elämässä. Olen pohtinut kyseistä asiaa muutaman kerran itseksekseni ja nyt se tuli ääneen sanotuksi aamu-tv:ssä. Narsistisen luonnehäiriön omaavat ihmiset menestyvät tämän päivän itsekkäitä arvoja korostavassa työelämässä.
Ensin äitiä syytetään reagoimattomuudesta vauvan hymyyn ja katseeseen, ja myöhemmässä elämässä narsistinen häiriö on loistava perusta päästä huipputuloksiin esim. myynti-, markkinointi- ja monissa johtamistehtävissä. Työelämästä yleensäkin on sanottu, että pärjäämisen edellytykset ovat muuttuneet yhä itsekkäämpiä arvoja korostaviksi, toisten huomioiminen ei ole vaalittavia asioita.
Jokainen terve aikuinen reagoi lapseensa luontaisesti aivan normaalilla tavalla, mutta sitä ei tietysti voi odottaa vaikeasta mielenterveyden häiriöstä tai päihdeongelmasta kärsivältä aikuiselta. Esim. lievää masennusta ei pidä koskaan sekoittaa vakaviin häiriöihin, koska yleensä niillä tarkoitetaan psykoottistasoista sairautta.
Ei tarvitse ihmetellä, että ihmiset oireilevat, koska yhteiskuntamme on sairas! On sairasta suosia sairaita luonteenpiirteitä menestymisen edellytyksenä! Lapsen kokonaisvaltaiseen kasvattamiseen pitäisi kuulua itsestään selvyytenä myös erilaisten arvojen opettaminen toisen ihmisen kunnioittamisesta alkaen.
Toisaalta on erittäin varottavaa yleistää esim. asperger-lapsen oireistoa puutteellisesta lähikontaktista johtuvaksi, vaikka neurologiaa tuntemattomat psykiatrit hanakasti niin tekevätkin, puhumattakaan lastensuojelun piirissä työskentelevistä ihmisistä. As-lapsen yksi sisäsyntyinen tyypillinen piirre on poikkeuksellinen kontakti toisiin ihmisiin, joskus se näkyy vauvasta asti. Vauva voi välttää katsekontaktia tai on liian takertuva hoitajaan, tavanomaista ensimmäistäkään itsenäistymistä hoitajan läsnäolosta ei tapahdu. Vauva voi saada raivarin joka kerran kun hoitaja poistuu näköpiiristä, vaikka ikätasoiseen kehitykseen sen hetkellinen sietäminen jo pitäisikin kuulua. Tällainen ominaisuus on perinnöllinen ilman alkoholialtistusta sikiöaikana. Tällaisessa tapauksessa toisen tai toisen vanhemman suvusta löytyy autismin kirjoon kuuluvia diagnooseja.
Koska jo monien vuosien ajan as-lasten ongelmat on katsottu hoitajan antaman hoivan puutteista johtuviksi, ei vanhempien katkeruus lapsesta erottamisesta ole ollenkaan ihmeteltävää. Hehän ovat koko ajan tienneet, että eivät ole kohdelleet lasta väärin millään tavalla!
Mutta sehän on sijareiden mielestä vain biojen typeryyttä kun eivät muka tajua myöntää alkoholiongelmaansa. Toivon, että jokaikinen tuollaisen vääryyden kokenut perhe saisi mittavat korvaukset valtiolta EIT:n kautta, vaikka eihän ihmissuhteen menetystä pystykään rahalla korvaamaan! Jo pelkkä aiheetta syylliseksi leimaaminen edellyttäisi vanhemmille mittavia korvauksia, oman lapsen menettämisestä puhumattakaan! Ja entä tilanne lapsen kannalta sitten? Eivät sanat riitä kertomaan...
Ensin äitiä syytetään reagoimattomuudesta vauvan hymyyn ja katseeseen, ja myöhemmässä elämässä narsistinen häiriö on loistava perusta päästä huipputuloksiin esim. myynti-, markkinointi- ja monissa johtamistehtävissä. Työelämästä yleensäkin on sanottu, että pärjäämisen edellytykset ovat muuttuneet yhä itsekkäämpiä arvoja korostaviksi, toisten huomioiminen ei ole vaalittavia asioita.
Jokainen terve aikuinen reagoi lapseensa luontaisesti aivan normaalilla tavalla, mutta sitä ei tietysti voi odottaa vaikeasta mielenterveyden häiriöstä tai päihdeongelmasta kärsivältä aikuiselta. Esim. lievää masennusta ei pidä koskaan sekoittaa vakaviin häiriöihin, koska yleensä niillä tarkoitetaan psykoottistasoista sairautta.
Ei tarvitse ihmetellä, että ihmiset oireilevat, koska yhteiskuntamme on sairas! On sairasta suosia sairaita luonteenpiirteitä menestymisen edellytyksenä! Lapsen kokonaisvaltaiseen kasvattamiseen pitäisi kuulua itsestään selvyytenä myös erilaisten arvojen opettaminen toisen ihmisen kunnioittamisesta alkaen.
Toisaalta on erittäin varottavaa yleistää esim. asperger-lapsen oireistoa puutteellisesta lähikontaktista johtuvaksi, vaikka neurologiaa tuntemattomat psykiatrit hanakasti niin tekevätkin, puhumattakaan lastensuojelun piirissä työskentelevistä ihmisistä. As-lapsen yksi sisäsyntyinen tyypillinen piirre on poikkeuksellinen kontakti toisiin ihmisiin, joskus se näkyy vauvasta asti. Vauva voi välttää katsekontaktia tai on liian takertuva hoitajaan, tavanomaista ensimmäistäkään itsenäistymistä hoitajan läsnäolosta ei tapahdu. Vauva voi saada raivarin joka kerran kun hoitaja poistuu näköpiiristä, vaikka ikätasoiseen kehitykseen sen hetkellinen sietäminen jo pitäisikin kuulua. Tällainen ominaisuus on perinnöllinen ilman alkoholialtistusta sikiöaikana. Tällaisessa tapauksessa toisen tai toisen vanhemman suvusta löytyy autismin kirjoon kuuluvia diagnooseja.
Koska jo monien vuosien ajan as-lasten ongelmat on katsottu hoitajan antaman hoivan puutteista johtuviksi, ei vanhempien katkeruus lapsesta erottamisesta ole ollenkaan ihmeteltävää. Hehän ovat koko ajan tienneet, että eivät ole kohdelleet lasta väärin millään tavalla!
Mutta sehän on sijareiden mielestä vain biojen typeryyttä kun eivät muka tajua myöntää alkoholiongelmaansa. Toivon, että jokaikinen tuollaisen vääryyden kokenut perhe saisi mittavat korvaukset valtiolta EIT:n kautta, vaikka eihän ihmissuhteen menetystä pystykään rahalla korvaamaan! Jo pelkkä aiheetta syylliseksi leimaaminen edellyttäisi vanhemmille mittavia korvauksia, oman lapsen menettämisestä puhumattakaan! Ja entä tilanne lapsen kannalta sitten? Eivät sanat riitä kertomaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
yksinoikeus: http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewtopic.php?t=3798&sid=0a78c042c1523f9c5a48c7586a85a677