Tausta on seuraava:
18-vuotias esikoiseni sai aikanaan isänsä sukunimen vaikka emme olleet naimisissa. Erotuamme menin naimisiin ja otin aviomieheni sukunimen, esikoisella säilytettiin omansa. Tästä liitosta erottuani 10 vuotta sitten olisin itse halunnut vaihtaa sukunimeni muuksi mutta koska lapsilla oli jo kaksi eri sukunimeä, olisi tyttönimeni ollut jo kolmas samaan postilaatikkoon, joten sitäkään en halunnut.
Täytin silloin oikeusministeriön lomakkeen, jolla hain lupaa muuttaa sukunimeni samaan kuin esikoisellani. Laki ei salli(nut), että lapsen vanhempi ottaa lapsensa sukunimen muutoin kun avioitumalla lapsen toisen vanhemman kautta, mutta sehän ei ollut mahdollista. Mihin tahansa muuhun omasta päästä keksittyyn nimeen kaiketi kyllä olisi sopinut vaihtaa :-). Hain siis poikkeuslupaa ja perustelin asian kyllä.
Ohjeistuksen mukaan käsittelyaika piti olla noin puoli vuotta ja maksun 500 markkaa siitä huolimatta olisiko päätös kielteinen tahi myönteinen. Hakemus ilmeisesti kuitenkin hukkui johonkin ministeriössä, koska en saanut kumpaakaan, en päätöstä enkä laskua. Asia näemmä haudattu.
Mahtaako jollakulla nyt olla tietoa tai kokemusta ko. lainkohdasta, itse kun en löydä. Tilanne nimittäin on sikäli toinen nyt, että esikoinen on täysi-ikäinen. Estääkö tuo laki edelleen minua vaihtamasta nimeäni hänen nimeensä? Edelleen nimittäin tahtoisin eroon tuosta avioliiton aikaisesta sukunimestäni mutta en vaihtaa ihan mihin tahansa.
Ihmettelen muuten mihin tuo laki perustuu, että äiti ei saa lapsensa nimeä.. Pyritäänkö sillä suojaamaan jotenkin lapsen isää? Hän suhtautui ajatukseen myönteisesti ja miksipä se häntä olisi haitannutkaan, asuu rannikon takana..
18-vuotias esikoiseni sai aikanaan isänsä sukunimen vaikka emme olleet naimisissa. Erotuamme menin naimisiin ja otin aviomieheni sukunimen, esikoisella säilytettiin omansa. Tästä liitosta erottuani 10 vuotta sitten olisin itse halunnut vaihtaa sukunimeni muuksi mutta koska lapsilla oli jo kaksi eri sukunimeä, olisi tyttönimeni ollut jo kolmas samaan postilaatikkoon, joten sitäkään en halunnut.
Täytin silloin oikeusministeriön lomakkeen, jolla hain lupaa muuttaa sukunimeni samaan kuin esikoisellani. Laki ei salli(nut), että lapsen vanhempi ottaa lapsensa sukunimen muutoin kun avioitumalla lapsen toisen vanhemman kautta, mutta sehän ei ollut mahdollista. Mihin tahansa muuhun omasta päästä keksittyyn nimeen kaiketi kyllä olisi sopinut vaihtaa :-). Hain siis poikkeuslupaa ja perustelin asian kyllä.
Ohjeistuksen mukaan käsittelyaika piti olla noin puoli vuotta ja maksun 500 markkaa siitä huolimatta olisiko päätös kielteinen tahi myönteinen. Hakemus ilmeisesti kuitenkin hukkui johonkin ministeriössä, koska en saanut kumpaakaan, en päätöstä enkä laskua. Asia näemmä haudattu.
Mahtaako jollakulla nyt olla tietoa tai kokemusta ko. lainkohdasta, itse kun en löydä. Tilanne nimittäin on sikäli toinen nyt, että esikoinen on täysi-ikäinen. Estääkö tuo laki edelleen minua vaihtamasta nimeäni hänen nimeensä? Edelleen nimittäin tahtoisin eroon tuosta avioliiton aikaisesta sukunimestäni mutta en vaihtaa ihan mihin tahansa.
Ihmettelen muuten mihin tuo laki perustuu, että äiti ei saa lapsensa nimeä.. Pyritäänkö sillä suojaamaan jotenkin lapsen isää? Hän suhtautui ajatukseen myönteisesti ja miksipä se häntä olisi haitannutkaan, asuu rannikon takana..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikäli oikein ymmärsin, sinulla on nyt entisen (ensimmäisen) aviomiehesi sukunimi ja olet siviilisäädyltäsi eronnut. Sinulla on monia vaihtoehtoja, joista yksikään ei ole se, että voisit ottaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsesi (ja hänen isänsä muun hänen sukunsa sukunimen).
a) voit pitää nykyisen nimesi
b) voit ottaa tyttönimesi
c) voit ottaa vanhemmillasi tai esivanhemmillasi olleen nimen (en muista, oliko se 3 tai 5 sukupolvea taaksepäin. Jos 3 sukupolvea, niin vaihtoehtoja on 7 kpl, jos 5 sukupolvea, niin vaihtoehtoja on 16)
d) voit ottaa itsellesi aivan uuden nimen, jota ei ole kellään.
Voit saada esikoiseltasi tai hänen isältään luvan muuttaa sukunimesi heidän sukunimekseen, mutta saatko sen luvan kaikilta niiltä, joilla on sama sukunimi?
Sinulla ei ole tarvetta muuttaa sukunimeäsi samaksi kuin esikoisellasi, koska hän on jo aikuinen. Noissa nimiasioissa ajatellaan niin päin, että lapsella pitää olla sama sukunimi kuin vanhemmillaan eikä päinvastoin. Sitä samaa on ajatellut myös lainsäätäjä (=eduskunta v. 1985). Aika vaikeaa on keksiä perusteluja, miksi sinun kohdallasi pitäisi tehdä poikkeus.
Muuta itsellesi tyttönimi takaisin, esikoisesi saa helposti muutettua itselleen äitinsä sukunimen. Tai äitinsä äidin tai isoäidin. tai ottakaa yhdessä uusi itse keksitty sukunimi.