Lapsuudenmaa I
Näen-
siellä on jälleen kesä;
kukat kukkii
värjäten maan.
Kotikoivussa on linnun pesä,
heinäpelto tuoksuaa.
Tunnen-
siellä on aina lämmin,
vaikka olisi viimainen sää.
Siellä myrskytkin lempeämmin
kohisten käy yli pään.
Kuulen-
sade ropisee kattoon
kehtolauluna - unettaen.
Tuuli laskeutuu ruohomattoon,
siihen hiljaa nukahtaen.
En tiedä-
kultaako aika
tämän lapsuuteni maan.
Vai onko ajassa taika,
joka kietoo ja lumoaa.
Lapsuudenmaa II
Minä herään pimeässä
ääniin koviin ja vihaisiin.
Pelko jähmettää sydämessä
-miksi joku huutaa niin?
Näen äitini painuneen hahmon
vasten ikkunaa.
Voi, miten mä silloin tahdon,
häntä surussaan lohduttaa.
Mutta pakenen peittojen piiloon,
kuin suojaa hakien,
ja puristan kissani pienen
kainaloon turvaksein.
Vihan äänet vaimenee viimein
ja uskallan hengähtää.
kuulen-
kissa vierelläni
unilaulua hyräjää.
Näen-
siellä on jälleen kesä;
kukat kukkii
värjäten maan.
Kotikoivussa on linnun pesä,
heinäpelto tuoksuaa.
Tunnen-
siellä on aina lämmin,
vaikka olisi viimainen sää.
Siellä myrskytkin lempeämmin
kohisten käy yli pään.
Kuulen-
sade ropisee kattoon
kehtolauluna - unettaen.
Tuuli laskeutuu ruohomattoon,
siihen hiljaa nukahtaen.
En tiedä-
kultaako aika
tämän lapsuuteni maan.
Vai onko ajassa taika,
joka kietoo ja lumoaa.
Lapsuudenmaa II
Minä herään pimeässä
ääniin koviin ja vihaisiin.
Pelko jähmettää sydämessä
-miksi joku huutaa niin?
Näen äitini painuneen hahmon
vasten ikkunaa.
Voi, miten mä silloin tahdon,
häntä surussaan lohduttaa.
Mutta pakenen peittojen piiloon,
kuin suojaa hakien,
ja puristan kissani pienen
kainaloon turvaksein.
Vihan äänet vaimenee viimein
ja uskallan hengähtää.
kuulen-
kissa vierelläni
unilaulua hyräjää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvasit hyvin lapsen tuntoja, kuin lapsen omasta kokemuksesta eikä aikuisen näkökulmasta. Tämän tyyppisiä runoja ei täällä ole paljon ollutkaan.
Sinä olet ollutkin vähän kateissä, vaikka sama koskee itseänikin.
Hei tee. Kiitos vastauksestasi.
Tiedätkö, mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä lyhyempi matka on lapsuuteen )). Siitä kai tämä lapsellinen runonikin syntyi.
Jos olen ollut kadoksissa, niin Sinä olet ollut vielä enemmän. Runojasi ei ole näkynyt aikoihin täällä. Ymmärrän kyllä, että aina ei runoja synny. Silloin on oltava "hiljaa" ja odotettava aikaa, että niitä syntyy ja että niitä on myös ilo ja halu kirjoittaa. Ehkä jotakin uutta ja erilaistakin syntyy hiljaisuuden jälkeen.
Oikein kaunista syksyä Sinulle toivottelee runoystäväsi Anna