helinä-keiju: ""lapsi tarvitsee vanhempiensa hyväksynnän sijoitukselle voidakseen hyvin". Sijaisvanhemmat viljelevät mielestäni väärää totuutta täällä ja se on vaarallista lapsille. "
Ehdotan, että tutustut seuraaviin:
THE PARENTS' GUIDE TO FOSTER FAMILY CARE (1978), aiemmin julkaistu suomenkielisenä nimellä Lapsiko sijaiskotiin.
Itselläni on tuoreempi painos: PERHEHOITO, Vanhemman käsikirja, toimittanut Helena Hämäläinen alkuper. Barbara A. Rutter)
sekä Työntekijän käsikirja, toimittanut Helena Hämäläinen.
Lainaus:
"Osoittamalla lapselle, että sijaisvanhemmista pitäminen ja heidän luonaan viihtyminen on OK ja että hänellä on lupa kiintyä toiseenkin perheeseensä.
Lapsi voi tuntea joutuvansa pahaan välikäteen yrittäessään olla uskollinen ja reilu suhteessaan sinuun että suhteessaan sijaisvanhempiin.Hän saattaa luulla, että hänen on mahdollista rakastaa vain joko sinua tai sijaisvanhempia huomaamatta, että hänen todellisuudessa ei tarvitsekaan valita - koska hän voi rakastaa molempia, vaikka ehkä eri tavoilla.
Puhu tästä asiasta lapsen kanssa.
Kerro, ettei sinulla ole mitään sitä vastaan, että hän pitää sijaisvanhemmista ja viihtyy heidän luonaan.Sitähän sinä hänelle juuri toivotkin nyt, kun et voi viedä häntä kotiin vaikka haluaisitkin.
Perhehoitoa edeltänyt aika oli luultavasti vaikeaa sekä lapsellesi että sinulle.Lapsesikin luultavasti tuntee tilanteesta poispääsyn helpotuksena ja tarvitsee sitä, mutta ennen kuin hän voi kokea perhehoidon helpotuksena, hänen on selvitettävä itselleen, miten sopeutua uuteen ympäristöönsä.
Mitä selvemmin annat sijoitukselle oman siunauksesi sitä paremmin autat lastasi asettumaan nopeasti taloksi.
Mitä paremmin lapsesi perhehoidossa voi, sitä paremmin hän kehittyy.
Siitä voi olla vain etua myös sinun suhteessasi lapseen."
Ehdotan, että tutustut seuraaviin:
THE PARENTS' GUIDE TO FOSTER FAMILY CARE (1978), aiemmin julkaistu suomenkielisenä nimellä Lapsiko sijaiskotiin.
Itselläni on tuoreempi painos: PERHEHOITO, Vanhemman käsikirja, toimittanut Helena Hämäläinen alkuper. Barbara A. Rutter)
sekä Työntekijän käsikirja, toimittanut Helena Hämäläinen.
Lainaus:
"Osoittamalla lapselle, että sijaisvanhemmista pitäminen ja heidän luonaan viihtyminen on OK ja että hänellä on lupa kiintyä toiseenkin perheeseensä.
Lapsi voi tuntea joutuvansa pahaan välikäteen yrittäessään olla uskollinen ja reilu suhteessaan sinuun että suhteessaan sijaisvanhempiin.Hän saattaa luulla, että hänen on mahdollista rakastaa vain joko sinua tai sijaisvanhempia huomaamatta, että hänen todellisuudessa ei tarvitsekaan valita - koska hän voi rakastaa molempia, vaikka ehkä eri tavoilla.
Puhu tästä asiasta lapsen kanssa.
Kerro, ettei sinulla ole mitään sitä vastaan, että hän pitää sijaisvanhemmista ja viihtyy heidän luonaan.Sitähän sinä hänelle juuri toivotkin nyt, kun et voi viedä häntä kotiin vaikka haluaisitkin.
Perhehoitoa edeltänyt aika oli luultavasti vaikeaa sekä lapsellesi että sinulle.Lapsesikin luultavasti tuntee tilanteesta poispääsyn helpotuksena ja tarvitsee sitä, mutta ennen kuin hän voi kokea perhehoidon helpotuksena, hänen on selvitettävä itselleen, miten sopeutua uuteen ympäristöönsä.
Mitä selvemmin annat sijoitukselle oman siunauksesi sitä paremmin autat lastasi asettumaan nopeasti taloksi.
Mitä paremmin lapsesi perhehoidossa voi, sitä paremmin hän kehittyy.
Siitä voi olla vain etua myös sinun suhteessasi lapseen."
Vastaukset 74
Vanhimmat
kaktuksen lähteet. Toiseen lähteeseen viitaten, siinä annetaan ohjeita eikä tutkita. Huosaanotettuja lapsia on kyllä tutkittu ja karu totuus on ettei heillä mene hyvin. Tosin syyksi usein miten jo kysymyksenasetteluissa laitettu vauriot ennen hottoa. Harvoi yleensäkin näkee tällä sosiaalihuollon pimeällä ja aralla alueella tutkimuksia, joissa tutkittaisiin ITSE INTERVENTION MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET.Mutta eihän poliisi poliisia tutki, siksipä tarvittaisiin muita instansseja kuin omahyväinen Stakes
olet aivan liian nuori arvioimaan tätä asiaa ja sinulla on jokin outo kitka päällä.
Miksi kokoajan teoreettista tutkimusta prään kuulutat etkö osaa elää ilman teoriaa molemmat jalat maassa.
Ensinnäkin perustietoa (ylä-aste) sinulle.
Suomi on valtio ja sillä on oma perustuslaki ja muut lait (asetusket). en ala esittämään niiden esim. tärkeysjärjestystä. Valtiota johdetaan (tässä olisi paljonkin.) Suomen valtiossa on myös kuntia. Kunnilla on virkamiehiä. Kuntien tehtävät ovat määrätty läkisääteisesti (yleensä mini´mi). LIsäki kunta voi halutessaan järjestää palveluita omalla tavallaan (rajoituksia l.säädännöstä). Valtio johtaa myös kuntia mionisteriöiden kautta. Tämä johtaminen perustuu tietekin tietoon eri hallinnonaloilta sekä totta kai rahaan. Ja poliittiseen tahtoon.
Useita asioita säännellään valtion taholta kuten esim. päivähoitomaksu tai sairaalamaksut jne. Ja koska toiminta on viranomaisen tekemään toimintaa sen täytyy aiis perustua tietoon ( toistoa9 J tämä tieto ei esim. saisi olla mutu -tietoa eikä myöakään pelkästää asiantuntija painoitteista ei käy esim. Näin tehdään Suomessa koska Jari Sinkkonen on niin sanonut. Se on hyvä jätkä (niin kuin onkin). Jotta tietoa ssadaan täytyy sen kerääminen perustua johonkin. Yleensä asia kuin asia perustuu johonkin teoriaan jota sovelletaan sitten (ja tutkitaan käytännössä). Esimerkkinä auto. auton toiminta perustuu tiettyihin fysiaalisiin lakeihin. Olisi hullua väittää etti näin olisi. Minä ajajana en tarvitse tätä tietoa, apinan vain kaasua. Mutta en myösk'ään lähtisi kiistämään kitkan tai painovoiman olemassaoloa. Sosiaalisissa asioissa asiat eivät ole näin ykisnkertaisia kuin fysiikassa.
Tialstotietojen keruu on yksi tapa.
Toisin sanoen ei voi iolla lastesuojelua Suomessa ilman ohjaavia tieteenaloja ja hallintoja. Se ei saisi olla yksittäisten (sossujen)ihmisten päähänpistoja. Mutta näini se vaan tuntuu olevan.Lisäksi laki vaatii että eri kunnissa on toimitatva Stakesin ohjeistuksen mukaan eikä niin että millä päällä sossujohtaja on ja onko hänenkin naapurissa sitä tai tätä (josta vetää yleistykset).
Lisäki tulee vielä se lainsäädäntö...............???
koska ei sinun kirjoituksistasi tule esiin elämän koulun käymisen arvokkaat tiedot.
Eikö lasten vanhempienkin pidä elää lainsäädäntöjen mukaisesti.
Miksi yrität etsi itsellesi porsaanreikiä.
kun lapsi on päivähoidossaesim tarhassa.
En ede viitsinyt antaa lisätietoa näistä koska Helinä-keiju 1 ei sitä itse ole kokenut eikä näinollen voi ymmärtää mikä on tilanne jos äiti eli lapsen vanhemmat ovat kielteisiä lapsen hoitajiin jotka ei ole "hyväksyttyjä"
Hyväksymisestä tulee vain etuuksia lapsen kehitystä ajatellen esim. ihmissuhteissa on paljon lapsella oppimista ei ole vain se ainut bioäiti jota voi rakastaa.
Minäkin ihmettelen, että lastensuojelun sijoitustoiminta ei ole kehittynyt mihinkään vuoden 1978 opeista. Barbara who? en löytänyt mitään tietoa koko ihmisestä netissä ensihakemalla ainakaan.
Sitten vielä sijaisvanhemmat rinnastavat itsensä päivähoitohenkilökuntaan ja opettajiin, mikä on taas kerran virheellistä toimintaa. Tottakai lapselle on eduksi, kun hänen vanhempansa, jotka ovat valinneet päivähoidon, ovat yhteistyössä päivähoitajan kanssa ja päivähoitajat ovat yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Samoin sitten myöhemmin koulun ja kodin välinen yhteistyö on hyväksi lapselle.
Mutta jos päivähoitohenkilökunnan ja opettajien kanssa samalle luennolle on nyt sitten eksynyt sijaisvanhempia, niin näille sijaisvanhemmille on syntynyt käsitys, että lapselle on hyväksi että, lapsen omat vanhemmat ovat lämpimissä yhteistyössä vieraisiin sijaisvanhemppi ja korostetusti ilmoittavat lapselleen antavansa hyväksynnän sille, että lapsi on otettu kotoa ja sallivat viranomaisten toimet. Niputtamalla itsensä päivähoitajien ja opettajien kanssa samaan viiteryhmään sijaisvanhemmat tekevät suuren virheen. Mitäs ihmeen äitejä ne sellaiset ovat. Äiti on äiti, ei päivähoitaja eikä opettaja ja tätähän minä olen yrittänyt äidiksi itsensä ylentäville sijareille toitottaa.
tässä on yksi linkki missä on kyseisen ihmisen kirjoja
http://www.amazon.com/s?ie=UTF8&keywords=Barbara Rutter&tag=imdb-adbox&index=books&link_code=qs&page=1
Onhan kyse lapsista eikö.
Mitä ne lapset sitten ovat tarhassa ovatko ne kukkia vai koulussa makkaroita joihin tietotäytettä pusketaan uhallakin niin että siinä äidit unohtuu.
Muista lapsi on lapsi oli missä tahansa. Mutta äiti ei ole äiti jos on poissaolevana sillä lapsi tarvitsee äidin joka antaa sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee eli lapsenperustarpeet.
Äidit (oikeat) eivät rinnasta itseään opettajiin tai päivähoitajiin siten kuin sijaisvanhemmat tekevät. Päättäkää jo, että mikä se teidän rooli nyt edes omasta mielestänne on, että päästään keskustelussa etiäppäin.
joilla monta lasta mukaanluettuna sijaislapset.
Siitä ei pääse mihinkään jos lapsi tuntee että perheen äiti on se oikea kasvattava, huolehtiuva ,rakastava äiti sama pätee isän kohdalla.
Bioäiti on se joku siellä jossakin joka välittää ja ei välitä, mutta lapsi yrittää rakastaa omaa boilogistaäitiään mutta usein ei saa vastakaikua.
meillä nyt tilanne että tyttö sanoo äidistään että painukoon sinne alimpaan... lopun saat tuklata kuten sielusi sietää.
Lapsi kokee sijoituksen hylkäämisenä. Siitä ei päästä mihinkään!
Vaikka rautalangasta vääntäisi perusteet (kuten minä tein) lapsi etsii silti syytä omasta käytöksestään, miksi hänet on sijoitettu!
Tämä on fakta, olen sen joutunut kymmeniä kertoja selittämään nyt sijoituksen loputtua. Ei loppunut rakkaus äidiltä, et ollut silloin tuhma, en antanut siksi, ei ollut kyse siitä isin käynnistä yms.
Vaikka lapsi näkisi äidin olevan sairaalassa, silti hän syyllistää itsensä sijoituksesta. Ymmärrys tulee vasta aikuisena.
Siksi teidän tapauksessanne lapsi toivoo äidin painuvan alimpaan h..., koska tunne siitä, että ÄITI OLISI HYLÄNNYT ON LAPSELLE KESTÄMÄTÖN! Siksi lapsi lausuu tällaisia kommentteja, jotta hylkäämisen tunne ei sattuisi pieneen mieleen niin paljon.
Lapsella voi olla ympärillään monta turvallista aikuista, mutta VAIN YKSI ÄITI!
Lapselle täytyy koko ajan kertoa, mistä johtuu että hänet on sijoitettu. Myös sen esiin tuominen on tärkeää, että ÄITI rakastaa, vaikkei ehkä jaksa hoitaa.
Meillä tuli valtava viha sijaisperhettä kohtaan, kun lapsi ymmärsi tilanteen ja oli jo kotiutunut.
Yritin kertoa, ettei siellä tehty pahaa, mutta lapseni huusi pää punasena, jos kuuli sanankin sijareista.
Meni kauan, ennen kuin hän pystyi käsittelemään menneisyyttään.
Anteeksi hän ei ole vielä antanut sitä, että joutui sijareille?
Eikä liioin heistä halua puhua.
Hän on poistanut albumista sijoitusajan valokuvat ja sanoo ettei siitä oksennus-ajasta puhuta!
Kukaan hänen nykyisistä kavereistaan ei tiedä, että hän on ollut sijoitettuna. Se aiheuttaa joskus hämmentäviä tilanteita. Siis tosi noloja!
Vielä kehtaatte väittää, ettei sijoitus vaurioita lasta.
Siinä olette kyllä täysin väärässä! Sijoitus on aina traumaattinen kokemus ja se on käsiteltävä viimeistään silloin kun lapsi palaa kotiin tai on kasvanut aikuiseksi.
Muuten hänen mitkään ihmissuhteet eivät toimi ja hän elää jatkuvassa vihassa ja katkeruudessa.
Olen sitä "liian" läheltä nähnyt!
Meille on sijoitettu kaksi lasta suoraan synnytyksen jälkeen eikä kumpikaan heistä ole koskaan syyllistänyt itseään sijoituksesta. Heidän mielestään on ihan normaalia, että he asuvat meillä vaikka he ovat syntyneet eri äidin masusta. Lapset ovat nyt kouluikäisiä eikä mitään ongelmia ole näkynyt. Biovanhempiaan he eivät ole koskaan tavanneet. Äidit ovat hylänneet heidät sairaalaan heti synnytyksen jälkeen.
Eivät tietenkään ole syyllistyneet, koska eivät tunne edes omaa äitiään. Ketä he siis syyttäisivät?
He pitävät tätä tapaa elää nyt normaalina, koska eivät muuta ole kokeneetkaan.
Mutta oottelepa, kun he tulevat murkkuikään ja alkavat etsiä juuriaan. Silloin käydään rajut taistelut!
Ne on käytävä, koska ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluu selvittää syntyperänsä ja omat verisukulaisensa.
Nauti nyt kun vielä voit. Vihaa ja raivoa on tulossa!
Mieti, jos itse nyt saisit tietää että oletkin jonkun toisen miehen lapsi, kuin biologisen isäsi?
Mielesi olisi kaaoksessa ja alkaisit selvitellä, kuka ja missä sitten oikea isäsi on?
Eräs mies sai jo avioiduttuaan tietää vastaavan asian. Heidän liittonsa meinasi hajota, koska mies käynnisti niin mittavat etsinnät.
Oikea isä löytyi Kanadasta, mutta oli alun perin suomalainen.
Perhe matkusti Kanadaan ja isä oli valmis tapaamiseen. Pojan ja OIKEAN isän käsialakin oli ollut täysin samanlainen.
Perhe teki ratkaisunsa ja muutti Kanadaan pysyvästi kahden lapsensa kanssa. Sieltä tulee välillä iloisia kortteja.
Mua kyllä surettaa vähän Suomeen jäänyt mummo, siis pojan äiti jota tavataan vain kesäisin.
TÄSSÄ NÄETTE, VERI ON VETTÄ SAKEAMPAA!!
Olen toki valmistautunut siihen, että biologiset vanhemmat etsitään kissojen ja koirien kanssa sitten kun sen aika on. Lapsille on ollut päivänselvää alusta alkaen, että heillä on "omat" vanhemmat joiden ansiosta he ovat syntyneet. Molemmilla lapsilla on oma valokuva-albumi jossa biosuku tulee esiin valokuvien avulla. Näitä kuvia olemme saaneet lasten bioisovanhemmilta jotka ovat olleet lasten elämässä mukana koko ajan. Lapsenlapset ovat heille rakkaita ja olen tosi onnellinen että lapset eivät ole täysin juurettomia. Isovanhempien kanssa vietetty aika on lapsille tärkeää ja sitä kautta he tutustuvat omiin juuriinsa. Suuri toiveeni on, että joskus tapaisimme myös äidit jotka toistaiseksi pysyttelevät kaukana meistä ja lapsistaan.
Voi hyvät hyssykät
onko se vaan sellainen joka on lapsen synnyttänyt vai sellainen joka lapselle merkitsee sellaista äitiä joka siinä arjessa huolehtii ja antaa sen kaiken perustarpeen mitä lapsi tarvitsee.
Arjessa lapselle on perheenäiti sama kuin muillekkin perheenjäsenille ei lapsi ajattele että olen tuon naisen mahasta tullut ulos tähän ihanaan kotiin jossa minua rakastetaan ja välitetään minun olmassaolostani.
Sinulle on äiti jokin muu sairaanomainen puute tunteesta mikä on äiti silloin kun eletään elämän arkea.
Sijaisperheen äiti on perheensä äiti kaikille lapsille jotka tässä perheessä asuvat. Älä nyt rupea sitä tunnetta riistämään muutenkin usein vaurioituneelta lapselta anna lapsen kokea olevansa saman arvoinen muiden perheenlasten kanssa. Sinua joku epävarma sijaisäiti voi uskoa ja luulee että vaan sinä olet oikeassa. Antaa lapsen tehdä se arjen valinta äitihahmosta.
Äläkä tee lapsista olettamuksiesi uhria.
On sitten se asia erikseen kuka on biologinenäiti, sitä ei lapsi osaa edes arjessa miettiä on niin paljon muuta tärkeämpääkin tekemistä ja ajattelemista. Lapsi omalla elämän voimalla pyrkii kehittämään itseään mutta esim. boäiti voi sen prosessin turmella ja estää kokonaan.
Sekin on nyt nähty käytännössä vaikka ei vielä minulla tutkimustuloksia siitä, vasta selvää näyttöä vaan.
edellinen kirjoitti:
"
Antaa lapsen tehdä se arjen valinta äitihahmosta.
"
Huh, huh,
raakaa
ei vieläkään ole tullut selventävää vastausta, miten käytännössä estät lasta kutsumasta esim sijaria äidiksi tai isäksi?
ehdotus siihen joka olisi myös "lapseneduksi" tätä kun niin painotat joka paikassa.
Minä en ainakaan sitä valintaa tee.
Lapsi kutsuu äidiksi/isäksi sitä henkilöä joka hänen mielestään on sopiva nimitys ja merkitsee turvaa sekä rakkautta ja muista poikkeamaton tunne olla yksi tämän perheenjäsen.
Voin näin olettaa atuksen lukijana ja sanoa sinulle samaa että raaka olet jos et anna lapsen valita.
Ei sinlla kait satu olemaan siitä tieteellistä tutkimusta vai ominpäinkö nyt uskallat noin raasti todet.
En panisi lasta valitsemaan.
Tehän olette täällä toitottaneet, että äiti on lapselle rakas ja sijaisäiti on lapselle rakas. Sitten lapsen pitäisi tehdä mielestänne valinta näiden välillä. Eheeiii.
eihän lapsen tarvitse valita, voi hyväksyä molemmat.
Aikuisethan sen kilpailutilanteen luovat.
Eheeeh ja töttöröö.
Nimimerkki syyllistänyt itseään kirjoitti:
"Äidit ovat hylänneet heidät sairaalaan heti synnytyksen jälkeen.
"
Kehitysmaissakin hylätyt vauvat annetaan adoptioon ja meillä Suomessa suomalaisia vauvoja toivovia adoptioperheitä on paljon. Miksei näitä hylättyjä lapsia ole adoptoitu. Nythän he todella luulevat, että heissä on jotain vikaa, kun oma äiti on hylännyt vauvana jo eikä kukaan ole adoptoinut. Kyllä lapsetkin tajuavat kun joka puolella hylätyistä kehitysmaiden lapsista ja heidän adoptioistaan on lehdissä ja telkkarissa. Voi hyvänen aika.
kun vaaditaan biovanhempien lupa adoptioon.
Onkohan kehitysmaissa sama käytäntö?
Ei niitä lapsia kehitysmaissakaan poimita kuin mansikoita adoptioon. Lupa pitää aina saada vanhemmilta tai viranomaisilta hylätyille lapsille. Tässä mielessä sijaisperhe saa hylätyn vauvan itselleen toisin menetelmin Suomessa (ikäänkuin epävirallisesti omakseen).
kamalan asian, että jättää vauvansa sairaalaan, miksi raskauden on annettu jatkua??
Tällainen äiti on vakavasti mieleltään sairas tai sitten jonkin pakon (pelko, häpeä, pärjäämättömyys)edessä tehnyt ratkaisunsa.
Mielestäni tällaista äitiä ei saisi päästää osastolta pois uudelleen lisääntymään. Hänelle olisi tehtävä pakkosterilisaatio.
Suomessa on myös hyvä ja toimiva aborttilaki!
Jokainen raskaana oleva nainen voi valita abortin, ettei lasta tarvitse synnyttää ja hylätä.
Lapsen oikea ainut hoitopaikka on oma koti ja biologiset vanhemmat. Jos tämä ei tule toteutumaan (siis ennustettavissa) olisi tehtävä abortti ajoissa tai naiselle pakkosterilisaatio.
Saataisiin tämä sairas sijaisperhe-touhu loppumaan ja yhteiskunta voisi niillä rahoilla auttaa yksinhuoltajia arjessa selviytymään!!
äitiä jokwsikin muuksi kuin äidiksi.
Vaikka kaikki muut perheessä sanovat äitiä äidiksi.
ei tuo nimitys ole sinulta millään tavalla pois eikä sinua sen vähempiarvoiseksi tee kuin mitä sinä itse sen teet.
En ole kieltänytkää että se rakkaus olisi tipotiessään siihen äitiin joka lapsen tähämaailmaan on synnyttänyt.
Vaan se ei lapselle merkitse arjen touhuissa yhtään mitään kuka hänet synnytti.
En tee valitaa van sen tekee lpasi itse jos haluaa sanoa äiti sijaisäidille kuten muutkin lapsen niin se on hänen tunteensa asiasta näin yksinkertainen. En hyvänen aika mene sitä lapselta kieltämään. Ajattele miten sydämen lämmöllä sen lapsi sanoo katsoo silmiin ja nauttii äidinsylistä voi kun sää äiti olet ihana ja niin pehmoinen mää rajkastan sua oikeesti. Ei ole kuule sydäntä sanoa että älä sano minua äidiksi koska sun äitis ei tykkää siitä, enkä määkää tykkää ku sä mua äidittelet.
Mieti vähä lasta äläkä omaa napaasi töllötä.
Voiko bioäiti olla noin raaka?
Miten sitten selität sen, ettei lapseni halua sijoitusajasta mitään puhua??
Olen jopa kehottanut kertomaan koulussa kavereille, jotta noloilta tilanteilta vältyttäisiin kun kavereita on kylässä. Lapseni on voimakastahtoinen ja huutaa heti EI.
Perusteluna on, että häntä hävettää kertoa sellainen asia ja lisäksi että kaikkia sijoitettuja kiusataan. Kukaan ei kuulemma halua olla sijoitetun lapsen kaveri??
Olen sanonut, ettei ole kenenkään syy jos sijoitukseen päädytään. Niin vain voi elämässä sattua.
Silti asiasta ei saa puhua ja piste!???
Aikuisen on oltava aikuinen. Kiellän muutakin tyhmyyksiä, mitä lapsi kokemattomuuttaan tekee tai sanoo. Lapsen on voitava luottaa siihen, että hänen ei tarvitse tietää ja ratkaista tollasia nimitysasioita yrittäessään revetä kumpaisenkin äidin suuntaan ja hänen on voitava olla varma siitä, että oma äiti korjaa, jos lapsi käsittää asioita väärin. Ainahan muutenkin, jos lapsi erehtyy, niin se oikaistaan. Olette sijaisvanhemmat kyllä nyt liian vapaan kasvatuksen kannalla tässä, ei lapsen pienet hartiat kestä tollasta vastuuta.
lapsenkasvatuksesta.
Me taas joudumme päivittäin korjailemaan lapselle niitä mitä se omaäiti on rautalangaste vääntänyt asioita lapsen uskottavaksi.
Pitäisikö nekin jättää uskottaviksi.
Älä leiki nyt mitään pöliää vaan tunnusta heikkoutesi että sinusta ei ole kasvattajaksi jos noin meinaat tästäkin asiasta ett lapsi ei saa valita sanooko sijaisäitiä äidiksi et sinä sitä ainakaan määrää on minun toivomus se kuuluu lapselle kuten muitakin oikeuksi on lapsella lainasetuksissa määrärtty. Heillä on sanan vapaus että silleen. Viis siitä veisaa mitä bioäiti siellä jossakin väkättää.
Kyllä aivan kauhistuttaa sinun ajatuksesi että lapsen hartiat ei kestä....
Isomman vastuun bio antaa lapselleen kun hylkää hänet.
Ei bioäitiensä hylkäämiä lapsiakaan saa jättää oman vastuunsa varaan. Viranomaisten ja lastensuojelun pitää heistä kantaa vastuu. Hylätyt lapsille pitää pyrkiä löytämään adoptiovanhemmat. Ei ketään lasta saa jättää kuikuilemaan monen äidin loukkuun.
kysyn vaan kun on niin outoja nuo sinun selitykset.
Nytkin aivan utopinen käsitys koko lapsi asiasta.
eikö sinulle ole jo selitetty moneen kertaan mikä on tilanne Suomessa jos adoptoidaan suomalainen lapsi.
Mitä siitä nyt taas kirjoittelet kuin mantraa että pitää löytää adoptiovanhemmat.
Jottei sinulle tule ongelmaa asian suhteen. Ei pitäis päästä käymään niin, että jo synnytyssairaalaan äitinsä hylkäämät vauvat jäävät vaille adoptiokotia, vaikka ottajia olisi. Onko sinusta oikein, ettei näille lapsille anneta mahdollisuutta virallisiin vanhempiin vaan ainoastaan sijaisvanhempiin.
onko ne "sossutanttoja"?
Viralliset vanhemmat ovat lapsesta juridisesti vastuussa olevat vanhemmat, jotka lapsi esim. perii. Adoptiovanhemmat ovat hylätyn vauvan viralliset vanhemmat, sijaisvanhemmat eivät ole.
lapsi häpeää sitä, että on yleensäkin joutunut sijoitetuksi.
Mistä muuten tulevat nuo muiden lasten ja aikuisten asenteet sijoitettuja lapsia kohtaan; sijaisvanhemmiltako....en usko.
Katsokaahan peiliin.
että nämä meidän lasten "biot" olisivat juridisesti vastuussa lapsistaan.
Onkohan monelle muulla samoin mitä luulet?
viranomaisilta riitä Suomessa?
Adoptiojonot on aika pitkät, joten varmasti olisi vauvoille "menekkiä".
pointti!
Sijaiskodissa asuvia lapsia kiusataan eniten koulussa eikä heille löydy kavereita. Näinhän lapseni sanoi ja haluaa salata taakse jääneen asian.
Miksi sitten kinuatte lapsia sijoitukseen, koska se kaiken muun traumatisoivan tuloksen lisäksi johtaa lapsessa syntyvään häpeän tunteeseen??
Lastenkodissa lapsi oppii pitämään puolensa ja ei ole niin altis kiusatuksi tulemiselle.
Lisäksi löytyy muita laitoksessa asuvia, jotka voivat toimia lapsen kavereina ja tarvittaessa auttajana.
Älä taas SYYLLISTÄ lapsen AINOAA OIKEAA VANHEMPAA, ELI ÄITIÄ JA ISÄÄ? Eikö sinulle riitä se kärsimyksen määrä, minkä jokainen vanhempi kokee menetettyään lapsensa teikäläisille.
Häpeä, että olet olemassa!!
kieroimmat asenteet tulevatkaan tässä koko sijoitusmylläkässä`?
Lueskelepa kirjoituksiasi eri ketjuista, mitä olet tullut lausahdelleeksi bio-vanhemmista!
Käännä se peili vain ihan omaan naamaasi, sitä olisit saanut peilailla jo vuosia sitten!
Sinä ja kaltaisesi sijarit olette niitä, jotka lapsille sen häpeän leiman lyövät sijoituksesta.
Oksettaa koko tämä palsta! Sijareilla on niin moukkamaisia ja typeriä kirjoituksia, että jos oma lapseni meinattaisiin sijoittaa, tappelisin vastaan kuin henkeni hädässä, että lapsi ei tuollaisten moukkien kynsiin joutuisi.
harjoittaa pakkoabortointia tai pakkosterilisaatiota.
jos olen tullut loukanneeksi, kirjoitukseni johtuvat vain ja ainoastaan tämän palstan kusipäisistä biojen kirjoituksista.
Omien sijoitettujen lasteni vanhemmista ei ole mitään pahaa sanottavaa; tiedän taustat, tunnen heidät meillä menee ihan ok.
Ja toden totta, ymmarrän sen, että aina ei itse pysty valitsemaan elämänkulkuaan.
Kunhan vielä saataisiin äiti ryhdistäytymään niin paljon, että tosiaan haluaisi tavata lapsiaan.
Olen yrittänyt tukea jo tässä vaiheessa, kun lapset vasta ovat aloitelleet koulunkäyntiä, niin paljon kuin mahdollista, että heissä ei todellakaan ole mitään sen kummempaa kuin muissakaan lapsissa (tässä vaiheessa vielä hyvin tyynesti suhtautuvat asiaan), sitä mitä tulevaisuus tuo, en voi tietää.
Mutta näiden lasten oikeutta olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan, aion puolustaa niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mahtipontisesti sanottu, mutta lapset ovat tilanteeseensa syyttömiä enkä aio katsella sivusta jos heitä sen takia aletaan kiusata.
Vielä ei ole ainakaan kuulunut mitään siihen viittaavaan; lapset ottavat yleensä asiat huomattavasti järkevämmin kuin aikuiset; joiden mielipiteet sitten alkavat vaikuttaa lapsiinkin.
Eli toisiaankin, jos sitä kiusaamista esiintyy sen takia, että joku on kertonut olevansa sijoitettu, kannattaa kohdistaa huomio niihin luokkatovereiden vanhempiin.
Toivon, että te ymmärtäisitte, että mekin näemme lasten ainutlaatuisuuden emmekä kaikki sijarit halua erottaa heitä kokonaan biovanhemmistaan.
Nämä lapset, jotka meillä on, eivät ole tulleet aivan normaalia kautta, hyvin pieninä kylläkin joten tällä hetkellä me olemme ne, jotka heidät parhaiten tuntevat.
Lastensuojelun lakiuudistuksen mukaan huostaanotoista päättäisi yksi henkilö, sossutantta. Huono homma sanoisin. Miten veronmaksajien rahat turvataan tässä menettelyssä, kun vain yksi sossutantta päättää, onko huostaanottoon aihetta? Mehän aiheettomat sitten maksetaan.
Vastentahtoiset huostaanotot käsitellään hallinto-oikeudessa. Huono homma sekin. Hallinto-oikeus, ihan nimensäkin mukaisesti ja muutenkin, käsittelee asian viranomaisen, ei suinkaan lapsen kannalta. Hallinto-oikeus käsittelee onko viranomainen tehnyt virheen vaiko ei. Tämmönen käsittely ei riitä alkuunkaan, kun on kyse lapsesta. Olemme EU:ssa sitoutuneet siihen, että asiat käsitellään lapsen näkökulmasta. Minun mielestäni koko hallinto-oikeus on perustettu viranomaisia pelastamaan. Sen näkee hallinto-oikeuden tuomioista selvästi. Kuka pelastaa lapsen. Eli ehdottomasti käräjäoikeuteen vastentahtoiset huostaanotot ja myös nämä vapaaehtoiset huostaanotot (ajatus ei istu minulle, mutta kai niitäkin sitten on).
mitä siinä viestissä oli niin moukkamaista, että lähdit toiselle kirjoittajalla itseäsi puolustelemaan ja anteeksi pyytelemään?
Kyllä minä olen se, jolta sinun tulisi anteeksi pyytää.
Pieni lapsi oppii häpeä-käsitteen n. 7 kk ikäisenä ja se kuuluu lapsen kehitykseen. Häpeästä ei kuitenkaan tule ongelmaa, jos aikuinen ei siitä TEE ongelmaa?
En käytä alkoa, enkä ole pahoinpitelijä (tilapäinen uupumus), mutta lapsi ei osaa hävetä edes alkoholistiäitiään, ennen kuin joku aikuinen näyttää ja viestittää, että asiassa on jotain hävettävää!
Eli kyllä lasten omaksuma häpeä on nimenomaan teiltä epäkypsiltä sijareilta opittua! (Kaikki sijarit eivät ole epäkypsiä) mutta sinä Kaktus-nimimerkki tunnut olevan. Suoranainen ääliö.
Olet useita OIKEITA VANHEMPIA täällä lyönyt lyttyyn!
Kumpuaako toimintasi heikosta itsetunnosta vai mistä, sitä sinun sopii nyt miettiä????
Ja toivon, että jätät lasten oikeat vanhemmat rauhaan heitä syyllistämättä.
He ovat kyllä jo kärsineet, kun ovat rakkaimpansa teikäläisille menettäneet!
kuitenkin syntyvän lapsen kannalta parempi vaihtoehto, kuin joutua sijaisperheeseen.... harmi?
että alkoholisti häpeää itseään ja käytöstään.
Mistä tuon olet siepannut että 7 kk ikäisenä....
On mielestäni hyvä opettaa lapselle se että on hävettävää olla humalassa ja käyttäytyä kuten alkoholistit ja siinä onkin paljon eri asioita mitkä ei ole hyväksyttäviä.
Tiedätkö edes mikä ja miten alkoholisti käyttäytyy ja toimii arjessa.
Pyydän tyhjentävän selityksen.
En ole Kaktu olen joku muu.
siinä vaiheessa, kun lapsella alkaa olla vertailukohteita muista aikuisista ja vaikka kavereiden perheistä, hän tasan taatusti alkaa hävetä omia ryyppääjävanhempiaan joten pidä sinä typerä turpasi kiinni.
Halvennat lapsia minkä kerkiät ja pidät heitä täysin silmättöminä, aivottomina ääliöinä jollainen olet itse.
Minun sijaislasteni ei ainakaan minun takiani tarvitse biojaan koskaan hävetä joten haista sinä paska siitäkin asiasta.
Puhut niin paljon paskaa että sanon vielä viimeisen kerran; onneksi helvetissä minun ei tarvitse kaltaistesi muka-lapsen-parasta -ajattelevien hullujen kanssa olla tekemisissä.
Sinusta ja näiden lasten vanhemmista ei voi puhua samana päivänäkään.
Revi siitä
En viestissäni kertaakaan haistatellut niin sinulle kuin muillekaan sijareille? Silti sinä koet asialliseksi heittää tuollaista juttua?
Vaikuttaa, että olet sairas tai ainakin terapian tarpeessa.
Käsittämätön hyökkäys? Melkein tekisi mieleni tehdä rikosilmoitus?
Minäkö halvennan lapsia? Minä nimenomaan pyrin siihen, että mahdollisimman moni lapsi välttyisi sijoitukselta. Lisäksi neuvon niitä äitejä, joilla on mahdollisuus saada sijoitus purettua. Eikö mielestäsi kaikki sijoitustoiminta tähtää lapsen kotiin paluuseen.
Aina se ei ole mahdollista - ikävä kyllä?
Ihmettelen edelleen käytöstäsi?
Onko niin tässäkin tapauksessa: Hyökkäys on paras puolustus! Minä olen osunut usein "naulankantaan" ja se saa pelkäämään??
Halvennan lapsia ym. kamalaa oli tekstissäsi? Tiedätkö, olen hoitoalalla ja sijaisuuksia on myös lastenosastolla. Se on yksi mieluisimpia työskentelypaikkoja.
En TODELLAKAAN halvenna yhtäkään lasta mitenkään.
Oletkohan nyt sekoittanut jonkun muun kirjoittajan tekstit minun kirjoittamikseni?? Niin käsittämättömältä tällainen hyökkäys tuntuu?
Jos vielä aiheetta haukut minua ääliöksi, aivottomaksi, typeräksi, silmittömäksi, hulluksi ja lapsille pahaa tarkoittavaksi, annan asian tutkintaan. Silloin se etenee normaalin rikoskäytännön mukaisesti. T: lapseni on kotiutunut
Tässähän ihan mykistyy:
Hämäläisenkö teksissä kaktus lainasit todella:
”Lapsi voi tuntea...
Saattaa luulla...
Perhehoitoa edeltänyt aika oli luultavasti....
Lapsesikin luultavasti tuntee....
hän voi kokea....
”
Eipä sen minun arveluita ihmeempää faktaa Helena Hämäläisellä, kuka hän sitten lieneekään (ei erotu netistä löytyvistä lukuisista Helena Hämäläisistä, että kenestä on kyse).
itse en ehkä olisi lässyttänyt yhtä hellämielisesti, kuten Helena Hämäläinen tekee...kyseinen lainaushan oli nimenomaan biovanhemmille suunnatusta julkaisusta.
Lässytys ja mututuntuma ilmeisesti riittää ja kelpaa biovanhemmille ohjeeksi ja opastukseksi Helena Hämäläisen ja lastensuojelun ammattilaisten mielestä. Ei taida löytyä faktaa alalla lainkaan. Ja kuka on Helena Hämäläinen, jota sijaisvanhemmat pitävät auktoriteettinään kaikesta päätellen.
Napoleon-kompleksiko vaivaa vai mikä?
Lue aluksi nuo läpi ja tule sitten vuoden päästä uudestaan toivottavasti viisaampana ja vähemmän POMPÖÖSINÄ retostelemaan'
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=123
ottaen huomioon luetun ymmärtämisen, tule vasta about kymmenen vuoden päästä hehkuttamaan uusia tietojasi.
Pakko kyseenalaistaa noiden henkilöiden tekstitkin, koska heistä on vaikea löytää taustatietoja netistä. Yksi ainakin oli lastensuojelupuolella vain AMK-tasoa (eli ei hääppönen). En vaivaudu siltä pohjalta lueskelemaan. Hienoa, että pistit kuitenkin nimiä tänne nettiin, että kansa saa tietää kutka vastaavat nykyisistä opeista ja harhaopeista lastensuojelussamme. Se Hämäläinen jäi vielä hämärän peittoon sekin, kuka hän oikein on ja mikä meriitti.
Kai muuten tajuat kaktus, että en ota käskyjä vastaan, mutta kiitos kuitenkin hyvistä vihjeistä kun vastuunkantajia ruvetaan peräämään.
kyseenalaistaa se, mikä Sinä olet kyseenalaistamaan jonkun tekstejä ja kai ymmärrät, että omat tuherruksesi ovat yhtä lailla kyseenalaistettavissa?
Näin veronmaksajan näkökulmasta tuotat paljon turhaa palstatilaa vievää jokellusta.
joka opastaa verovaroin. Veronmaksajilla on oikeus tietää.
>sinulta pieni rusina-aivoiseni
Kirjoittanut: kaktus 28.9.2006 klo 12.56
ei vieläkään ole tullut selventävää vastausta, miten käytännössä estät lasta kutsumasta esim sijaria äidiksi tai isäksi?
vastuutaan. Opastaja esiin.
Sijari estää äiti-nimityksensä sillä, että sijari ei ala käyttää lasta emotionaalisesti hyväksi.
jolla kaikki näyttää perustuvan mutu-tuntumaan.
Vai vielä emotionaalista hyväksikäyttöä.
Jos lapsilta kielletään tunnepitoinen vastakaiku ja -vuoroisuus, kyseessä on pahimmanlaatuinen henkinen pahoinpitely.
Voi vain kuvitella millaisia aikuisia sellaisista kasvaa; tunteettomia, kylmiä, kyvyttämiä ihmissuhteisiin.
Olet sinä melkoinen kuvatus.
NIINKÖHÄN ON ITSELLESI KÄYNYT?
hänelle itselle on käynyt varmaan niin.
Kirjoittaa vain mitä muut on jossakin kirjoittaneet ei ollenkaan omia tunteita eikä syvällisiä ajatuksia. Eikä koskaan oikeista omaperäisistä vastauksista puhumattakkaan että niissä olisi se lämän maku. Pelkkiä §1, §2, §3, §4, §5.
Toivottavasti kehitystä tapahtuu kun on noin ahkerasti keskustelussa mukana. Luulen että kyllä elämän koulu häntäkin opettaa mutta kuten nähty se vie oman aikansa.
Tämä ei ole elämänkoulukiusausta vaan toteamus.
Ties vaikka olisin sijaisperheessä kasvanut Helena Hämäläisen oppejen mukaisesti ja tässä tulos.
ovat vaurioittaneet lapsensa niin pahasti että niitä ei mikään mahti maailmassa pysty korjaamaan.
Ei ede sijaisvanhemmat jos niin luulet.
Me emme ainakaan kykene lasta korjata koska on palojakin poi mitäsitten sirpaleita.
Mutta teemme lapselle elämän hiukan inhimillisemmän ja edes annamme tässä ja nyt sen turvan ja tuen sekä kaikki perustarpeet mitä lapsi tarvitsee/kaipaa.
Rikki menneen maljakonkin voi liimata kokoon, mutta säröt jää kuitenkin jäljelle.
Syytättekö minun äitiä nyt näistä kirjoituksistani.
elämässäsi kokenut traumoja ja siinä sen mukana jäänyt vaille niitä lapsen perustarpeita.
Jos olit rikki silloin lapsena niin voit olla rikki vieläkin.
Nyt voit aikuistuttuasi korjailla niitä säpäleeksi murrettuja tunteita ei ihmisen tarvitse elää menneessä jos on mahdollisuus muuttaa ja elää tässä ja nyt sekä tulevaisuuden tavoitteet matalalennolla ei utopisia pilvilinnojen rakentamisia.
Hieno juttu, suunnataan siis tulevaisuuteen, lasten tulevaisuuteen me aikuiset. Parhaiten se tapahtuu lasten oikeuksien tunnustamisella ja noudattamisella samoin kuin lapsiperheiden kaikinpuolisella tukemisella, eritoten taloudellisessa ahdingossa. Rahat saadaan vaikka ylisuurista virkamiesten eläkkeistä ja aiheettomien sijoitusten ja huostaanottojen kuluista, kun lapset päästetään takaisin omaan kotiin. Näin pääsemme ikävistä huostaanotoista eroon ja voimavarat voidaan suunnata niihin marginaalitapauksiin, joita voidaan pitää aiheellisina.
mitään saavuteta.
Itse tiedät oman elämäsi, me emme voi siitä tietää mitään.
Itse heitit, että saatoit olla huostaanotettu lapsena. Jos olit sijaisperheessä, niin olivatko vanhempasi osattomia tapahtuneeseen?
Ajatelkaapa tätä. Jokin aika sitten oli tv:ssä ohjelma romanilasten huostaanotoista ja sijoituksista epäinhimillisiin kovakouraisiin lastenkoteihin tarkoituksena erottaa heidät kokonaan romanikulttuuristaan ei niin kovin kauan sitten. Tuon ajan lastenhoitajat niissä lastenkodeissa samoin kuin tuon ajan lastensuojeluviranomaiset uskoivat yhtä vakaasti kuin te nyt, että tekevät oikein. Kuvitteletteko tosiaan, että nyt Suomessa on se absoluuttinen hyvä ja lopullinen päämäärä huostaanotettujen lasten hoidossa ja sijoitusjärjestelyissä saavutettu. Kaikkea muuta, 20 vuoden päästä suomalainen nykykäytäntö näyttäytyy vähintäänkin brutaalina uusille sukupolville. Jarruttajat, ette voi nukkua yötänne rauhassa siellä takapajulassa.
mitä ihmeen kehittymistä tarkoitit vastatessasi "Ollakko vai eikö olla?"-otsakkeen alle?
Siis minunko pitäisi kehittyä ja siten huostaanotot vähenevät/poistuvat? Kerro pian jos sillä todellakin pelastan monen lapsen elämän. Täytyy sanoa, että olet kyllä mahtava taikuri jos sen teet. Epäilen kykyjäsi, mutta osoita luuloni vääräksi!
Tottakai olen mukana, laita osoitteesi niin otan yhteyttä.
Voisit suoda sijaislapselle kännykän ensi töiksesi, jotta hän voi kommunikoida vapaasti ja esteettä tapauksesta riippuen omien vanhempiensa sekä mahdollisten sisarustensa ja muun sukunsa, ystävien ja koulukavereiden ja kaikkien niiden kanssa, jotka jäivät taakse huostaanoton tuoksinassa. Näin edesautat homattavasti tämän lapsen huostaanoton loppumista ja paluuta arkeen nykyisistä poikkeusoloista. Kerro myös sijarikaverillesi miten kannattaa toimia.
Huono ehdotus aloittaa asiasta, joka on ollut käytössä jo vaikka kuinka kauan. Meillä on kyllä kaikilla kouluikäisillä kännykät.
Tottakai tiedämme, että lapsi on meillä "toistaiseksi". Siis siihen asti, että vanhemmat saavat asiansa kuntoon tai että lapsi aikuistuu. Tosin siitä vanhempien kuntoutumisesta ei ole vielä ollut mitään merkkejä. Katkaisuun kyllä menevät välillä, mutteivät ole siellä paria päivää kauempaa.
Muutama vuosi tässä on jo vierähtänyt ja aika kuluu koko ajan.
Ei hyvältä näytä. Biovanhempien palstalla käydään keskustelua siitä, että pitäisikö sijaisvanhempien saada adoptoida ne sijaislapset, joita ei voida palauttaa koteihinsa säädyllisessä ajassa. Kannattaa vierailla siellä. Adoptiolla saataisiin huostaanottomäärät vähentymään ja lapset saisivat pysyvät olosuhteet noissa täysin toivottomissa tapauksissa.
Täytyy myös kiinnittää vakavaa huomiota siihen, ettei biovanhempien luo palauttamista pitkitetä viranomaisten taholta turhaan. Mielestäni biovanhempien oikeusturvan takaamiseksi pitää dokumentoida ja yksilöidä mitä se "saada asiansa kuntoon" tarkoittaa käytännössä, mielivallan poissulkemiseksi. Samoin pitää yksilöidä ja dokumentoida mitä tarkoittaa "kykenemätön vanhemmuuteen". Mikäli viranomaiset eivät sitä dokumentoi ykslöidysti, että mistä on kyse, niin katson viranomaiset "kykenemättömiksi dokumentointiin". Oikeusturvan kannalta tällaiset epämääräiset käsitteet pitää yksilöidä täsmällisesti, jottei synny sijaa kenenkään mielivallalle. Tämä tulee tehdä jo toteutettuihin huostaanottopäätöksiinkin pikaisesti nyt jälkikäteen, mikäli papereihin ole yksilöity. Sano sosiaaliviranomaiselle, kun seuraavan kerran näet hänet.