tai tullut jostakin ulkoapäin, ei ihminen ole siihen voinut vaikuttaa. Mikä vapaa tahto se sellainen on, jonka joku antaa tai joka jostakin syntyy ilman ihmisen ihmisen omaa vaikutusta? Koe-eläimen vapaata tahtoa!
Kerro nyt, kun vähättelet väitettäni, mikä ajattelussani menee väärin. Sekö, että sinusta tuntuu, että päätät itse asioistasi? Ja kerro sekin, missä suhteessa tosiasiain toteaminen on hiusten halkomista.
JK. Tottelematon koira tietää tehneensä väärin ja luulee tehneensä valinnan. Muutenhan se ei tuntisi syyllisyyttä.
"tuntuu", ellei nyt mennä ihan sille munasolu- tai "luomiskertomus" asteelle ainakaan :)
miten syyllistävä tämä filosofia on immeiselle?!
Mulla se luulo siitä että olemme tietynlaisia tulee siitä jatkuvasta omien lasten ja myös jatkuvasta eläinten elämän seuraamisesta. Kaksi lasta voivat olla jo syntyjään täysin erilaisia ja niitä tulee myös kohdeltua täysin erilailla. Tosin siinä sitä sitten on lapsille myös selittämistä, mutta eivätpähän nuo idiootteja ole. Kyllä nekin ymmärtävät, kun niille sanoo, että toinen on erilainen eikä edes tarvitse olla samanlainen.
Niinpä niin, olet varmasti oikeassa, mutta menee aika laajaksi tämä(kin) juttu, jos alkaa ajattelemaan, kuinka esim. suhde omaan isään myöhemmin vaikuttaa muka omaksi valinnaksi kuviteltuun miesvalintaan. Ihana rakastettava oma isä, joka oli hyvin läheinen lapsena voikin harhauttaa naisparan vähän vanhempana luulemaan ties mitä jostain, joka sattumalta vain on täysin saman näköinen kuin se oma isä, mutta nuorempi ja ventovieras... Eli oma isä on tavallaan ohjelmoinut varhaislapsuudessa jotain sellaista, minkä myöhemmin voisi tulkita kohtaloksi, mutta sellaisiin "kohtaloihin" en usko. Sitten tulee järki ja "pelastaa pulasta" sikäli mikäli onkin joutunut pulaan....
Mitähän sitä on itse tullut ohjelmoitua lapsilleen? Ainakin olin kovin imarreltu, kun telkkarissa jonkun tietyn filmitähden nähdessään, poikani osoitti sitä sormellaan ja sanoi "äiti"...
Enhän minä mitenkään voi kumota yhtään mitään tuosta, mitä kirjoitit, mutta en minä olekaan mikään kirjanoppinut ainakaan tällaisissa asioissa. Jotenkinhan sitä sen sanan kohtalo, on itselleenkin määritellyt. Maailmahan on täynnä vääriä vastauksia muutenkin.
Ehkä tällainen asia vaikuttaa minun näkemykseeni (joka sinun mielestäsi on väärä?). Joskus kauan kauan sitten jossain nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa jouduin konkreettisesti tutustumaan itseeni ja maailmani muutui selkeästi siihen suuntaan, että kaikki elämäni valinnat teen vain itseni tähden ja itseäni varten, sitä mikä itsestä tuntuu (taas tämä tuntuu) hyvältä. Vain silloin muillakin ympärilläni on hyvä olla. Ei sitä, mitä kuvittelen muiden minulta haluavan. Katkeruus, kyynisyys ja apatia ovat kuin myrkkyä, jota vastaan on aina taisteltava... Että mulle on parempi että "tuntuu", vaikka tuntuis miltä ja aikanaan aina selviää tavalla tai toisella, miksi.