I
Näytä minulle tie,
jota pitkin kuljet
jota pitkin kuljen
sillä se on sama.
Omani ovat hukkuneet
hiekkaan,
jota kyyneleitteni meri
imee altani.
Näytä minulle tie,
joka ei ole niin kylmä
joka ei ole niin kova
mieleni varjoja täynnä.
Haluan sen,
jolla tanssivat silmiesi
vihreät aurinkolaikut.
Haluan sen,
joka on pehmeä
kättesi kosketuksesta.
Haluan
sen.
Etkö näe huutojani
tässä sumuisessa ilmassa?
Kun pieninkin hengähdys
kieppuu hehkuvana tyhjyyteen.
Sillä minä pyydän (pyydän!)
sinua näkemään
itseni tiellesi, tielleni,
kalastamaan katseellasi
tästä suolaisesta vedestä.
Ja minä lupaan hengittää
suullasi itseni joksikin,
sellaiseksi, joka ei näy
muissa täplissä,
vain vihreissä auringosta.
Tässä, tästä.
Näytä minulle tie.
II
Kieltäydyn lokeroimasta sinua
entisiin arkistoihin.
Raja-aidat ovat hyvin häilyviä
tänään, ehkä huomenna.
Unelmoimme toistemme maailmoista,
kun sade soittaa.
Etsimme uusia polkuja mieltemme
maisemiin.
Hetki on unelias syksy sisätiloissa.
Ympärillämme pimeys,
jossa valokehiänsä sytyttelevät
silmät sydämiin näkevät.
Jotain löysimme, ja innosta hehkuvina
näytämme aiemmin hukkuneita kuvia,
jotka nyt kuuluvat kummallekin.
_________________________________________________
Tuo ykkönen on joku vanha, melko hmm... paatoksellinen. (?) Sitä paitsi "näytä minulle tie" on jostain muualta, taitaapi löytyä Raamatusta (vaikka runollani ei tällä kertaa ole mitään tekemistä sen asian kanssa). Joka tapauksessa ajatus ei ole uusi. Josko joku jotain siitäkin saisi. Kakkosen kehittelin juuri.
Näytä minulle tie,
jota pitkin kuljet
jota pitkin kuljen
sillä se on sama.
Omani ovat hukkuneet
hiekkaan,
jota kyyneleitteni meri
imee altani.
Näytä minulle tie,
joka ei ole niin kylmä
joka ei ole niin kova
mieleni varjoja täynnä.
Haluan sen,
jolla tanssivat silmiesi
vihreät aurinkolaikut.
Haluan sen,
joka on pehmeä
kättesi kosketuksesta.
Haluan
sen.
Etkö näe huutojani
tässä sumuisessa ilmassa?
Kun pieninkin hengähdys
kieppuu hehkuvana tyhjyyteen.
Sillä minä pyydän (pyydän!)
sinua näkemään
itseni tiellesi, tielleni,
kalastamaan katseellasi
tästä suolaisesta vedestä.
Ja minä lupaan hengittää
suullasi itseni joksikin,
sellaiseksi, joka ei näy
muissa täplissä,
vain vihreissä auringosta.
Tässä, tästä.
Näytä minulle tie.
II
Kieltäydyn lokeroimasta sinua
entisiin arkistoihin.
Raja-aidat ovat hyvin häilyviä
tänään, ehkä huomenna.
Unelmoimme toistemme maailmoista,
kun sade soittaa.
Etsimme uusia polkuja mieltemme
maisemiin.
Hetki on unelias syksy sisätiloissa.
Ympärillämme pimeys,
jossa valokehiänsä sytyttelevät
silmät sydämiin näkevät.
Jotain löysimme, ja innosta hehkuvina
näytämme aiemmin hukkuneita kuvia,
jotka nyt kuuluvat kummallekin.
_________________________________________________
Tuo ykkönen on joku vanha, melko hmm... paatoksellinen. (?) Sitä paitsi "näytä minulle tie" on jostain muualta, taitaapi löytyä Raamatusta (vaikka runollani ei tällä kertaa ole mitään tekemistä sen asian kanssa). Joka tapauksessa ajatus ei ole uusi. Josko joku jotain siitäkin saisi. Kakkosen kehittelin juuri.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidän tuosta kakkos runostasi
siinä on ajatusta =)
Onko Hessu sulle tärkeää
toisten mielipiteet täällä
vai kirjoitatko ihan myös itsellesi?
Kiitos kommentistasi. Hieman jo ounastelin voimasuhteiden kääntyvän tuon kakkosen eduksi:). Kiva, että miellytti.
Minulle kirjoittaminen on "himoharrastus": pidän siitä hyvin paljon ja sen takia olen myös kohtalaisen kunnianhimoinen, haluan onnistua. Ensinnä kirjoitan itselleni, sitten tulevat muut, jotka runojani/tekstejäni lukevat. Tekstit jäävät hengettömiksi, jos niitä rustailee vain kommenttien toivossa, ilman, että ajatuksen syntymiselle olisi muuta lähdettä kuin halu miellyttää ja saada kehuja. Niin se silti menee, että itselleen tärkeässä asiassa haluaa olla hyvä. Olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja arvostan hyviä kirjoittajia, missä ikinä heitä kohtaankin. Näin ollen en ole milloinkaan tarvinnut mitään muuta kannustinta kehittää itseäni paremaaksi kirjoittajaksi. Toisten kommentit, etenkin asiallinen, huomioiva kritiikki, ovat suureksi hyödyksi kehittymiselleni. Haluan oikeati päästä eteenpäin, aivan riippumatta siitä, onko tähtäimessäni jokin tietty tavoite vai ei.
Kehittymistoiveiden ohella toinen syy kirjoituksieni julkaisemiseen netissä on halu sanoa ihmisille jotakin. Tahdon huitoa ja huutaa: "Hei katsokaa, mitä olen oivaltanut! Oletteko huomanneet saman." tai "Hei, tämä asia on mielestäni näin. Tässä mättää ja tämä on hienoa, vai mitä? Halooo! Miettikääpä tätä." Minulle on kerrottu, että esimerkiksi novelli on oikeastaan uutinen. Se kertoo jotain maailmasta ja ihmisistä. Osittain tästä on kyse myös minun kirjoittamisessani.
Itse asiassa, en ole ihan selvillä, mitä kysymykselläsi varsinaisesti haet takaa - siis, mitä tarkoitat "ihan myös itselle kirjoittamisella". Minulla on jonkinlainen sisäinen pakko kirjoitaa ajatuksiani johonkin muotoon. Kaikki kirjoittaminen kai lähtee kirjoittajan omasta halusta ja tarpeesta kirjoittaa. Minullekin kirjoittaminen on joskus puhdasta terapiaa. Jos tarkoitat, postaanko kaiken kirjoittamani nettiin, vastaukseni on "ei". Osa tuotoksistani jää itselleni.
Kiva kuulla ajatuksesi. Hain tällä kysymyksellä
sitä että usein me tarvitsemme muusan ja monille tämäkin palsta voi olla semmoinen =)
Myös minä kirjoitan ensisijaisesti omat tuntoni tänne, eli en hae edes kommentteja vaikka, myös otan ne nöyränä ja kiitollisuudella vastaan.
Tiedätko semmoisen palstan kun www.aukea.net
sinnekin voi laittaa runoja?
Olen Aukean vakiovierailijoita, tosin vain katselijana. Aukeassa on tapana esiintyä omalla nimellään, ja sitä en syistä muutamista tahdo. Tuttuni lukekoot tekstejäni aivan vapaasti, kunhan eivät tiedä minun niitä kirjoittaneen. En halua, että tekstini henkilöityvät minuksi kenenkään mielessä. Tahdon pitää real-life'in erossa nettimaailmasta. Täällä olen vain Hessu-kissa, muualla joku toinen. :) Tähän mennessä tämä palsta on ajanut mainitsemasi muusan viran hyvin.
Itse olen siellä omalla nimelläni
mutta harvapa sen tietää, jos en mainitse
ja mua ei haittaa vaikka tietäisikin =)
Ymmärrän kantasi, kun runoilija pysyy
lukijoille ja jopa itselleen anonyymina
niin hän voi tarkastella tekstejään
vähän niinkuin " ulkopuolisena "
voisiko sanoa, jopa sivustaseuraajana
ja mielenkiinnolla odottaen mitä tuntemuksia tekstit
herättävät lukijoissa
vaikka kuitenkin itse on täysillä ajatuksissaan sisällä, jos käsität mitä tarkoitan?
Likaisemmat ajatukset voi laittaa sinne aukea.nettiin? Siellä en ole koskaan käynyt, mutta kurssilla joku väitti, että siellä vaan kehutaan itseä.
Netissä riittää tämä palsta ja joskus siinäkin on liikaa.
mutta yksi lause siinä ei ollut oikein "makuuni",
hieno lause sinänsä mutta itse olisin valinnut jonkunmuun kuvauksen se on tuo "haluan sen jolla tanssivat silmiesi vihreät aurinkolaikut, en tiedä mitä tarkoittaa aurinkolaikut, olisin itse valinnut: halauan sen jolla tanssivat silmiesi vihreät ilkikurisen iloinen auringonlämpö/valo, mutta mikä minä olen sanomaan, voisitko kertoa mitä on auringonlaikut, niin ehkä ymmärtäisin paremmin, muuten hyvin kuvattu runo, joskus vain kieli ei "käänny"
Olen ehkä tosiaan ja toisinaan hieman epäselvä. Silmien aurinkolaikuilla tarkoitan lähinnä nauravia silmiä, jotka näyttävät oikein loistavan valoa, aurinkoista ilmettä. Jos taas ajatellaan aurinkolaikkuja: nehän ovat sellaisia piristäviä läiskiä puiden tms. varjojen joukossa - aivan kuten rakkaan silmät voivat olla piristävä kiinnekohta hymyttömän harmaassa ihmismassassa. Jotain tällaista. Toivottavasti selitykseni selvensi runoani. Kiitos sinulle kommentistasi, ja niitä aurinkolaikkuja tiellesi! :)