Nykyään on kyllä kasvatusmetodit perseellään, sanon minä... olen 24v nuorimies joka on saanut normaalin, ja perinteisen kasvatuksen johon on kuulunut torut, luunappi ja sellaiset jos jotain tyhmänilkeää pienenä tein.
Ei siis tullut ihan mistä vain, vaan ihan tahallisista ilkeyksistä. No, musta on kasvanut mies joka ei ole esim. koskaan joutunut poliisin kanssa tekemisiin muuta kuin passinhaussa ja ajokortin tms, nuorimies joka on valveutunut ja ahkera yhteiskunnan jäsen.
Mutta perkl noita nykyajan nuoria... nykyään joukko 13-15 vuotiaita vaikka puukottaa ja hakkaa ohikulkijan ja valittaa sitten yhteen ääneen että "mehän tässä uhreja ollaan..." Pthyi!
Kuulee mitä ihmeellisimpiä juttuja nykyajan murrosikäisistä. Ja näkee, perjantaisin noita murrosikäisiä menossa pussikaljalle puistoon, kilinä vaan kuuluu muovikassista.
Nämä astaloilla ja viinoilla varustautuneet on seurausta siitä ettei kakaroilla ole enää kuria,
nykyään annetaan periksi ettei tule traumoja.
Lastenhoitolait aiheuttavat laittomuutta enemmän kuin estävät sitä, mitä mieltä muut?
Ei siis tullut ihan mistä vain, vaan ihan tahallisista ilkeyksistä. No, musta on kasvanut mies joka ei ole esim. koskaan joutunut poliisin kanssa tekemisiin muuta kuin passinhaussa ja ajokortin tms, nuorimies joka on valveutunut ja ahkera yhteiskunnan jäsen.
Mutta perkl noita nykyajan nuoria... nykyään joukko 13-15 vuotiaita vaikka puukottaa ja hakkaa ohikulkijan ja valittaa sitten yhteen ääneen että "mehän tässä uhreja ollaan..." Pthyi!
Kuulee mitä ihmeellisimpiä juttuja nykyajan murrosikäisistä. Ja näkee, perjantaisin noita murrosikäisiä menossa pussikaljalle puistoon, kilinä vaan kuuluu muovikassista.
Nämä astaloilla ja viinoilla varustautuneet on seurausta siitä ettei kakaroilla ole enää kuria,
nykyään annetaan periksi ettei tule traumoja.
Lastenhoitolait aiheuttavat laittomuutta enemmän kuin estävät sitä, mitä mieltä muut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se olis varmaan käyttänyt meitä hyväksi.
No me putsattiin se, lompakot ja muut,
mutta oltiin humalassa, humalassa voi tehdä
kaikkee, ymmärrätte kyllä. Siitähän se johtu
että me potkittiin sitä päähän ja mahaan
kun se makasi maassa. Että kyllä kai meille
jonkunlainen korvaus kuuluu antaa henkisestä
kivusta ja särystä.
Mut on kasvatettu hyvin. Toisella vanhemmista on mielenterveysongelma ja on väitetty että ei periydy mutta olen sairastunut. Olen myös 24-vuotias nuori nainen ja kaikki muuten kondiksessa mutta elämältä viety pohja. Niin että ei se aina siitä kotikasvatuksesta johdu, joskus vaan on niin että asiat tapahtuu ja niille ei mahda mitään... Ainakin muuten en ole itselleni hankkinut ongelmia kuin tällä tavalla olematta itse syyllinen. Ihan kiva juttu!
Sun kirjoitus kuulostaa kauhean äkäiseltä. Kenelle sä oot vihainen??
Mulla on itellä semmonen tausta, et vanhemmat tappeli koko ajan, isä kuoli muutama vuosi sitten, joten se (käytännön) piina jäi siihen. Äidin kans hyvät välit.
Mun miehen isä on skitsofreenikko ja mieheni äiti kuoli sydänkohtaukseen, kun mieheni oli 13-vee.
Täs tuunkin tähän mun aiheeseen.. Sulla on kuule ihan omakin luonteesi!! Itsellänikin on perittyjä sekä tulevia periytyviä sairauksia, mutta ei ne nyt sentään mun elämän ongelmia oo aiheuttanut. Ne mä oon aiheuttanut ihan itse.
Kertokaa mulle semmoinen taikasääntö, jolla saa lapset tottelemaan!!! Mulla ei ole (vielä) lapsia, joten en tiedä aiheesta mitään..
Mä ite sain lapsena luunapin ottaan tai sormille, jos hölmöilin jotain ja jos isommin kikkailin, sain avokämmentä pepulle.. Sekä tukistustakin sain joskus..
Mut niistä mä opin, mitä saa tehdä, ja mitä ei!! Nykyajan lapsiin ei saa kajota edes märällä sormenpäällä, muuten tulee oikeusjuttu...
Mun isä oli aikoinaan vankilassa kuukauden rattijuopumuksen takia. Nykyään saa tappaa ihmisen ja selviää melkein pienemmällä tuomiolla.
Mä en halua elää nykymaailmassa.
Niin onko heiltä jo lapsuudessa riistetty se normaali kotikasvatus jossa kuria ja rajoja ja hellyyttä ja huolenpitoa.Kuinka sellainen ihminen jota piestään kuin "vierasta sikaa" oppii kunnioittamaan toista.Väkivallalla kasvatettu lapsi tekee myös itse sellaisia tekoja.Paaduttavat väkivalta elokuvat lisäävät käyttäytymistä huonoon suuntaan.Puu tunnetaan hedelmistään ja väkivallan puussa kasvaneet hedelmät ovat väkivaltaisia.Normaali terve tunneside on hukassa!Rakkauden hengessä ojentaminen ei ole vielä vahingollista sielun elämälle.Kyllä noilla nuorilla on jotain pahasti hukassa.Olen itsekin saanut selkään ja muistan vaan miettineeni että miksi ne vihaa mua ja että olen paha ihminen.Mun oli tosi vaikea oppia rakastamaan itseäni.Onneksi löysin ihania ihmisiä elämääni jotka ovat tukeneet mua kasvamaan terveemmäksi ja onnelliseksi aikuiseksi.Haavat paranee..Olen itsekin tavannut kadulla 8 vuotiaan lapsen niin humalassa että kaverit vei sitä kainaloista eteenpäin..MISSÄ ON VANHEMMUUS?Minä itkin kun katsoin sitä lasta.Koko illan itkin sitä aikuisen nälkää ja puutetta sylistä ja turvasta.Yhä varmempaa on että tahdon rakastaa lähimmäsisäni enemmän koska en voi koskaan tietää miten vaikeaa toisen elämä on neljän seinän takana.Yritetään me tukea siinä missä voidaan.Yhteiskunta on aika kylmä auttaja se tarjoaa vaan vankilan turvaa-joka sekin on nykyään vaarallinen paikka.Suomeen pitäisi tehdä samanlainen laki kuin USAssa.Siellä ei lapsilla ole lupa liikkua ulkona enää klo 21 jälkeen.Enemmän ilmaisia yhteisiä juttuja perheille.Meillä se oli aikoinaan kirjasto ja sadut mutta nyt riistetään sekin vähäinen sivistävä harrastus ihmisiltä,ainut johon kaikilla on varaa!Jokainen aikuinen on vastuussa jos näkee jotain tällaista.Holhoukseen saa hakea naapuri tai ystävä tai sukulainen kenet hyvänsä jos näkee ettei asiat oikein suju.Kristillisyys ja raamatun opit ja rajat takaisin kouluihin.Ne suojelevat lapsiamme!
ProvoProvoProvo olet. Luulitko, ettei puukotuksi ja kaljotteluja ole ollut ennen syntymääsi. On ollut. Olet itsekkin vielä "nykyajannuori". LOL
Olen 2 lapsen yksinhuoltajaISÄ,(ei siis aina yksinhuoltajaäiti), ja minulla on 11v. Poika ja 23v tyttö. Asumme Savonlinnassa. Lapset menettivät äitinsä, kun olivat melkein vauvoja, ja näin ollen eivät oikein äitiäänsä muistakkaan. Lasten äiti ei kuollut, vaan muutti jonkun mulattimiehen mukana Espanjaan, eikä ikinä tullut takaisin. Järkyttävää sanon minä. Se MULATTIMIES, oli tärkeämpi, kuin omat lapset. Tyttö asuu tällähetkellä Espoossa, ja on sairaanhoitaja, ja töissä HUS:lla, ja on kihloissa nuoren miehen kanssa normaalisti. Minä olen tässä vaativassa kasvatustyössä käyttänyt pientä kuritusta, ja ns. pientä palkitsemiskäytäntöä, eli kun minun kotiintuloaikoja, ja siivous, ja roskienlajittelu,- ja vientikäskyjä noudatetaan, niin viikkoraha tulee normaalisti, ja vähän myös korotettuna, jos asiat on menneet hyvin pidemmän aikaa. mutta, jos ei noudateta, niin viikkorahaa ei tule esim. 2-3 viikolta, ja kotiaresti on myös ollut käytössä. Kaikki on toiminut oikein hienosti, mutta pitkäpinnaisuutta ja kovaa velvollisuutta lapsia kohtaan se on vaatinut, ja vaatii edelleenkin. Läheiset ihmiset ovat olleet myös tärkeässä osassa tässä asiassa, ja ovat edelleenkin. Hyvää jatkoa.
Sä oot varmasti paras mahdollinen isä lapsillesi.
Kiinnitin vain huomiota tuohon isolla kirjoitettuun 'mulatti'-sanaan, jonka toistit kahteen kertaan..
Olisko asia ollut erilainen, jos vaimosi olisi lähtenyt toisen suomalaisen mukaan??
Siteeraan: Järkyttävää sanon minä. Se SUOMALAISMIES, oli tärkeämpi, kuin omat lapset.
Piilo- tai julkirasisti, aivan sama. Ei kiinnosta.
Ehtottoman samaa mieltä asiasta! Vanhempien pitäisi esim. pienentää tai poistaa "viikkorahat" ni ei klopit ostelis kaljaa ja mömmöjä ...-ainakaan niin paljon ja usein! Niin ja sitten jos kullannuppu sattuu jäämään kiinni pahanteosta tms. ni ei muuta ku remmiä ja arestia ni kyllä oppii tavoille!!! ps.kokemusta on...
joskus 15-vuotiaana, kun äiti tuli humalassa kotiin vietettyään viikonloppuiltaa baarissa ja totesin, että olet aika kännissä, äiti. Se on ainut kerta, kun sain kunnolla selkääni ja seuraavana päivänä äiti pyysi virhettään anteeksi. Se asia siis selvitettiin ja jonkin aikaa ehkä kannoin kaunaa, mutta nykyään(olen 27-vuotias) minulla on todella hyvät ja lämpivät välit äitiini. Muuten tuli lapsuudessa tukkapöllyä tai luunappi sormille. En kokenut sitä pahaksi silloin enkä vieläkään. Ei jäänyt traumoja, koska tajusin joka kerta rangaistuksen saatuani, että se tuli aiheesta. Pieni näpäytys lapselle pitäisi olla mahdollista antaa ilman pelkoa pahoinpitelysyytteestä, mutta kyllä pitkälle pötkii tosiaan näillä psykologisillakin rankaisumenetelmillä. Me olemme niin materialistisia nykypäivänä, että kun se lelu otetaan pois, kyllä lapsi oppii joka kerta jotain. Voin toki ymmärtää, että jotkut lapset ovat hiukan kovapäisempiä kuin toiset ja silloin pinna on vanhemmilla tiukalla ja kärsivällisyys koetuksella. Mutta samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että nykypäivänä kuria ei ole niin paljon kuin pitäisi. Kuljen keskellä päivää kotikaupungin pääkadulla ja noin 13-vuotiaat ylimeikatut, röökaavat pikkutytöt räkivät jaloilleni, vaikka en edes katso heihin, koska tiedän tuon ikäisten provosoituvan niin helposti "aikuisten kyttäilystä". Minulle ei olisi tullut mieleenkään toimia noin tuon ikäisenä. Minä availin vanhemmille ihmisille ovia ja toivottelin hyviä päiviä.
Se, että olet saanut kasvatuksen johon kuuluu ruumiillinen kuritus, ja sinusta on kasvanut kunnollinen, ei todista sitä, että juuri tämä kasvatus olisi tehnyt sinusta kunnollisen tai ettei sinusta olisi tullut kunnollista toisentyyppisellä kasvatuksella.
Sen todistamiseksi, mikä kasvatusmenetelmä on sopivin, tarvitaan paljon isompia joukkoja ja todellista tutkimusta, ei henkilökohtaisia "kun minä olin nuori"-"tutkimuksia".
Kasvatustyylejä on erilaisia, lapset ovat erilaisia, ympäristöt ovat erilaisia... Ei pelkkä kasvatus kenestäkään minkäänlaista tee. Se on vain yksi osa. Ihmisen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat kasvatuksen lisäksi useat tekijät ja niiden monimutkaiset keskinäiset vuorovaikutussuhteet, kuten perimä ja temperamentti, sisarussuhteet, toveripiiri ym.
Se, että olet nähnyt ja kuullut ihmeellisiä juttuja nuorista, ei todellakaan kerro totuutta kaikista nuorista.
Hei vaan!Luin kirjoituksesi ja hieman olen samoilla linjoilla kanssasi. Itse olen vuosimallia -83 ja kasvatukseta sen verran, että luunappi ja torumiset ovat kuuluneet kasvatukseen enkä sitä ole pahana asiana kokenut! Opin kunnioittamaan vanhempiani ja erottamaan oikean ja väärän toisistaan. Itse en sinänsä fyysiseen kurittamiseen usko, siis mitä tulee "selkään antamisella" ja remmillä lyömiseen. Ne koen vääränä tapana "kasvattaa" lasta. Puhun nyt henkilökohtaisella tasolla eli mielestäni aina tulisi katsoa hieman pidemmälle ja miettiä, mistä kyseiset lapset saavat esimerkkinsä "pahamaineiseen käytökseen"? On totta, että meidän nuoruudessa ei ollut kyseisiä ongelmia, ei ainakaan siinä määrin mitä nykypäivänä. Mietinkin usein, mikä saa nuoret voimaan pahoin? Mistä tulee se kiire aikuistua ja käyttäytyä sopimattomasti(haistattelut ja uhkailut jne)Itsellä sitä vaaraa ei ollut koskaan, koska minun oli hyvä olla kotona!Perhe toimi ja miun oli hyvä kasvaa siellä. Vaikkakin olen avierolapsi, oli minun hyvä olla. Olla lapsi ja harrastaa. Voisiko nykyajan vanhemmilla olla osuutta asiaan? Elämme kauhean kiireistä aikaa, tosin jokainen elää niin haluaa. Miulla kyseistä kirettä ei ole kun välillä. Onko vanhemmilla aikaa olla lapsien kanssa? Oikeesti olla ja kuunnella, viettää aikaa ja olla läsnä kasvamisen haastavalla tiellä? Itse olen nähnyt liian monia esimerkkejä siitä, että lapset ovat vanhempiensa minikopioita. Lasten käytös, välinpitämättömyys ja kiire näkyvät suoraan heidän toiminnassaan. Jostain ne käytösmallit opitaan ja tavat suhtautua asioihin ja ihmisiin. Mikä osuus vanhemmilla ja kodilla on nykypäivänä? Vai onko pelkästään yhteiskunnan vastuu kasvattaa lapset?Kuka lapsiamme kasvattaa ja missä suhteessa? Paljon isoja kysymyksiä, joihin itse vielä etsin vastausta. Kiittäen kuitenkin vanhempien tavasta kasvattaa minut. Kiitos siitä ja niistä muutamista luunapeista, joita sain kuin tein tyhmyyksiä. Kyseinen kasvatus toimi minun kohdalla enkä saanut suurempia traumoja...:)
Kasvatusnäkemykset jakavat aina mielipiteitä, eikä tarkoitukseni ole loukata ketään tai sanoa, mikä olisi oikea tapa tehdä asioita. Mielestäni asioita kannattaa pohtia hieman useammasta näkökulmasta. Löytäen niistä se itselle sopivin. Maailma muuttuu ja nuoret ja lapset siinä mukana. Kasvatuksella pyritään luomaan lapselle ne lähtökohdat ja perusta, josta on helppo ponnistaa maailmalle turvallisin mielin. Mitä tapahtuu silloin kun tuo turvallisuus horjuu?
Lämmintä syksyn jatkoa kaikille!
Kasia