Kikka-kakkonen ja neuvo-nelonen tervetulleita: kiihkeän yliaktiivinen ja samalla niin supersuloinen 7-kuisemme (sekarotuinen, sakemannia ja jotain muuta)narttu ei tunnusta lapsia ylemmikseen. Tai no, okei, tunnustaa tai ei, mutta probleemaa on silti. Koira hyökkii lapsiin kiinni, ei vihaisena, vaan haastaa leikkiin. Saattaa ilman varoitusta selkään hypätä ja purra. Tai sohvalle telkkaria katsovan lapsen viereen ja purra kädestä. Tai hiuksiin. Oikein odottaa, että lapsi suuttuu ja yrittää kieltää. Haasteen voi oikein lukea silmistä.
Me aikuiset olemme raahanneet koiran eristyksiin näissä tilanteissa ja se toimii, mutta lapset eivät jaksa. Koiralla painoa 25 kiloa ja voimaa kuin pienessä kylässä. Ei liiku senttiäkään, jos 12- ja 10-vuotiaat yrittää eristää laumasta. 5-vuotias on päässyt helpolla, koira ei ilmeisesti katso häntä varteenotettavaksi kaveriksi painiotteluun.
Eli nyt siis vinkkejä siihen, miten koiralle taotaan päähän, että myös lapset ovat arvojärjestyksessä ylempänä. Koira kyllä tottelee heitä koulutuksessa ja lapset myös syöttävät koiraa. Meillä tapana komentaa koira istumaan, odotuttaa joitain sekunteja ja ruuan saa syödä vasta luvan saatuaan. Lapset tekevät näin myös. Eleruokintaa olemme kokeilleet jokusen kerran, eli koko perhe syö ensin koirankuppi ruokapöydässä ja se annetaan viimeiseksi sitten koiralle.
Me aikuiset olemme raahanneet koiran eristyksiin näissä tilanteissa ja se toimii, mutta lapset eivät jaksa. Koiralla painoa 25 kiloa ja voimaa kuin pienessä kylässä. Ei liiku senttiäkään, jos 12- ja 10-vuotiaat yrittää eristää laumasta. 5-vuotias on päässyt helpolla, koira ei ilmeisesti katso häntä varteenotettavaksi kaveriksi painiotteluun.
Eli nyt siis vinkkejä siihen, miten koiralle taotaan päähän, että myös lapset ovat arvojärjestyksessä ylempänä. Koira kyllä tottelee heitä koulutuksessa ja lapset myös syöttävät koiraa. Meillä tapana komentaa koira istumaan, odotuttaa joitain sekunteja ja ruuan saa syödä vasta luvan saatuaan. Lapset tekevät näin myös. Eleruokintaa olemme kokeilleet jokusen kerran, eli koko perhe syö ensin koirankuppi ruokapöydässä ja se annetaan viimeiseksi sitten koiralle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse unohtaisin heti tuon että lapset ylipäätään yrittävät siirtää koiraa eristyksiin, siinä voi käydä huonosti jos koira rupeaa laittamaan hanttiin. Kaikki ojentaminen on aikuisten tehtävä ei koskaan lapsen, samoin kuin kaikki kouluttaminen on aikuisen tehtäviä, lapsi voi käskeä koiraa kun se jo osaa, ja aikuisena tietenkin ohjaat, että lapsikin on reilu koiralle, palkitsee oikeasta suorituksesta ja antaa käskyn selvästi. Minulla oli nuorempana koira, kun ei vielä ollut omia lapsia, joka ei kunnioittanut ketään joka oli alle 15-vuotias, pahimmillaan murisi 5-vuotiaalle, kun se yritti koskea koiran leluun, jolla koira ei sillä hetkellä edes leikkinyt.
Tuohon puututtiin niin että lapset eivät enää leikkineet koiran kanssa, eikä koira luonnollisesti saanut osallistua lasten leikkeihin. aluksi se ei saanut edes lähestyä lasta, mutta myöhemmin kun osoitti käytöksellään olevansa rauhallinen vaikka lapsia oli lähellä se sai mennä rapsutettavaksi, mutta jos innostui yhtään otin koiran pois lapsen läheltä.
Ongelmallistahan tuossa on se että siinä missä aikuinen hallitsee kehonsa, lapsi peilaa kaikki tunteensa kehollaan, ja koira huomaa sen aivan varmasti. Yleensä jos koira näykkäisee lasta kädestä lapsi nostaa käden ylös ja hyppää nopeasti taaksepäin, mikä on omiaan yllyttämään koiraa, aikuinen pystyy hallitsemaan kehonsa ja jähmettymään paikalleen ja näin näyttämään että hän ei koiran pillin mukaan tanssi.
Tilanteessasi itse toimisin niin, että lapset eivät nyt vähään aikaan saa peuhata koiran kanssa, jos koira käy näykkimään lasta sinä aikuisena puutut tilanteeseen, siirrä koira eristyksiin, kun se teillä tuntuu hyvin tepsivän, ja muista että tuo on tehtävä joka kerta kun koira näykkäsee, tai muuten kiusaa lasta, aluksi saat tehdä sen monia kertoja, mutta se kannattaa, jos kerrankin katsot huonoa käytöstä läpi sormien, menette monta askelta taakseppäin. Tärkeää on mielestäni myös puuttua ajoissa, jos tunnistat milloin koira ajattelee jotain väärää, puutu jo silloin, käske koira vaikka kauemmas lapsistasi ja leiki koiran kanssa itse, ettei se ajattele että ainoa tapa saada jotain toimintaa on huonosti käyttäytyminen. Minä kieltäisin koiralta sohvan kokonaan, tai ainakin niin että kun lapsi istuu siinä koira saa luvan olla lattialla, se on yksi tapa pönkittää lasten asemaa koiran silmissä. Ruokintaa kannattaa jatkaa myöskin kuten teettekin, te syötte ensin ja koira sitten. Nuokin kikat ovat semmoisia jotka eivät yksistään tee ihmeitä, lastesi ja sinun on oltava koiran silmissä aina ylempänä, ei vain ruokaillessa ja telkkarin edessä. Ja tottakai lapsien täytyy saada olla koiran kanssa, mutta tuossa tilanteessa voi käydä huonosti, mikäli koira tuntee lapsen alemmakseen se saattaa hyvinkin ojentaa lasta joka uskaltautuu käymään se iholle. Onneksi koirasi on vielä nuori, puutu nyt tilanteeseen ja väännä asia vaikka rautalangasta koiralle, muutaman kuukauden päästä tämäkin ongelma on aivan eri mittaluokkaa, kun koira kasvaa aikuiseksi, mutta nyt on hyvä hetki puuttua siihen. Ota yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja kysy neuvoa ja pyydä vaikka kotikäynnille, he huomaavat heti mitä virheitä koiran kanssa tehdään.
Ja tosiaan, miten meillä nyt kun lapsia on, niin lapset eivät myöskään hoida koiran kasvatusta, ne saavat kutsua koiran leikkiin, koirat eivät saa osallistua lasten keskinäisiin leikkeihin. Jos koira töhöttää se vastaa siitä minulle, lapsillani ei ole lupaa koiraa komentaa, koska ovat niin nuoria että tiedän että eivät osaisi sitä tehdä oikeudenmukaisesti tai niin että koira sen ymmärtäisi. Nämä säännöt on joka koiraan istutettu siitä lähtien kun sairaalasta pääsin, tai kun pentu astuu ovesta sisään. Pari painiyritystä lapsen kanssa on loppunut kerrasta, koska jos jokin saa minut hermostumaan niin se että lastani loukataan. Minä ainakin ajattelen että lapseni ovat automaattisesti koirien yläpuolella, vaikka niillä ei samaa valtaa koiriin olekaan kuin minulla, ja vain sen takia että he ovat minun lapsiani ja yksikään turre ei siihen väliin mahdu.
Itse samaa asiaa kysynyt ongelmakoirakouluttajalta ja hän totesi,että koira vain automaattisesti pitää n. alle 16-vuotiaita alempiarvoisenaan eikä sillä voi mitään.Toimisin kuten edellinen vastaaja opasti.
Hyviä neuvoja, kiitos. Ongelmaksi jää vielä seuraavat seikat:
Lapset ovat olosuhteiden pakosta pakotettuja koiranhoitoon koulupäivän jälkeen. Eli syöttämään ja viemään ulos (tosin pihalle vaan - omakotitalo), koska me aikuiset tulemme vasta neljän jälkeen. Onneksi tuo aika ei olekaan sitä pahinta riehunta-aikaa, vaan ilta kun olemme koko perhe kotona.
Koiralla ei olekaan lupa tulla sohvalle. Eikä sitä kyllä teekään muuta kuin silloin kun haastaa lapsen matsiin. Tuolloin koiralla "lyö yli" niin kovasti, ettei todennäköisesti edes huomaa omaa sohvalle hyppäämistään.
Okei, nyt sitten jatkamme siitä, että se olen minä joka raahaa koiran aina eroon laumasta. Ei se ole helppoa minullekaan, mutta toistaiseksi olen selvinnyt siitä. Paljain käsin en siihen pysty, minulla on remmi tai vyö tai ihan mikä tahansa minkä kietaisen koiran kaulan ympäri ja raahaan koiran väkisin toiseen huoneeseen oven taakse.
Niin ja totta, ei lapset koiraa oikeastaan koulutakaan. Minä käyn sen kanssa koirakoulussa ja esittelen lapsille mitä siellä tehdään, lapset vain joskus sitten kokeilevat helppoa istu- ja tassu-käskyä ja tuo ruuan antaminen on ehdoton aina, siinä pitää totella jokaista. Paitsi joskus suorastaan äimistytän koiran antamalla kupin nenän eteen ja sanon suoraan "saa" ilman mitään luvan kysymisiä =).
Hitsi, kova suo tässä kahlattavana, mutta periksi ei anneta! Kiitos kommenteistanne!
Tuohon eristämiseen vielä, kannattaisi tehdä niin että koiralla on koko ajan remmi tai vastaava kaulassa, jotta pystyt ajoittamaan rangaistuksen oikein, eli kun koira on hyppäämässä lapsen päälle se käytännössä on jo saman tien matkalla jäähylle, jos tässä vaiheessa vasta aletaan laittamaan hihnaa, koiran on vaikea yhdistää eristämistä ja tehtyä virhettä, reagointiaika on muutama sekunti, jolloin koira käsittää mistä syystä se eristettiin. Jaksamista teille, nyt voi tuntua vaikealta, mutta työ palkitsee varmasti kun tuloksia alkaa näkymään. Ja sano lapsille että huutavat sinut paikalle kun koira katsoo heitä "sillä silmällä", kun koira tajuaa että sinä aivan varmasti puutut sillä sekunnilla kun se lapsiin koskee, jo läsnäolosi saa sen luopumaan ajatuksesta.
Tuossa jäähylle raahaamisessa on mielestäni se ongelma että se rauhoittaa koira mutta ei se sitä käytöstä poista kuten olette jo varmasti huomanneet.Vaikka sanot että se auttaa niin eihän se auta jos koiralla sama käytös vain jatkuu. Jos sitä koiraa raahataan kerta kerran jälkeen pois tilanteesta niin eihän se siitä mitään opi. Kokeiltu on mutta on toki on koirakohtaista mikä tehoaa.
Miltäs kuulloistaisi tälläinen millä meillä ongelmaan pureuduttiin. Eli lapset lähtevät tilanteesta pois. Itse ohjeistin heitä niin että kun koira aloitti sen typerän hyökkimisen niin tuhahtavat kovaan ääneen, kääntävät selän ja jättivät koiran yksin.
Näin koira oppi todella nopeasti että se ei saa tuolla käytöksellä mitään tulosta vaan jää itse yksin. Näin ei tarvinnut kenenkään raahata koiraa mihinkään ja lapset pystyivät tekemään näin kun vanhemmat olivat töissä.
Niin, tuosta tilanteesta pois lähtemisestä. Ei sen tarvitse olla sellaista että lapset ovat tuntitolkulla poissa. Meilläkin kävivät tyyliin vessassa ja tulivat takaisin. Jos koira yritti taas jotain niin kääntyivät samantien takaisin.
Meillä nimittäin ongelmana oli myös hieman sitä että kun minä olin läsnä koira oli useimmiten kuin herran enkeli mutta minun katse kun vältti oli heti pomottamassa. Ei agressiivisesti tai niin että satuttaisi mutta hirveän epävarma oli kuitenkin äidillä koko ajan;) ymmärtänette....Nyt on tasapaino löydetty ja tuolla selän käännöllä ja pois lähdöllä saatiin tuloksia.
Kannattaa ainakin kokeilla.
Millään ruokinnalla tuskin on tähän asiaan yhtään mitään vaikutusta.
Olen itsekin samaa mieltä, että laumasta eristäminen toimii siis hetkeksi. Mutta kun ajatellaan, että olemme käyttäneet sitä kohta 5 kuukautta, niin eihän se mitään ole koiralle opettanut, kun vieläkin joudutaan eristämään. Se lopettaa riehumisen muutamaksi tunniksi. Sitten jatkuu. Eli sikäli itsekin olen joskus antanut huonoja neuvoja, kehottanut erottamaan laumasta riehujan...
Mutta joo, lapset pois tilanteesta. Tuota täytyy oikeen iskostaa nyt päähän. Tuntuu vaan helpommalta ryöhätä yksi koira pois kuin kolme Salkkareita katsovaa itsepäistä mukulaa *huokaus*... Harmittaa kun alakerrassa ei ole mitään ovellisia huoneita, että voisi eristää itse itsensä sinne telkkarin ääreen. Tai tietsikalle =).
Aivan. 5 kk on pitkä aika ilman mitään edistystä. Ehkä on aika tosiaan kokeilla jotain muuta;)
Pystyykö sitä sitten jollain muulla tavalla ehkäisemään koiran riekkumisen juuri lasten lempiohjelmien ajaksi?
Joku lähtee sen kanssa lenkille, annetaan sille joku luu järsittäväksi (ei jos se puolustaa sitä ilman mitään näkyvää syytä), tai tehdään joku porttihässäkkä? Tai sitten kielletään koiraa tulemasta lähelle jos tottelee.
Olisi sinänsä aika tärkeää että se olisi aika johdonmukaista se selän kääntäminen. Jos koira saa yhdenkin kerran lapsien huomion niin se on sitten iso takapakki.
En tainut aikaisemmissa teksteissä sen tarkemmin painottaa että lasten tulisi nimenomaan vain tuhahtaa kyllästyneenä ja lähteä pois. Ei mitään huutamista koiralle tai silmiin katsomista. Siitä se innostuu enemmän. Jos se pomppiminen on mahdotonta niin mikä ettei voit ottaa koirasta kiinni jotta lapsi pääsee pois.
Yleensä jos koira on "johtajan" alapuolella ei tälläistä tapahdu. Oletko aivan varma että olet itse koiralle johtaja?? Jos näin on, niin siinä tapauksessa sinun "JOHTAJAN" tehtävä on näyttää koiralle sen paikka laumassa. Siihen ei vielä noin nuoret lapset pysty (eikä pidäkkään pystyä). "Lauma" voi olla kuinka suuri tahansa, mutta niin kauan kun koira tietää paikkansa siinä, ei ongelmia synny.
Hoh hoijaa... se kun on valitettavasti niin että nuo laumateoriat eivät aina ihan päde kotioloissa.
Ja loppujen lopuksi...dominoiva koira kyllä yrittäää tulla sieltä alhaalta ylös päin, saattaa jopa haastaa lopulta johtajan. Ei se arvojärjestys ole pysyvä.
Kyllä on totta että koiran pitäisi uskoa ihan yksinkertaisesti kun sitä kielletään. Eli ehkäpä alkup ei ole tosiaan niin vahva johtaja että koiralla on tarve totella. Mutta vaikka ei olisi niin ongelman voi ratkaista myös toisella tavalla eli opetetaan lapsille miten koiran kanssa käyttäydytään. Toisin sanoen opetetaan lapsille miten käyttäydytään ylempi arvoisesti kuin koira.
JOhtajuus toki on ratkaisu moneen mutta ei se kaikkea ratkaise tietynlaisen koiran kanssa
Miten sitten tulee tarpeeksi vahvaksi johtajaksi? Omasta mielestäni olen melko ankara ja pedantti ja ehkä joskus liiankin tiukka johtaja tälle laumalle. Niin lapsille, koiralle kuin miehellenikin =). Ja ankara ja täydellisyyttä tavoitteleva myös itseäni kohtaan. Eikö se sitten ole tarpeeksi, en tiedä, ei kai kukaan voi tietää...
Ai niin, ja tämä ei siis ole ensimmäinen koiramme, eli kasvatus on onnistunut ennenkin, mutta ennen meillä ei ollutkaan lapsia talossa koiraa kasvatettaessa. Ja kyllähän tämä nyt on selvästi luupäisempi tapaus elukaksi. Ihan tervepäinen ja hieno narttu kuitenkin.
Sinuna en nyt alkaisi tuosta johtajuudesta hirveästi huolehtimaan. Tuo on hyvin hankala tilanne ja siihen ei mielestäni auta pelkästään se että sinä vahvistat johtajuutta vaan lasten on tehtävä se itse.
Kyllä koiran pitäisi toisaalta uskoa sinua kun kiellät.EI-sanasta sen pitäisi lopettaa se lapsien kiusaaminen. En tiedä totteleeko?
Miten se muuten käyttäytyy sinua kohtaan, hyppiikö päälle, kerjääkö rapsutuksia, hakeeko leikkiin, seuraako kotona, ryntääkö ovesta ensin, vetääkö lenkillä?
Johtajuutta vahvistetaan niin että koiraa huomioidaan vähemmän. Kun tullaan kotiin sitä ei huomioida ollenkaan mikäli se tervehtii dominoivasti eli esim hyppii. Mikäli se tervehtii alistuvasti niin toki voi moikata. Eli pitäisi osata lukea koiraa.
Koira ei saa itse ikinä tulla kerjäämään rapsutuksia tai leikkiin. Ylempi kutsuu alempana olevan. Jos tulee niin sitten tehdään niin kuten neuvoin, eli käännetään selkä, ei huomioida.
Leikkiä voi, ja rapsutella mutta ihmisen ehdoilla. Eli koira kutsutaan luokse, ja lopetetaan kun itse halutaan, eikä niin että koira vain päättää lähteä pois.
Nämä siis minun neuvoja, jotkut ovat eri mieltä mutta tämä on meillä toiminut.