Haluaisitko tietää?

...tietää, jos hän haluaa kertoa. Uskon, että aina ihastumisista on hyvä keskustella. Tapahtuupa asian tiimoilta mitä tahansa, niin selkeys on hyväksi, kummallekin osapuolelle.

Binaiset ja enemmän tuon heteropäädyn bi-naiset tykkäävät maskuliinisuudesta ja ennen pitkää he haluaisivat minulta enemmän maskuliinisuutta kuin mitä minulla on tarjota tai tarttuvat niihin oljenkorsiin mitä minussa olevat maskuliiniset piirteet tarjoavat ---> ennen pitkää he etsivät itselleen joko miehen tai oikean butchin (sellaisen joka mielellään ja halusta ilmaisee maskuliinisuutta itsessään)

Mulle tosin on noin käyny jo suhteellisen monta kertaa. Olen onnistunut tähän mennessä olemaan ensimmäinen kosketus saman sukupuolen ihmeelliseen maailmaan. *arvokas lisäys, mun suhteet voi laskea yhden käden sormilla*
Ehkäpä tästä syystä mun on vaikea luokitella ihmiset mihinkään seksuaalisuuden luokkaan.
En tietenkään suhtaudu epäillen, kyllä ihmisellä aidot tarkotusperät on. Kun aika kuluu saattaa ne vaaleanpunaiset linssit pudota silmiltä. Pääasiahan on tietenkin se, että uskaltaa taivaltaa rohkeasti ihmisenä, eikä tukahduttaa sitä mitä sisältä tulee.
-Rakkaus ei ole kiellettyä-

kun lähdettiin siitä, että viehättäisi ja katsellakin olisi pitänyt. Vastenmielistä edes kuvitella nykytilanteessa.
Jos hän itsekin pitää itseään heterona, niin ehkä olisin hänestä myös minä niin luullut. Tod.näk. en olisi häneen paljoakaan huomiota kiinnittänyt ihastelumielessä.

Jos hän vallan mulle kertomaan kävisi ihastuksestaan, niin tottahan kuuntelisi, jos yllättämään pääsisi. Yllättynyt, ehkä hämillään tai vaivautunut olisin. Yllätyksestä toivuttuani kertoisin olevani varattu, en rohkaisisi häntä tunteissaan ja ajatuksissaan minun suhteeni. Suosittelisin unohtamaan ihastuksensa minuun ja kiinnittämään huomionsa elämänsä eteenpäinviemiseen, ehkä muihin ja suhteiluun vapaisiin ihmisiin. Loukkaavalta tuntuisi, jos hän jatkaisi ihasteluaan tai kävisi ehdottelemaan salaseikkailuja, kokeiluja selvittääkseen itselleen mistä hänen uusissa tuneissaan on kyse, kimppakivaa whatever...... Näinhän lesboista jotkut eikä niin muutamatkaan olettavat et mikä vaan hurjastelu käy hauskanpidon nimissä.

Jälkeenpäin ajattelisin, että parempi, kun olisi jättänyt kertomatta. Homma olisi mennyt vaan molemminpuolisen ohimenevän viehättymisen nimissä.

häntä ajoittain salaa ja suuntautmisestaan en ole varma. Liian ujo olen itse tekemään mitään, luulen, että samoin hän. Jos hän avautuisi minulle olisin enemmän kuin ikionnellinen. Kuitenkin riippuen tapauksesta, avautuminen voi olla vahingollista. saatan itsekin joskus katsoa jotain tyttöstä, mutta jos hän tulisi juttusille ja kertoisi ihastuksestaan, en välttämättä haluaisi häneltä mitään sen enempää. Tässä tapauksessa olen taas niin järjettömän ihastunut, että en uskalla edes toivoa sellaista, että hän tulisi tunnustamaan ihastumisensa minulle...ahh...sitä onnen päivää...

Taitaa olla niin, että tuollaisessa tilanteessa olisi kertojan markkinat. Jos hän katsoisi parhaaksi kertoa asian minulle, niin hän kertoisi ja myös ottaisi siitä vastuun itse. Kuitenkin hänellä olisi oikeus kertoa tunteensa - jos niinkin hyviä tuttuja olisimme, että minäkin jo häntä olisin katsellut salaa ihaillen.

Jos minä olisin lääpälläni häneen, olisin tietty iki-ihastunut siihen, että hän kertoi asian, jota en ehkä itse olisi rohjennut kertoa.

Jos en olisi niin lääpälläni, että suhteisiin alkaisin, minä ystävällisesti, mutta varmasti kertoisin asiaintilan hänelle. Jatko riippuisi sitten aika pitkälti - no, mistä se nyt sitten riippuisi. Hänestäkö enemmän? Ehkä voisimme olla ystäviä, ehkä emme. Joskus tuollaisesta kehittyy hyvä ja lämmin ystävyys, joskus taas ei. Etukäteen paha sanoa, jätetään peli avoimeksi.

En osaa sanoa, olisinko mieluummin tietämättä. Molempi parempi, riippuu. Jos on pakko tavata, tehdä vaikkapa töitä yhdessä, on hyvä tietää asia, jos se on jotekin sellainen, että se vaikuttaa kanssakäymiseen. Selvä peli on selvä peli. Olisihan mahdollisuus miettiä yhdessä, miten työnteko onnistuu jatkossa...

vaan olisin imarreltu. Toiseksi, melkein kaikillahan meillä on se heteromenneisyys ;) Joskus niin on tapahtunutkin...

tietty tietää ja olisin imarreltu tunnustuksesta vaik en olis itse edes kiinnostunut, mut jos oisin niin sehän ois vaan loisto juttu!! En olis epäilevä enkä varautunu.. Ku en ole sellanen ketään kohtaan. Täytyyhän aina tutustua ennenkuin voi muodostaa mielipiteen kenestäkään :)

Minulle on käynyt näin. Nainen oli ennen aina miesten kanssa, mutta minä olin kyllä ihastunut häneen. Olimme hyviä ystäviä ja siksi en koskaan paljastananut tunteitani koska pelkäsin menettäväni hänet. Kerran hän sitten paljasti että on ihastunut. Suhtauduin asiaan hyvinkin epäilevästi ja vetäydyin hieman. Jäin miettimään mutta tulin tulokseen että miksen lähtisi kokeilemaan kuinka käy..ei siinä välttämättä olis mitään hävinny. Aloimme seurustella ja aika kauan vielä epäilin kaikenlaista, mutta puhuimme asiasta avoimesti. Nyt olemme seurustelleet 7 vuotta ja kyllähän ne epäilyt on karissu. Onneks uskalsin!!!

meillä kävi näin..minä pidin itseäni 100% heterona ja ehkä podin jotain homofobiaa jopa!!
Kaverini alkoi seurustelemaan naisen kanssa hän kun oli bi, tutustuin tähän lepakkonaiseen...rakastuin häneen... olin varma että tarvin hoitoa koska enhän minä voi naiseen rakastua!! sitten tajusin että en minä naiseen rakastunu vaan ihmiseen, hänenlaista olin etsiny 25v. miehistä,kunnes tajusin että se ,mitä minä tarvin ja etsin...sitä ei miehissä ole!!
nykyään olemme onnellisesti naimisissa enkä ikinä enään vaihtaisi takasi miehiin tai edes toiseen naiseen...