noh.. mistä aloitta oli silloin meitä kaksi muutamaan vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ei mitnkään suunniteltu mutta päätimme jättää lapsen kerta on tullaksen, poika syntyi silloin ongelmat alkoi, juoksenteleminen baareissa ja syyttely ettei sittenkään halunut tätä lasta, päätin että poika jää mun nimelle kerran tollasta tekee, hän päätti kosta sen olemaan tunnistamatta isyyden, yritin puhua turhaan, samalla kyllä asuimme samaan katon alla koko ajan, ristiaiset ei pidetty koska hänen suku ilmoitti ettei tule koska poika ei saanut isän sukunimeä, Nielasin tämänkin, noh kasvatuksesta en rupee kertomaan mitään koska minusta se ei ole oikeuden mukainen ettei lapsi saa toteuttaa itsensä muulloin tavoin ku siivomaalla ja olemalla hilja ku toinen katso tv.EETä, noh ei siinä mitään tässä välissä ollaan keretty erota vaikka kuinka monta kerta ja silti kaiken paskan jälkeen otan ja haluan sen ihmisen, elikkä ero tuli nytki kaverin takia joka on miespuolinen kyllä mutta mitään ei koskaan ole tapahtunut eikä tapahdu rakastan omaa miestä, mutta asian ydin on nyt se että tämä mun avokki ns. hylkäsi meidän lapsen koska en suostuu tekemään dna testtiä että hän sittenkin pystyis tunnistamaan isyyttä, mitä tosta nyt oikein voi päätellä mitä voisin tehdä normaalia puheita hän ei ymmärrä vaan jankuta sitä samaa että todistaisin sen hänelle että poika on hänen...
yh äiti
4 vee
5589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei kertakaikkiaan ymmärrä yhtään mitään. Se on niin epäselvästi ja väärin kirjoitettu, ettei haluamasi asia välity lukijalle millään tavoin.
Moi.
Jos nyt jotain kysyit, niin sanoisin että mikset voisi teettää sitä isyystestiä jos itselläsikään ei ole mitään salattavaa...ja jos se mies kerran jankuttaa sitä.En näe mitään syytä mikset voisi isyyttä todistaa?? Jos tämä nyt oli se pointti sinulla.
kuulkas siinä se pointi on että voin mennä sinne dna testin, mutta miks???mies levittää huhuja kaupungilla ja sukulaisten keskuudessa että lapsi muka ei ois hänen, syyttää minua pettämisestä mitä en ole 9 vuoden aikana tehnyt koskaan, poitsu on kun ilmetty isä, ettei ole epäilystäkää isyydestä, ja kaiken lisäksi tähän hommaan se nosti kotoa kytkintä juuri tämän takia ja kiristä minua juuri sillä testillä etten saa hänet takaisin perheesen ellei testi tehdä, joten miettikää onko toi reillua minua kohtaan, kaikki epäilykset ja kiristykset. ps. pojan luona se ei ole käynyt yli viikkon eikä paljon soitellutka ja laps huuta isiä ku on ikävä.....
oli hiukan samanlaine juttu mulla aikanaan,...
ja mentiin sitten dna testeihin, kun mies sitä vaati. ja suostuin tietenkin dna testiin kun tiesin kuitenkin itse totuuden että mieheni on lapseni isä. mutta annoin hänenki tuntea olonsa siittä varmaksi. niin mieheni sai varmuuden et lapsi on hänen. ja voi sitä mieheni riemua kun kirje kolahti luukusta, ja asia varmistui hänelle. =) hän itki onnesta, ja ehkä helpotuksestakin... hän oli niin epävarma isyydestään ennen testiä.
ja niiden tuloksien jälkeen, mies muuttui täysin ja oli erit. halukas tunnustamaan isyytensä.
samana kesänä kosi minua.=)
ja nyt sitä ollaan oltu 3.vuotta naimisissa.ja lapsiakin on siunaantunut pari lisää.=)
että jos sinun miehelläsi on sama tilanne kuin minun miehelläni oli eli epävarmuus, niin mikset mene ja suostu dna-testeihin.? voipi olla et miehesi muuttuu täysin, ihan niinkuin minunki mieheni teki.=) se vaan on myös miehille tärkeää saada varmuus isyydestä, ja siinä ei aina äitin sana/ todistelu auta... et hop hop testeihin jos sulla ei ole mitään salattavaa isyydestä. ja eiköhän tuo avoimuus oli myös suhteenkin pelastus...
tekemään dna-testi. Eihän sinulla ole hävittävää.