Hej!
En nyt oikein tiedä kuuluuko tämä aihe tälle palstalle, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin :) Ehkä olen tällä palstalla nähnytki joskus samantyylisiä kirjoituksia mutta en ole löytänyt vanhoista viesteistä yhtään..
Minulla itselläni ei ole "enää" kuin reilu vuosi opiskeluja (terveysalalla) jäljellä mutta kova olisi hinku vielä jatkaa opiskeluja senkin jälkeen eteenpäin unelma-alalleni. Uudet opinnot tulisi kestämään 3,5 vuotta. Melko nuoriahan tässä vielä ollaan 22v.. :) Avokillani taas opiskeluja on jäljellä joku reilu 3 vuotta..
Hieman olen tässä jo tulevaisuutta pohdiskellut, että missä vaiheessa sitä kannattaisi perheenlisäystä alkaa suunnittelemaan. Toisaalta tekisi mieli mennä heti valmituttuani töihin tienaamaan (joita melkosen varmasti tulee löytymään tulevaisuudessa..), mutta taas toisaalta haluaisi jatkaa heti opiskeluja. Sitten olisinkin melkein 27v, joka ei nyt sinäänsä ole vielä paljon, mutta..
Niin siis tässä tuleekin kysymys, että oletteko jaksaneet opiskella tai siis keskeyttää opiskelut äippäloman ajaksi ja jatkaneet sen jälkeen taas opiskeluja..? Miten olette taas päässyt opiskelurytmiin kiinni?
Äh, tässä päässä pyörii niin paljon erilaisia suunnitelmia, ettei näistä selvää kyllä saa.. =) Toivottavasti joku samassa tilanteessa oleva viitsisi vastailla tms. ja muutkin ottakaahan kantaa!
En nyt oikein tiedä kuuluuko tämä aihe tälle palstalle, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin :) Ehkä olen tällä palstalla nähnytki joskus samantyylisiä kirjoituksia mutta en ole löytänyt vanhoista viesteistä yhtään..
Minulla itselläni ei ole "enää" kuin reilu vuosi opiskeluja (terveysalalla) jäljellä mutta kova olisi hinku vielä jatkaa opiskeluja senkin jälkeen eteenpäin unelma-alalleni. Uudet opinnot tulisi kestämään 3,5 vuotta. Melko nuoriahan tässä vielä ollaan 22v.. :) Avokillani taas opiskeluja on jäljellä joku reilu 3 vuotta..
Hieman olen tässä jo tulevaisuutta pohdiskellut, että missä vaiheessa sitä kannattaisi perheenlisäystä alkaa suunnittelemaan. Toisaalta tekisi mieli mennä heti valmituttuani töihin tienaamaan (joita melkosen varmasti tulee löytymään tulevaisuudessa..), mutta taas toisaalta haluaisi jatkaa heti opiskeluja. Sitten olisinkin melkein 27v, joka ei nyt sinäänsä ole vielä paljon, mutta..
Niin siis tässä tuleekin kysymys, että oletteko jaksaneet opiskella tai siis keskeyttää opiskelut äippäloman ajaksi ja jatkaneet sen jälkeen taas opiskeluja..? Miten olette taas päässyt opiskelurytmiin kiinni?
Äh, tässä päässä pyörii niin paljon erilaisia suunnitelmia, ettei näistä selvää kyllä saa.. =) Toivottavasti joku samassa tilanteessa oleva viitsisi vastailla tms. ja muutkin ottakaahan kantaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi!
Mulla on vähän sama tilanne, siis sillai että opiskelen vielä ja tän lukuvuoden jälkee olis kaksi vuotta vielä jäljellä. Mies on vakituisessa työssä. Ja me on puhuttu että vuoden vaihteesta alotetaan yrittää vauvaa xD Aion sitten palata opiskelujen pariin kun vauva tarpeeks vanha meneen hoitoon, vuoden ajattelin olla kotona. Tien että pystyn palata kouluun kun oon aina ollut tosi tunnollinen ja tehnyt sen mitä olen päättänytkin. Yliopistossa päivät on lyhyitä niin jää aika lapsellekin. xD En vois kuvitella et vasta 27 alkais vauvaa suunnittelee..
se että onko teidän parisuhde siinä vaiheessa että siihen on lapsen hyvä tulla??¨
Itse halusin olla naimisissa ennen lapsen tuloa... mielestäni se suhde on se mikä täytyy ensin olla kunnossa ja mielestäni aviottomat lapset ovat säälittävässä asemassa!
Itse opiskelen tällä hetkellä ja vaikka vauvaa tekeekin jo paljon mieli haluan silti uhrata opiskeluun vielä vähän aikaa... sitten on kiva ruveta vauvantekoon kun on se vaihe elämästä käytynä... sitten sitä opiskelua kuitenkin miettis koko ajan jos olis lapsen kanssa kotona!! Tsemppiä päätöksillenne :)
kokemuksestani voin sanoa, että nihkeetä tekee... =)
Jäin äitiyslomalle kesken lukukauden, opiskeluja jäljellä vielä noin 1,5 v. Nyt tuntuu tosi vaikeelta saada mitään kouluun liittyvää tehtyy, ja päivällä muutenkaan ei tunnu kerkeevän/jaksavan. Itsestähän se on tosi paljon kiinni! Toiset saavat tehtyä vaikka graduja vauvanhoidon ohella, ja me toiset taas... Huomenna pitäis taas saada aikaseks jotain päättötyön tiimoilta, mutta...
Yhtenä vaihtoehtona olen ajatellut mennä tekemään vaikka vähäksi aikaa alan töitä (niitä piisaa, itse myös terveysalalla, yksi koulutus takana jo.) ja sitten sitä kautta motivoitua uudestaan opiskeluun.. Töissä sitä nimittäin yleensä huomaa, kuinka paljon siitä lisätiedoista on hyötyä! Eiköhän se motivaatio tästä joskus löydy (näkis vaan ja kuulis kolinan ;-)
Meillä myös vauvakuume ja ensimmäinen yrityskierto meneillään (viikonloppuna jännät paikat). Opiskelen myös terveysalalla ja jos nyt tärppäisi, jäisi opiskeluja vauvan syntymän jälkeen jäljelle vielä 1,5vuotta.
Me olemme ajatelleet asian näin, että opiskella ehtii myöhemminkin, mutta lapset kannattaa tehdä nuorena (me 24v ja 25v). Olen minäkin sitä ajatellut miten motivaatio riittää taas opiskeluun vauvaloman jälkeen... mutta uskon, että kun opinnoista on jo yli puolet suoritettuna, jaksaa rutistaa vielä loppuun asti.
Sitä paitsi, opiskelujen jälkeen pääsee sitten suoraan työelämään... jos ei sitten tee mieli lisää lapsia... ;)
minäkin terveysalalla ja nyt esikoista yritetään ekaa kertaa. nyt kp.23/28. jos nyt tärppäis ja kaikki menis hyvin ja vauva syntyisi kesäkuussa niin jäisi 2 vuotta vielä opintoja jäljelle ja uskon kyllä että opinnot tulee loppuun käytyä. samaa mieltä että lapset kannattaa tehdä nuorena! (me 23v ja 25v) Ei kannata elää "sitten kun-elämää".
olette sitä mieltä että lapset täytyy tehdä tietyssä iässä???
eikö kuitenkin ole tärkeempää niinku tossa aikasemmassa viestissä oli joku laittanut että parisuhde on siinä vaiheessa että siihen on lapsen hyvä tulla??
ja ei semmoset alle kolkyt tai vähän yli ole vielä mitään vanhoja synnyttäjiä ja toisaalta taas heillä on usein enemmän elämänkokemusta ja ovat ehtineet elämässään tehdä muutakin!
tuntuu että ihmisillä on vaan hirveä kiire lapsentekoon vaikka sitä kerkee kyllä vanhemmallakin iällä... sitten se on kuitenkin lopun elämää kiinni siinä... kyllä elämässä tarvii olla muutakin...
vai mitä olette mieltä`???
Mukavaa että noinki monta vastausta tullut =) aika moni nuori aikuinen pohtii samantapaisia juttuja..
Niin, kyllä olen samaa mieltä siinä että parisuhteen täytyy olla kunnossa ennenkuin lasta ruetaan edes miettimään. Se on minusta ensisijaisen tärkeää!
Kunhan olen saanut nämä reilun vuoden mittaiset opiskelut päätökseen ja katsotaan sitten mikä on sen ajan elämäntilanne. Toivon kuitenkin, että silloin päästäisiin vauvantekohommiin.. =) Ja eihän sitä koskaan tiedä tärppääkö miten nopeasti..
Kuten edelliset kirjoittajat ovat aiemmin maininneet tuolla niin parisuhdehan se tärkein asia on uutta tulokasta suunnitellessa. Opiskella ja työskennellä kyllä ehtii myöhemminkin, lapset tulevat kun ovat tullakseen. Lapsen saaminenhan tulee vaikeammaksi, mitä enemmän ikää naiselle kertyy, se on fakta. Itse olen 27vee ja opiskelut opiskeltu ja vakityössä ollaan. Naimissa ja vauvasta haaveillaan. Jos mietin opiskeluvuosiani, niin olin itse kyllä täysin lapsi silloin vielä itsekin, en tosiaan olisi ollut valmis äidiksi. En todellakaan ollut valmis kantamaan vastuuta muista kuin itsestäni. Kai jokainen tunnistaa sen itsessään (toivottavasti), koska on valmis vanhemmaksi. Itselläni on vasta nyt vauvakuume! Niin ja ekana tuli mieleeni, kun luin kirjoitustasi, että opiskeluvuosina tulot olivat todella surkeat joten äitiysrahakin on olematon :( Se nyt kuitenkaan ei ollut pääpointti. Jos tunnette nyt olevanne valmiit pienen vauvan vanhemmiksi niin go for it!