Sanotut sanat
iskevät päin
kasvojani
ilmaan leijuen
elämän raskaissa
saappaissa
joita sanot
realismiksi
miten se sopii
huulilleni
jotka kaipaavat
unelmien
suudelmaa
hellien käsien
kauneutta
vartaloidemme
ääriviivoilla
sanotut sanat
eilisen
totuuden nyt
ota tyhjät
käteni vastaan
kämmenet avoimena
annan sinulle
elämäni realismin
iskevät päin
kasvojani
ilmaan leijuen
elämän raskaissa
saappaissa
joita sanot
realismiksi
miten se sopii
huulilleni
jotka kaipaavat
unelmien
suudelmaa
hellien käsien
kauneutta
vartaloidemme
ääriviivoilla
sanotut sanat
eilisen
totuuden nyt
ota tyhjät
käteni vastaan
kämmenet avoimena
annan sinulle
elämäni realismin
Vastaukset 18
Vanhimmat
aika harmaata.
runosi on hyvä silti
herkkää kaipuuta toinen kappale, hyvin yhdistetty, pidin tästä!
Olen nähnyt realismin niin vaikeana
koska omat elämäni rajat hämärtyivät
jossain vaiheessa ( jo lapsena ) eli tavallaan elin
" pilvilinnoissa " ja kun linna romahti
niin tuntui että koko elämäni myös
mutta nyt näen jo selkeämmin
sillä elämän realismi onkin
totuudessa ja arjessa olevaa kauneutta ja rikkautta =)
itselläni on samat kokemukset lapsuudestani, yritän olla realistinen mutta olen auttamaton haavelija!
Äsken kirjoitin viestin, mutta
se lensi jonnekin bittiavaruuteen
hö-
Olen pohtinut, että miksi loukkaamme
juuri heitä, ketä eniten rakastamme?
Välillä olen kuin häkissä
kun teen sitä mitä en tahdo
ja tiedän ettei niin pitäisi tehdä
ja silti teen eli vähän niinkuin
jojo-elämää edestaas ja silleen
raskasta se on, sillä ei lintukaan
joka pääsee häkistään vapaaksi
mielellään sinne palaa
jos ovi taas lukitaan.
ollako vai eikö olla? Ei kai semmoinen ihminen ole inhimillinen jos ei joskus toista loukkais, tahallisesti tai tahottomasti, eikö vain?
tämä on tarkoitettu runotytölle;
Kävin galleriassasi ja olit kirjoittanu uskonnot yms... sun tunnus =)vai?
miksi pitää sitä uskoa tyrkyttää?
kyllä jumala pitää huolen omistaan ja herättelee jokaisen, jonka on tarkoitus herätä ja tulla uskoon.tunnen muutaman uskovaisen, ovat katkeria ja haukkuvat yms. sit menevät seuroihin ja pyytävät anteeksi? miksi näin? miksi negatiivisuus, onko uskossa oleminen vaikeaa,
eikö se vapauta ihmistä? onkohan se väärä usnonlahko? vastaisitko mulle.
enkä yleistä, mut...
olen itse onnellinen, vaikka en kuulu mihinkään uskonlahkoon, olen täynnä jumalallista rakkautta ja annan sitä kaikille...sullekin lähetän rakkautta sylintäydeltä ja kysymyksiä.
Onhan se niinkin, mutta ei suotavaa.
Onko sulla empatiakykyä?
Sekin on usein hukassa
jos oma itse pyörii navan ympärillä
on yksi heikkoudestani ja vahvuudestani, varsinkin kun se kohdistuu lapsiin ja eläimiin, olen myös liian "sinisilmäinen"
Olet oikeassa siinä, ettei kukaan toinen ihminen voi
käännyttää eikä pitäisi tuputtakaan, sillä uskoontuleminen on vain ja ainoastaan Jumalan teko.
Tulin uskoon 7v. sitten ja pelastuin kuolemasta elämään, sillä elämäni oli ollut tosi vaikeaa
sillä koko ajan olin etsinyt rakkautta toisista ihmisistä, asioista ym, mutta syvin kaipuuni oli takaisin Jumalan yhteyteen ja Hän kuuli huutoni, toi lähelleni uskovia ihmisiä ja en tutustunut mihinkään uskontoon, vaan Vapahtajaan eli Jeesukseen ja niin sain rauhan sydämeeni.
Kyllä tämä on ollut parasta aikaa elämässäni
vaikka uskovakin ihminen on aina altis kaikille heikkouksille ja on ihan syntinen siinä kuin muutkin. Ei mulle uskossa oleminen ole vaikeaa
sillä elän uskoani todeksi joka hetki, olen yhteydessä omaan Luojaani ja Hän on todellinen Turvakallio =)
Uskonnot,lahkot ja henk.koht usko on kaksi eri asiaa ja ikävää jos olet saanut uskovista noinkin negatiivisen kuvan.
Itse muistan kun olin etsikkoajassa
näin yhden uskovan naisen silmät
jotka olivat niin täynnä ihmeellistä rakkautta
että ne jäi puhuttelemaan pitkäksi aikaa.
ps. moni ei pidä että tällä foorumilla puhutaan
uskonasioista, voit kirjoittaa mun meiliin jos haluat tietää enemmän.
ILOA päivääsi =)
Heikompia kohtaan meidän onkin helpompi
osoittaa empatiaa, mutta entäpä vahvempia kohtaan?
se onkin vaikeaa, sillä sitä luonnollisesti
ajattelee, mitäpä tuo empatiaani tarvitsee
kun näköjään itse tietää kaiken
Itsekkyys ja ylpeys ei luonnollisestikaan tarvitse kenekään empatiaa...
Myös silloin on vaikeaa asettua toisen asemaan
kun omat asiat sisimmässä on etusijalla
eikö niin?
mutta tekstisi puhutti minua.
En ole varsinaisesti uskovainen, mutta huomaan aina vaikeuksien yllättäessä turvautuvani johonkin. Ja kun ikää karttuu uskonasiat tulee lähemmäksi ja jollakin tasolla rupeaa käsittelemään sitä elämänrajallisuutta. En usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta uskon, että sielun hyvyys palkitaan jotenkin kuitenkin. Ja kun on tehnyt tilinsä selviksi täällä, voi siirtyä jonnekin mitä ei ole hyvillä mielin.
sai mutkin ajattelemaan että voisin olla onnellisempi jos voisin tulla uskoon, siis uskon kyllä että Jumala vapautti meidät synneistämme kun hän uhrasi ainoan poikansa Jesuksen vuoksemme, olen ollut mukana pelastusarmeijassa ja Jehovantodistajien kokouksissa mutta olen epävarma mihin uskoa!
Vain onnellinen ihminen voi kirjoittaa niinkuin sinä, kiitos paljon!
Jokaiselle ihmiselle usko on valmiina
Jeesus sanoi: se on täytetty!
Rukous on silta Jumalan luo
ja Jeesus sinne vievä tie.
SIUNAUSTA teille ystävät =)
*
Kun askeleet väsyvät, uupuvat
tule Sinä Rakkaus ja kanna
sydämeeni ikirauha anna
Lapsonen pienoinen
käy korvessa vaikeuksien
Isä syliin nostaa ja lohduttaa
ei hylkää, ei milloinkaan
luota ainoastaan
tuntui hyvältä saada lukea se, kiitos!
Kirjoitat itsekin kauniita runoja
ja sekin on lahja =)
Jopa arjen harmaudessa
näkyvät todellisuuden
värit koko loistossaan